Yks ilta
Mä istuin Johannan sängyllä ja luin jotain sen kansioo, johon se oli keränny novelleja eri lehdistä.
”Nä on ihan vitun huonoi”, mä huusin sille niitten vessaan päin. ”Miks sä oikein keräät näitä? Ooks sä lukenu nää kaikki?”. Johanna kurkisti vessan ovelta. Sillä oli pyyhe päässä ja toisessa kädessä meikkilaukku, johon olis varmaan mahtunu mun pikkuveljen jääkiekkovarusteetkin. ”No muuten vaan, en mä niitä kaikkii oo ehtiny lukee. Kirjota ite parempii.”. Mä mutisin jotain oikeudesta ilmasta mielipiteensä ja selailin kansioo eteenpäin.
Johanna meni penkoo sen vaatekaappia ja kisko sieltä esiin jonku mustan läpinäkyvän pitsipaidan. ”Mitäs sanot? Makso kolkyt euroo.” Mä mietin mitä mä tolla tiedolla hinnasta tekisin ja katoin sitä tylsästi. Täällähän on kylmä ja ulkona vielä kylmempi. Toivoin sen saavan flunssan, sais opetuksen, kun sen aina oli pakko olla tyrkyllä. Johanna vaan hyräili ilosesti kun ei olis kuullutkaan mua ja puheli sen uudesta ihastuksesta. Se täytti sen kriteerit, eli oli kakskyt ja risat ja ulkonäkö oli hyvä. Se aina puhu kovaan ääneen siitä, että se pitää vanhemmista miehistä. Mä aina mietin, että mitä ihmeen ylpeilemistä siinä on? Johanna selitti kuinka meidän ikäset on vielä ihan lapsia, ja mä ajattelin että sehän on itte sen verran idiootti, et henkisen iän mukaan sen pitäis seukata joittenkin 5-vuotiaitten kans.
Meillä oli tunti kulutettava ennen kun Mikko, Johannan poikaystävä tulis hakee meidän niiltä. Sitten mentäis jonnekkin Tuomaksen bileisiin. Mä en tuntenu ketään muuta kun Johannan, joka sinne bileisiin olis tulossa. Kirosin mielessäni, et olin suostunu lähtee mukaan.
Jatkanko?
Mä istuin Johannan sängyllä ja luin jotain sen kansioo, johon se oli keränny novelleja eri lehdistä.
”Nä on ihan vitun huonoi”, mä huusin sille niitten vessaan päin. ”Miks sä oikein keräät näitä? Ooks sä lukenu nää kaikki?”. Johanna kurkisti vessan ovelta. Sillä oli pyyhe päässä ja toisessa kädessä meikkilaukku, johon olis varmaan mahtunu mun pikkuveljen jääkiekkovarusteetkin. ”No muuten vaan, en mä niitä kaikkii oo ehtiny lukee. Kirjota ite parempii.”. Mä mutisin jotain oikeudesta ilmasta mielipiteensä ja selailin kansioo eteenpäin.
Johanna meni penkoo sen vaatekaappia ja kisko sieltä esiin jonku mustan läpinäkyvän pitsipaidan. ”Mitäs sanot? Makso kolkyt euroo.” Mä mietin mitä mä tolla tiedolla hinnasta tekisin ja katoin sitä tylsästi. Täällähän on kylmä ja ulkona vielä kylmempi. Toivoin sen saavan flunssan, sais opetuksen, kun sen aina oli pakko olla tyrkyllä. Johanna vaan hyräili ilosesti kun ei olis kuullutkaan mua ja puheli sen uudesta ihastuksesta. Se täytti sen kriteerit, eli oli kakskyt ja risat ja ulkonäkö oli hyvä. Se aina puhu kovaan ääneen siitä, että se pitää vanhemmista miehistä. Mä aina mietin, että mitä ihmeen ylpeilemistä siinä on? Johanna selitti kuinka meidän ikäset on vielä ihan lapsia, ja mä ajattelin että sehän on itte sen verran idiootti, et henkisen iän mukaan sen pitäis seukata joittenkin 5-vuotiaitten kans.
Meillä oli tunti kulutettava ennen kun Mikko, Johannan poikaystävä tulis hakee meidän niiltä. Sitten mentäis jonnekkin Tuomaksen bileisiin. Mä en tuntenu ketään muuta kun Johannan, joka sinne bileisiin olis tulossa. Kirosin mielessäni, et olin suostunu lähtee mukaan.
Jatkanko?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toi ei nyt ollu niitä mitä luen yleisemmin mut jatka vaan tavallaan kiinnostaa mitä tapahtuu jatka vaan
Mä osaan niin hyvin samaistua tohon ihmiseen kuka on päähenkilönä että jos et muitten tai ittes takii jatka niin sun on pakko kirjottaa toi loppuun asti vaikka sitten mun takii, pliis, mä en pyydä paljoon. Oon lukenut varmaan kaikki tän palstan novellin ja ainoo mitä mä pyydän on että sä jatkat tätä, ok?
Nää on niin tyypillisiä,samanlaisii tarinoit kaikki. Alkaa kyllästyttää...
jatka ihmeessä..miks ei.. toi on jännää..