Email-satoa:
Kun olin nuori, vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä kommenteillaan, miten vaikeaa elämä mukama oli
kun he olivat nuoria. Tiedättehän, kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen
molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä
kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään.Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä
16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.
Ja muistan vannoneeni itselleni, että en ikinä pitkästyttäisi
nuorempiani tuollaisilla tarinoilla.
Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä miten
helppoa nykynuorisolla on. Teillä on kaikki niin v***n hyvin! Minun
nuoruuteeni verrattuna te elätte kuin kuninkaat! Ja vaikka vannoinkin,
niin te nykynuoret ette todellakaan ymmärrä miten hyvin asiat ovat teillä!
Ajatelkaa nyt hetki, kun olin nuori niin ei meillä ollut mitään
internettiä. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Eikä silloin ollut sähköpostia!
Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin
juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.
Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputus. Jos olit
puhelimessa kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua.
Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeron
näyttöjäkään.
Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan kuka se oli. Se voi olla
pomo, äiti, huumekauppias...sitä ei tiennyt. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata!
Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi.
Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut.
Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi
seinästä jos kävelit pari metriä.
Eikä meillä ollut mitään vitun Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meillä oli Atari 2600! Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, mitkä näyttivät lähinnä legoilta.
Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö. Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä,
jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina
vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!
Eikä ollut mikroaaltouunia! Kaikki ruoka piti lämmittää uudelleen paistinpannussa tai uunissa ja se kesti kauan! Ensin puoli tuntia kun uuni lämpeni ja sitten puoli tuntia kun ruoka lämpeni!
Eikä 30 sekkaa niin kuin mikrolla...
Ja paistinpannussa se paloi aina pohjaan
(ei varmaan ollut tefloniakaan) ja uunissa reunoihin kiinni.
Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit
olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin
se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari, mutta
silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia
nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä
silloin ollut
mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain
lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko v***n viikko
nähdäkseen
piirrettyvä, senkin pilalle hemmotellut kakarat!
Tällä kaikella tarkoitan, että teillä nykynuorilla on asiat niin
vitun hyvin! Te olette täysin pilalle hemmoiteltuja, ette varmasti
kestäisi elämää
80-luvulla!
Kun olin nuori, vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä kommenteillaan, miten vaikeaa elämä mukama oli
kun he olivat nuoria. Tiedättehän, kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen
molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä
kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään.Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä
16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.
Ja muistan vannoneeni itselleni, että en ikinä pitkästyttäisi
nuorempiani tuollaisilla tarinoilla.
Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä miten
helppoa nykynuorisolla on. Teillä on kaikki niin v***n hyvin! Minun
nuoruuteeni verrattuna te elätte kuin kuninkaat! Ja vaikka vannoinkin,
niin te nykynuoret ette todellakaan ymmärrä miten hyvin asiat ovat teillä!
Ajatelkaa nyt hetki, kun olin nuori niin ei meillä ollut mitään
internettiä. Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Eikä silloin ollut sähköpostia!
Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon.
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin
juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen.
Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputus. Jos olit
puhelimessa kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua.
Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeron
näyttöjäkään.
Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan kuka se oli. Se voi olla
pomo, äiti, huumekauppias...sitä ei tiennyt. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata!
Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi.
Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat kaikki keskustelut.
Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi
seinästä jos kävelit pari metriä.
Eikä meillä ollut mitään vitun Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meillä oli Atari 2600! Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, mitkä näyttivät lähinnä legoilta.
Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö. Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä,
jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina
vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!
Eikä ollut mikroaaltouunia! Kaikki ruoka piti lämmittää uudelleen paistinpannussa tai uunissa ja se kesti kauan! Ensin puoli tuntia kun uuni lämpeni ja sitten puoli tuntia kun ruoka lämpeni!
Eikä 30 sekkaa niin kuin mikrolla...
Ja paistinpannussa se paloi aina pohjaan
(ei varmaan ollut tefloniakaan) ja uunissa reunoihin kiinni.
Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit
olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin
se siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari, mutta
silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia
nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä
silloin ollut
mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain
lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko v***n viikko
nähdäkseen
piirrettyvä, senkin pilalle hemmotellut kakarat!
Tällä kaikella tarkoitan, että teillä nykynuorilla on asiat niin
vitun hyvin! Te olette täysin pilalle hemmoiteltuja, ette varmasti
kestäisi elämää
80-luvulla!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Että hymyilytti!!! Olipas hyvin kirjoitettu..
Mutta kai nuo kuvaukset olivat kuitenkin 70-lukua enemmän kuin 80-lukua...
Meillä ei ollut edes sitä Atari2600, vaan ihan itse joutui kokoamaan lähi talojen muksut pelaamaan esim. pesäpalloa, vinkkiä, poliisia ja rosvoa ym. ym. Ajattele raitis-ilma myrkytyksen partaalla juoksenneltiin joka ikinen ilta!!
Ihme että edes on hengissä vielä, sillä pyöräilykypärää ei ollut keksitty, ja autossa paras paikka (jos nyt sattui perheessä auto edes olemaan) oli takapenkillä siinä etupenkkien välissä seisten. Kun samaan aikaan molemmat aikuiset istuivat etupenkillä ilman turvavöitä kessut suussa ja ikkunat kiinni, luonnollisesti...
Meilläpä oli atari ja sen jälkeen commodore 64..(vai mikä sen nimi lie olikaan..)
oli joku sellainen tv-peli, missä oli molemmissa laidoissa suorakaiteen muotoiset palat joita liikuteltiin näppäimistöllä ja keskellä meni edestakaisin neliö joka siis yritettiin pitää pelissä niin ettei se päässyt oman suorakaiteen ohi.. Että oli hi-tech tavaraa!! Mutta kyllä oli naapurin pikku-Lindalla kavereita ihan riesaksi asti, kun kaikkien piti päästä pelaamaan... ;-))
Ai sekö tekee elämästä helpomman kun on internetti j koputuspalvelu käytössä? Et tullut ajatelleeksi että nykyää saattaa olla muita ongelmia, sellaisia mitä ei sulla itellä ole ollut? Katsoppa ympärilles, minkäänlainen maailma nyt on... kuinka paljon psyykkisiä ongelmia melkein jokaisella on ja muuta mitä et osaa kuvitellakkaan. Se että sä oot "joutunut" kirjottaan kirjeet paperille, tekee elämästäs vaikeampaa... Jokainen kuvittelee et muil on helpompaa ku itel...
kyllä internetti kummasti helpottaa elämää.
laskutkin saa maksettua ihan kotona..
Muuten viestiisi ei voi muuta sanoa, kuin
huh huh :D
Kaksi asiaa on huonommin nyt kun ennen:
-Kännykät. Niitä ostetaan lapsille jo siinä vaiheessa kun ne osaa puhua. Noh, oppiihan ainakin numerot, mutta sitten ne tuhlaa rahansa kaikenmailman typeriin tietovisoihin ja kännychatteihin. Typerää, todella typerää. Uusavuttomia niistä tulee kun pystyy parilla napinpainalluksella soittamaan isille.
-Mikro. Tai no ruuanlaitto yleensäkin. Ennen tehtiin melkein kaikki itse, nyt lapsille syötetään vähintään puolivalmistetta. Ja kun ne tekee niitä halvimmalla mahdollisella tavalla, niin sanoohan jo järkikin ettei lopputulos ole kovin kummoinen. Jauhelihaa ja makkaraa en syö (vaikka lihaa söisinkin), enkä muutenkaan mitään mitä on halvinta mahdollista. Katsokaa tarkkaan teepakkauksia seuraavan kerran kun olette kaupassa: johonkin ne oli lisännyt appelsiiniKUORIA.
Nuo pelit niin, järjestäkää itsellenne tällainen kun WinVice. Emuloi juuri noita Commodore-sukuisia koneita. Nesticle, Nesten ja Snes9x on Nintendo-emulaattoreita, kaksi ensimmäistä 8-bittisen ja viimeinen 16-bittisen. Kaikki toimii Windowsissa kiitettävästi. DOS-emulointi onnistuu vaikka DosBoxilla. Että jos haluatte lämmitellä lapsuudenmuistoja niin siitä vaan. Amiga-emulaattoreitakin on olemassa, mutta kun yritin yhtä käyttää niin kannettavassa ei riittänyt puhtia.
Joo, tottakai tulee koneella pelattua supermariota, ihana peli.
ja löytyy playstationeitten lisäksi vielä nindentokin, sekä nindendo 1 että supernintendo. ;)
Olisi ollut ihan hyvä kirjoitus, ellei se olisi noin täynnä katkeruutta ja vittu- sanoja.
kanuunatamma,jos sulla on ollut ankea lapsuus,liian pieni pipo ja puiset lelut niin älä ole katkera nykynuorison hyvinvoinnista,jos se sua noin paljon vi**ttaa niin osta armeijan ylijäämä teltta ja muuta kainuun korpeen,siellä voit verestää lapsuusmuistojasi !!
Ämmä ei nyt vain tajua että maailma pyörii pallo lailla eteenpäin. Jos nyt ikonille heittäisi tosimaailman juttuja niin varmaan saisi kirkkoon ripustaa jäykän posliinin.
Hei! Nuorilla on eri tavat kun sulla ja niin se pitääkin olla. Jos elo ei kehittyisi, niin koko maapallo olisi yhtä pakolaista.
OEMJ-On hengessä mukana ja tukee teinien vanhempia. (OEMJ = Oma Elämä Meni Jo)
ette sitte huomannut että siellä alussa lukee email-satoa..
eli ei siis ole oma mielipide..