Olisi mukava jos tehtäisiin yhdessä lauseista runo. Katsottaisiin mitä siitä tulisi. Siis jokainen jatkaisi sitä. Onko hassu ajatus???Siis jospa aloitan ja toivon että jatkatte.
Syysilta lämpöinen viel
puissa tuuli soittaa
Syysilta lämpöinen viel
puissa tuuli soittaa
Vastaukset 74
Vanhimmat
viime lämpö kesäinen
yöhallan vielä voittaa.
Punainen taivaanranta
syysmyrskyä oottaa
Tuuli oksia tuulettaa
pölyää santa
autiona kyhjöttää
nyt hiekkaranta
Tuulikannel nurkal,
vienosti helää.
haikeuden,kaipauksen,
mielehemme saa,
Kesän muistot mielessä elää
mökkiaika jäänyt on taa.
kaipuu soi laulussa kurjen
suolla kun laumaa kokoon rääkyy
pois taivaanvuohikin määkii
rääkii, määkii tai -yy, -yy
(Ilonpilaaja joukkoon kun astuu,
lätäkössäpä varpaansa kastuu!)
Syysilta lämpöinen viel'
puissa tuuli soittaa.
Viime lämpö kesäinen
yöhallan vielä voittaa.
Punainen taivaanvaanranta
syysmyrskyä oottaa.
Tuuli oksia tuulettaa
pölyää santa,
autiona kyhjöttää nyt hiekkaranta.
Tuulikannel nurkal
vienosti helää,
haikeuden, kaipauksen
mielehemme saa,
kesän muistot mielessä elää,
mökkiaika on jäänyt taa.
Kaipuu soi laulussa kurjen.
Suolla kun laumaa kokoon rääkyy,
pois taivaanvuohikin määkii.
Rääkii, määkii tai -yy, -yy.
(Ilonpilaaja joukkoon kun astuu,
lätäkössäpä varpaansa kastuu)
Vaikk syksy jo saa
joka mies ei saa
ja sehän rassaa
mihin joutui rytmi,
poljento hieno.
kun kautta rahamassin
ja huolien kassin
tuo miesparka niin arka
todeksi luulee
ytimiin syystuulen.
tuuli voimistuu
lehdet maassa viistää
sade ikkunaan lyö,
kohta saapuu keskiyö.
hiukset tuivertuu,
huivin päästä riistää.
On ajatukset ankeat
kädet kylmänkankeat.
Jäykin sormin raapaisen
tuleen klapin tuohisen.
Liekit takkaan viritän,
saan hyvän mielen lämpimän.
enää jatkat,
ehkä otan hatkat.
ennen kuin aukoo suuta suurempata.
Vaikk syksy jo saa
joka mies ei saa
ja sehän rassaa.
Mihin joutui rytmi,
poljento hieno.
kun kautta rahamassin
ja huolien kassin
tuo miesparka niin arka
todeksi luulee
ytimiin syystuulen.
Tuuli voimistuu
lehdet maata viistää,
sade ikkunaan lyö,
kohta saapuu keskiyö.
Hiukset tuivertuu
huivin päästä riistää.
On ajatukset ankeat
kädet kylmänkankeat.
Jäykin sormin raapaisen
tulen klapiin tuohisen.
Liekit takkaan viritän,
saan hyvän mielen lämpimän.
Miten tuohon enää jatkat,
ehkä otan hatkat
ennenkuin aukoo suuta suurempata.
Älä sinä leikistä suutu,
eihän tämä siitä paremmaksi muutu.
Ala vain runoon jatkoa laittaa,
siinä voi toiset "peistänsä taittaa".
Tyyli nyt vaihtuu Lyylillä tällä,
syysaihe haihtukoon räppäämällä!
Enhän mä koskaan leikistä suutu!
Runoni, mars mars, toiseksi muutu!
Pusketaan uutta veljet ja siskot,
kyllähän aiheen jostakin kiskot!
Ihmisen murheesta, ilosta laula,
pääästä jo irti sanojen paula!
Iloa esiin tuoda aion,
sillä nyt hyvän mielen taion.
Jokaiselle murun tuon,
onnen ja ilon hetken suon.
Tästä se hyvä päivä alkaa,
kevyesti nostamme jalkaa.
Jos korkeelle nouse ei jalka tää,
niin riittää, kun mennään vaan.
Kun jalka ei nouse ja ajatus pätkii
on jossain kait tukos,
mut väliäkö sillä.
Kun kesä on mennyt
ja syksy saapuu,
niin pukeudumpa itsekkin uuteen kaapuun,
maan kauhtanaan katoan viittaan.
ei miellytä
En kai mä kaadu, jos joku mua tyrkkii,
- melkein meinas tuo nostaa jo nyrkkii?
(tuo joka komensi mua omaan ketjuun)
Suullani puhun ja äänelläin laulan,
kurkoitan kauas, kauaksi kaulan,
riemuitsen siitä mitä mä nään:
ukkosen ilman ja kirkkaimman sään!
Mikäs nyt risoo? Noussut väärällä kyljellä ylös? Et sitten niinku jaksanut lukea niin sanotusti rivien välistä. Emmää kuule millään pahalla tuolla enkä täällä...
Kai hampaan koloon on menny soraa,
kun yksi kiittää ja toinen nolaa.
Vaan eipä riidellä kesken on runo,
kai vielä joku vois riimin laittaa,
ja sanat kauniisti peräkkäin laittaa.
Ketju mukavasti kulkee,
iloa enemmän mukaan.
Ei ikävä voi menoa sulkee
eikä siinä viihdy kukaan.
Siispä hymyä tähän,
ja iloa mieleen.
Nytpä tuuleekin vähän
hauskuutta kieleen.
Onnen on pipana rinnassa tässä,
olinhan juuri pyöräilemässä,
kintut sai kyytiä, hulmusi tukka,
poskilla puna kuin ruususen kukka.
Liiku oi muori,
itsesi suori
ovesta ulos jonnekin vaan
raikasta ilmaa haukkaamaan!
Tuikkivat tähtöset taivahalla
mummeli huokuu peiton alla
Ihana päivä unessa heijaa
auringon keijut ylläni leijaa.
Sumuverho tässä
syksyn lämpimässä.
Arvuuttelen tätä,
eihän harmauteen jätä.
Aurinko pilkisti
ja mielen virkisti.
Taas pilvet mustat kulkee
ja meidät syliin sulkee.
Ne puhaltaako voisko noin,
kauas,kauas täältä pois.
Niinhän käy, on tuuli täällä,
ystävllisellä päällä.
Se pilvet työntää menemään
ja iltaruskon esiin saa.
Kirkas taivaanranta onnentunteen antaa
rakkaitani muistan, kiitoksen mä kuiskaan.
Sade ruutuun ropisee,
pilvet harmaan huuruiset,
mieliala matala,
illan tullen taipuu.
Valokuvia katson näitä,
täs vietetään häitä.
Muistan hetken sen
ja hymyn aurinkoisen.
Muistoja hyvin monta
albumi mieleen saa.
Voi hulvatonta
tuos ukki naurattaa.
Hän
...siis
Hän muistelee visaa,
sitä tietokisaa,
jossa alati Kivikoski-kyllä
piti tietoa yllä.
Oli niin hyvämuistinen heppu,
täynnä tietosanakirjoja reppu,
joista...
tietoa onki,
niitä yhtenään tonki.
Oli mahdoton muisti,
hetken päätänsä puisti
ja jo vastaus tuli
ja poika hymyyn suli.
vieressä seuraa tuota
ei rakkineeseen luota.
Menis hetkeks pois
ehkä koitaa vois.
Mutta
kahville ukko joutaa
jo eukko konetta hypelöi.
Kuka nyt illalla kahvia juo?
Minä en sitä ainakaan hänelle tuo.
Leipää ja vettä on meillä tarjolla,
siitä sopii nautiskella.
Ukko kun tv:tä katselee,
ja eukko konetta naputtelee.
Säilyyhän siten hyvä sopu,
eikä huvit kummaltakaan kesken lopu.
Ny se o veryttely tauko
totes vaimolleen Kauko.
Niska nääs jumittuu
vääntyy vinoks suu.
Ehriks mukkaa kuntoilee,
polulle sammoilee.
Kyä tuun vastaa Laina
mukkaa porkat ku ei paina
Pienen tuikkukynttilän
kuistilleni sytytän.
Syksyn iltaan pimeään
tuikku suopi lämpöään.
Valoa kauniin tuikkusen
ystäväksi tarvitsen.
Halla hiipii hiljalleen
kietoo luonnon huurteeseen.
Kun tuikku sammuu, huomaankin,
pakkasyössä näkyykin
tähtösiä tuhansin.
Kissa uneltaan herää,
kiapauttain lankakerää.
Tahtoo maitotilkan
saa hymyyn Hilkan.
Yö aamuksi vaihtuu
taivaan tähdet haihtuu.
Säteet auringon
jälleen uudet on.
Hallan jälkeen huurteiseen
nurmeen hiipii hiljalleen
kissa maidot viiksissään
aurinkoon käy lepäämään.
Kehrää kissa uninen.
Viell´ on syksy lämpöinen.
Meikä tänään reipastui,
ikkunan pesuun innostui.
Kylläpä näkymät kirkastui.
Aurinkokin kurkisti,
esille tulla tupsahti,
hetken selkääni lämmitti.
Ikkunat on pesemättä,
päiväkirja päiväämättä,
tiskit ovat tiskaamatta -
mikä mua vaivaa?
Kasvimaa on käännettynä,
pyykit kaappiin käärittynä,
tämä päivä ELETTYNÄ -
ei mua mikään vaivaa.
sataa sataa ropisee
ikkunatkin puhtaaks saa
mieli ihan virkistyy
niitä sitten katsellaan.
Minä inhoon pyykäämistä,
pesemistä, läträämistä!
Kuka pesis' ikkunat,
kenpä luutuis' lattiat?
Kuulehan nyt laiska muori,
siitä kontallesi suori
permantojas' pyyhkimään,
älä rupee nyyhkimään.
Siivouskin on jumppaamista,
koko kropan vahvistusta:
Jos soi musa taustalla,
tanssahtele tahdissa!
sujuu siivous leikiten,
välillä vaikk`rallattaen.
Väsymystä ei huomaakaan,
paikat iloisesti putsataan.
Jälkeenpäin on hyvä mieli,
saa taas rupatella kieli.
Jouten aikaans`tuhlata,
vaikka kavereita tavata.
HYVÄÄ YÖTÄ sanon vaan,
nyt jo käydään tuutimaan.
Unet suloisimmat teille
ketjurunon taitajille.
Ikkunoita pestä niskani ei kestä.
Firmallepa annan, huolet poies kannan.
Käsiini en kaipaa atopian vaivaa.
Onnellista päivää, eipä huolen häivää.
Tyytyväisnä istahdan
ja ikkunaani katsahdan.
Pestä en ehtinyt
ja turhaa oisi nyt.
Sade niitä jyystää
kahvin taidan ryystää.
Huomenna jos pilvistää
ja sade pois jää.
Silloin lasit kyytiä saa
aamusta vois jo alottaa.
Jos siis jaksan...
Tehty tekijäänsä kiittää
siitä hyvä mieli riittää.
Onpa hiisi kuuma piisi
lyövät tulenlieskat
vuorossa nyt rieskat.
Kylään saapuu serkut
maistetaanpa herkut.
Putos omenaiset maahan
piirakkaapa niistä saahaan.
Osan järstän raakana
pureskelen kuorineen.
Teetä vielä muorinen
tuoremehu kirvoittava
voimiani virvoittava.
Lyhyeenkö loppuu lento kanan
jälkeensä näin jättää hauraan vanan...
Tihku peitti tulenlieskan
serkut söivät vesirieskan
palaa tänne lämmin lieska
kerää yhteen runorieska !
Tulipa vettä valtavasti
rinnettä ryöppysi rappuun asti.
Ukkonen jyrisi päällä talon,
salama katkaisi sähkövalon.
Eipä lokakun sateet useinkaan
saa mukaansa ukkosta tulemaan.
Se oli komeaa illassa pimeässä
ja salamoiden räiskinnässä.
Ei ollut aurinko moksiskaan
kun aamulla nousi paistamaan.
Lätäköt kuivui pikaisesti
sade vain yhden illan kesti.
Komeat olivat salamat,
mahtavat jälkijyrinät.
Missähän lienee pahojaan tehnyt,
ilkeitä paloja sytytellyt.
Huomenna sitä tulee lisää,
nimittäin vettä täyttä häkää.
Syksy se näyttää tapansa,
joka kerran laisensa.
Täällä nosturin kumussa
hernerokkasumussa
on vähäv vaekeeta
ei näy taivaan valoa
ei edes naapuritaloa.
Lohtu on koivujen kelta
lampaiden laitumelta.
Niin harmaana päivä aukeni,
pois aurinko loittoni.
Sadekausi tullut pohjolaan
saa kaiken harmahtaan.
ajatukset välkkyen juoksuun,
miete kukkien tuoksuun.
Se sateen kaunistaa
luonnon raikastaa.
Viilenevä syksy sää
vaihtelevaa elämää.
Kohta lumi maahan saa
pimeyden valottaa.
Erämies rakovalkealla
metsäs taivasalla.
Markkinoille lähden
matonkuteen tähden
pilvet mataa
vettä sataa.
Sammalvihree taakka
rääkyy torin naakka.
Uppoon virkkuutyöhön
valvon pitkään yöhön.
matto valmistuu
yössä hiljaisessa.
Hymyilee jo suu
aamu varhaisessa.
Sade aikaan sai sen,
hyvän ahkeroinnin.
Matto, kauneus raitojen
iloisen saa soinnin.
Upea on työ,
kului siinä yö.
Nyt vauhtia hyppysiin,
sukellanpa lankakoriin.
Löydänkin värejä monia,
niistäpä neulon sukkia.
Tarpeen ovat nuo lapsosille,
lämmintä talvenpakkasille.
Paras kiitos on hymy lapsen,
hyvä mieli on harmaa hapsen.
Luontainen tuo kädentaito
lahjoitti sen äidinmaito.
Ahkeroinnin hetket
poisti ikävyyden retket,
työtä luovaa
ajatukset muovaa.
Luovaa työtä tosiaan
naiset puurtaa kotonaan.
Leipätyössään rientää hän,
kotona vielä enemmän.
Pyykkikone pyörimään,
hellan eteen hyörimään,
lapset ruokaa nälissään
ehtivät jo kerjäämään.
Potaatit on kiehumassa,
läsiksoosi kattilassa.
Perheen pää jo kotiin ehti,
kädessänsä iltalehti,
nojatuoliin rojahtaa,
päiväuniin nukahtaa.
Isoks kasvoi lapsukaiset
tässä vanhat paksukaiset
vailla päivän huolta
tekee helpon puolta
lepää pitkin poikin
ulkosalla kulkee loikkii
pesulat ja valmiit ruuat
vastassansa ilon huumat.
Niin ovat lapset lentäneet,
omat perheet perustaneet.
Mikä tässä on meidän olla,
kahdestansa lekotella.
Ruokaa joskus laitetaan,
silloin vain kun jaksetaan.
Usein käydään palvelutalolla,
siellä on aina ruokaa tarjolla.
Tänään tehtiin pata porsaasta,
lisukkeeksi laatikko porkkanasta.
Melkeinpä tuli joulu mieleen,
noine ruoan tuoksuineen.
Tuttava Alzheimer-veli
eilen vieraaksemme käveli.
Tarjosin runsaasti ruokaa
paistit, salaatit, porkkanavuokaa.
Herkkuruoat korvaskin pelkkä makea
soselaatikko, vatkattu puuro sakea,
juomana imelä karpalomehu,
valintaa ei kukaan kehu.
Mieliruoat aivoissa muuttuneet
sinne vain makeat juuttuneet.
Asiakato, muistilymy
tunteista onneksi ihana hymy.
Näitä hyppyjä väärään kohtaan...
Tähän sitä ossuutin.
Juttu löytyi helposti,
annoit viitteen sopivasti.
Tänään keitin kiisselin,
lisukkeeksi eilisiin.
Huomenna sitt`retkeillään,
tuttavissa hieman kyläillään.
Hankoon päin on matka meillä,
menee mukavasti kesäteillä.
Paluu kotiin illaksi,
se on meidän parhaaksi.
Hyppi ja tanssi noita
siinä sitten pystyyn koita.
Ampui terävän nuolen
pois sitä lääkkein vuolen.
Kumartuun ei päästä lain
seiso sitten vain.
Kävely, istuminen sattuu
nousee tuska hattuu.
Täytyy nukkua varovasti
ei pääse aamun asti.
Kyljelle kun käännähtää
on pakko äänähtää.
Kellekkään en toivo tätä
nuoli noidan liekö mätä.