Metsästys & Perhe

mun kumppanit eivät ainakaan ole ymmärtäneet mun harrastuksia. voi tietysti johtua siitä että olen nainen,ja aika voimakastahtoinen kaikenlisäksi että ei kaikki miehet oikein ymmärrä että metsästys ja huoraaminen on pikkusen eri asia. entinen ukko ihan tosissaan vaati että mun pitää luopua metsästyksestä ja muista mehtähommista. kenkää sai ukko. mutta tunnen kyllä paljon metsästäjiä(miehiä) joilla on oikein onnellinen parisuhde tai avo/avioliitto. ei kaikki naiset ole sellaisia nalkuttajia ja jos oikeasti rakastaa niin ymmärtää kyllä toisen rakkaan harrastuksen.

Hyvin pääsee kun vaimo on ymmärtäväinen.

tietenki on mietittävä että paljonko se vie aikaa. Huomioitavaa ja olennaista on kuitenkin se että ko harrastus rajoittuu syksyyn ja alkutalveen, ainakin itsellä, joten tulee harrastettua joka la ja su sekä monena iltana töiden jälkeen. Sitten reilu puoli vuotta taas odotetaan seuraavaa alkamista.

Anna meren se selvittää, kuka viereesi jää.

Ota joskus vaimo mukaan metsälle, its olen metsästävän miehen vaimo ja muutaman kerran syksyssä lähden mukaan. Hiljaa kävelen muutaman sadan metrin päässä miehestäni, yleensä kamera valmiina. Ihan mukavia retkiä on ollut.
Ja ajankäyttöähän voi sovitella siten että molemmille passaa, ei kai se metsästyskään vaadi joko viikonloppua ja joka iltaa??

Jos suinkin naisessa on metsäihmistä, hän voisi kiinnostua itsekin siitä. Eihän hänen ole pakko asetta kantaa, jo pelkkä mukana olo on nautinnollista ja silloin varmaankin oppii ymmärtämään toisen harrastuksen tärkeyttä. Eri asia tietenkin on se, että jos haluat metsästyksen olevan täysin omaa aikaasi. Sitäkin meistä jokainen tarvitsee.
Itse innostuin metsästyksestä pari vuotta sitten vaikka nainen olenkin ja yhtä innokkaasti odotin metsästysajan alkamista tänä syksynä, kuin kuka tahansa sitä harrastava. Metsästä lähtee mukaan samalla sieniä ja marjoja.

Ei muuta kuin tsemppiä omaan harrastukseesi, se ei suinkaan ole siitä pahimmasta päästä!

Mulla metsästys ajoittuu metsälinnun pyyntiin, joten kausi ei ole kovin pitkä. Mutta mä sovin jo ennen alttarille menoa että muutoin kaikista asioissa otetaan tulevan rouvan mielipide huomioon, mutta metsälle lähtö on lähinnä ilmoitusluontoinen asia, mihin menen, milloin tulen. Aikaan ennen lapsia rouva lähti itsekkin joskus mukaan "kiväärinkantajaksi", mutta nykyjään hieman vaikeaa noiden penskojen vuoksi. Toki kaksi vanhinta lasta (8v ja 5v) lähtevät jo mielellään mukaan ja tuo tokaluokkalainen jaksaa kulkea mukana jo pitkiäkin reissuja. Kunhan tuo nuorin täyttää kolme, niin eiköhän sitä käydä aina muutamana aamuna koko perheen voimin kuvilta pyytämässä ja makkaraa paistamassa :) Täytyy kuitenkin sanoa että suurelta osin käyn yksin metsällä ja kyllä joskus rouva hieman mieltää saattaa osoittaa jos pidemmille reissuille lähtee, siis useamman päivän kestäville. Mutta muutoinhan tuolta metiltä tullan yleensä jo pois ennen kun muut ovat kunnolla edes heränneet...