Oletko jossain opiskelujen vaiheessa kärsinyt huomattavista keskittymisvaikeuksista ja/tai motivaation puutteesta opiskelutyöhön? Mistä hait apua, ja jos hait, oliko hyötyä? Minkä ikäisenä ongelmia oli?
Kiitos vastauksista.
Kiitos vastauksista.
Ongelmia keskittymisessä?
Nnallukka
3516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suurinpiirtein ikävuosina 24-30 takkusi opiskelumielessä pahasti. Vaikeimmat kurssit eivät yksinkertaisesti auenneet. No, jo yo-tulosten perusteella oli selvää etten ole hyvä oppimaan. Kuitenkin sain opiskelupaikan...
Mutten kuitenkaan hakenut apua mistään, lähinnä keskeyttämisen häpeää välttääkseni rimpuilin mukana. Ja ennenpitkää sitten alkoikin ne vaikeimmat tentit suoriutumaan. Nyt näyttää hyvältä ja motivaatio valmistua on suorastaan hirveä entiseen verrattuna.
Omat keskittymisvaikeuteni olivat sellaisia etten jaksanut lukea pitkään tai luennoilla ajatus karkasi muualle. Lisäksi muistini on huonohko. Pänttäämisellä opin kyllä esimerkiksi listan yksityiskohtia mutta luonnontieteellisellä alalla kun tarvitaan raakaa ratkaisutaitoa.
Ja kiitos toistamiseen. Mullakin oli ongelmia jo lukiossa, mutta laitoin ne pitkälle silloisen sosiaalisen tilanteeni piikkiin, semmoisia nuoren ihmisen ongelmia... Nyt olen opiskellut jo vuosia (kun otetaan laskuun lukio,pääsykokeisiin valmistautuminen ja varsinaiset opinnot, jotka nekin on jo graduvaiheessa). Taidan kuitenkin hakea apua, pelkään tuota opintojen keskeytymistä niin paljon. Jos nyt jätän kesken, en taida sitten enää palata, mikä olisi harmi, kun ajattelee jo tähän asti tehtyä työpanosta. Tuskin keskeytyminen tekee hyvää itsetunnollekaan.
Kaikenkaikkiaan tuo viimeinen kappaleesi voisi olla mun kirjoittama. Samalla alalla ollaan.
Lukio ja varsinkin kirjoitukset meinasivat mennä vähän penkin alle, kun en oikein lukenut tarpeeksi. Ja miksi en lukenut? Siksi koska minulla ei ollut mitään tavoitetta, päämäärää. Minulla ei ollut hajuakaan siitä mitä haluaisin tehdä lukion jälkeen. Ei hajuakaan minne aikoisin hakea. Hainkin sitten vähän minne sattuu, minnekkään en päässyt.
Motivaatio oli siis hukassa, tuntui kuin opiskelisin turhaan. "Mihin minä nyt tätäkään tietoa tarvitsen?"
Siinä sitten syksyn yhteishakua odotellen ja töissä käyden, alkoi vähän selkeytyä mitä haluan mennä lukemaan. Luin kunnolla pääsykokeeseen, ja pääsin sisään. Nyt opiskelu maistuu paremmin kuin koskaan, kun tietää mikä on tavoite ja miten lähellä se on. Myös sellainen pieni leikkimielinen "kilpailu" kavereiden kesken, että kuka saa parhaimman arvosanan kurssista innostaa lukemaan enemmän (varsinkin kun ollaan kavereiden kanssa hyvinkin tasaväkisiä).
Koulu nyt on mennyt hyvin ja arvosanat ovat hurjasti paremmat kuin lukiossa. Tietty joskus tunneilla voi olla keskittymisvaikeuksia, mutta sitten sitä on vaan otettava itseään niskasta kiinni kotona, ja lukea kunnolla uudestaan ne asiat mitä käytiin tunnilla.