ainakin nykynuorisolle. en ikinä kyllästy ihmettelemään kuinka helposti sitä tänä päivänä väitetään että muka rakastetaan. nykynuoriso tulkitsee ihastumisen rakastumiseksi. olen itse seurustellut vakavasti 10 kuukautta, enkä ole vieläkään varma rakastanko tätä ihmistä. ja ei jumalauta kuinka repesinkään kun kaverini joka väitti rakastavansa jätkää jonka kanssa oli seurustellut 2viikkoa,(kaverini jätti tämän tyypin kuukauden päästä)... tuntenut koko tyypin ehkä pari kuukautta. ja sitten hänpä päätti sättiä mua siitä etten rakasta poikaystävääni ja että se on väärin sun muuta paskaa. onko se nykyään väärin että haluaa olla varma ennen kuin sen sanoo että sitten kun sen sanoo se oikeesti vaikka tarkoittaisikin jtn? en kyllä vieläkään ole aivan täysin selvittänyt kuinka rakkaus määritellään, yksi hyvä voisi olla se, että tunnet ihmisen hyvät ja huonot puolet ja silti välität tästä kovasti(ja vaikka antaisit henkesi tämän puolesta, vaikka sekinhän on oikeasti vain puhdasta itsekkyyttä).. joskus ajattelin että sitten kun tuntuu että ei muka voi elää ilman sitä ihmistä, olisi varma tieto siitä että nyt rakastaa, mutta eikö sekin oikeastaan kerro enemmän vain huonosta itsetunnosta ja yksinjäämisen pelosta?
mut juu, pointtina tässäkin se et, ajatelkaa nyt hiukkasen ennenkuin sanotte muka rakastavanne jotakuta, muuten ihmisten täytyy keksiä täysin uusi sana kuvaamaan sitä mitä rakkauden pitäisi kuvata, ja muutenkin, mitä sitä nyt turhaan harhaan johtamaan niitä ihmisiä jotka vielä uskovat sen sanan merkitsevän jtn.
mut juu, pointtina tässäkin se et, ajatelkaa nyt hiukkasen ennenkuin sanotte muka rakastavanne jotakuta, muuten ihmisten täytyy keksiä täysin uusi sana kuvaamaan sitä mitä rakkauden pitäisi kuvata, ja muutenkin, mitä sitä nyt turhaan harhaan johtamaan niitä ihmisiä jotka vielä uskovat sen sanan merkitsevän jtn.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viestissäsi oli kyllä perää. Oon ainakin osittain samaa mieltä. Mutta ehkä se ihastuminen/rakastuminen vaan saa ihmiset niin sekasin ja sokeiksi joskus, kun vaan haluaa sanoa toiselle välittävänsä paljon.:) Mutta olishan tietty jokaisen hyvä miettiä mitä suustaan päästää ja pysyä sen verran realistina, ettei heti olla rakastamassa. Sillon se rakkaus jotenkin menettää sen oikean arvonsa..
Mutta totta on, että varsinkin aika nuoret sitoutuvat kauheen nopeesti. Menevät esimerkiksi kihloihin ja itse kuitenkin pidän sitä lupauksena avioliitosta. Enkä voisi kuvitella menevänikään lyhyen ajan seurustelun jälkeen kihloihin!
Että kaipa sekin on myös nykypäivänä menettänyt merkitystään..
Olen seurustellut melkein vuoden tyttöystäväni kanssa, ja melkeinpä voin sanoa rakastavani häntä, koska tiedän ihan tarkkaan hyvät ja huonot puolet, olen tytölle niistä sanonut. ne eivät minua haittaa, kukaan ei ole täydellinen, itsessäni on puutteita, niin hänessäkin. Rakastan häntä sellaisena kuin hän on.
Olemme erittäin läheisiä ja melkein tiedämme mitä toinen ajattelee. Tyttö tuntee samoin (rakastaa) minua kohtaan, ja ollaan myös puhuttu mun huonoista puolista, ja tyttö on monesti sanonut rakastavansa minua sellaisena kuin olen.
Siitä olen varma, että olemme enemmän, paljon enemmän kuin ihastuneita, mutta emme VIELÄ välttämättä kaulaa myöten rakastuneet. Siihen ei kyllä kauan mene tällä tahdilla...
En voi enää kuvitella elämää ilman häntä. Kerran se tuli puheeksi (elämä ilman toisiamme) ja tyttö alkoi itkeä kun ajatteli sitä. Eipä minullakaan kyyneleet kaukana olleet, että välitämme todella toisistamme.
rakkaudella ei sanana näytä olevan enää niin suurta merkitystä ja se on harmi. taitaa johtua siitä, ettei nykyajan nuoriso kärjistetyllä tasolla tiedä, mitä rakkaus on? monille se on vain sitä halailua viikon seurustelun jälkeen, mutta näinhän asian laita ei ole... sanokoot sitä mieluummin vaikka ihastumiseksi, mutta itse en rakkautta myönnä, jollen sitä tarkoita!
RAKASTUA KUUDESTI.AVIOITUA NELJÄSTI JA VIETTÄÄ 27 VUOTTA SAMAN NAISEN KANSSA..
uskon, että olisi ihanaa rakastua kuudesti, mutta se viisi kertaa, kun sydän särkyy on sitten jo vähemmän ihanaa...
neljä kertaa naimisiin... hmm... mikäs siinä, saatpahan ainakin monet maistiaiset hääkakusta.
27 vuotta saman naisen kanssa voi myös olla palkitsevaa, jos tuo samainen nainen on se kuuluisa oikea...
Olen vain kerran sanonut rakastavani jotain ja silloin todellakin tarkoitin sitä. Tiesin kyllä että hänelle se oli vain ihastumista mutta minulle rakkautta. Joskus se rakkaus avaa silmät ja näkee ne huonot puolet paremmin mitä ikävä kyllä voi olla liikaa mikä pilaisi suhteen. Niin kävi meille :)
Nyt seurustelen ja voin vain sanoa välittäväni. Silloin kun hän kuulee minun sanovan sen r-sanan niin hän voi todellakin luottaa siihen että tarkoitankin.
En todellakaan tuhlaile sitä sanaa sillä se ei ole kuluttamisen arvoinen. Miltä tuntuisi kuulla joka päivä "rakastan sua"... Ei miltään. Olen kyllä senkin kokenut ja sellanen tuntuu samalta kuin joku sanoisi vaan "aha".
Minustakin se on naurettavaa kun about 5kuukautta seurustelevat 15-vuotiaat menee kihloihin. "ihkuu meil on sormuxet". Sekin juttu on menettänyt tarkoituksensa...
Olen nuori ja vaikka suhde kestäisikin näin teininä 2-3 vuotta niin ei kannata silti puhua ikuisuudesta. Ystäväni oli seurustellut 2 vuotta ja oli varma että tämä on se oikea...mutta nyt hänellä on jo uudet tuulet menossa. En nyt tarkoita että tuo together forever ei olisi mahdollista mutta kannattaa vaan elää päivä kerrallaan.
Tää meni nyt taas ihme saarnamiseksi. :)
Totta, mutta rakastamistakin on monta eri "laatua". Kyseessä ei välttämättä ole silloin leiskuva lempi, vaan voi olla eräänlainen kiintymyssuhde. Ilmeisesti tarkoitat rakastamisella juuri tätä. On kuitenkin todistettu rakkauden ilmenemisen olevan myös tunnereaktio, jossa ihmisen fyysinen puoli reagoi vahvasti toiseen yksilöön. Tämä voi ilmetä esimerkiksi sydämen sykkeen nopeutumisena ja outona tunteena rintakehässä. Tällöin kyseessä on "rakastuminen", eli ihastumisen vahva muoto. Onko väärin sanoa rakastavansa tällöin toista?
Tutustuin yhteen jätkään netin kautta. Mesetettiin sitten jonki aikaa ja poika sano ihastuneensa muhun. Määki tunsin vetoa häntä kohtaan, mutta en tienny oikein mitä se oli. Asuttiin ~200km päässä toisistamme eli tapaamista piti järkätä aika kauan, ku kaiken kukkuraks oltiin 15. Sit ku vihdoin saatiin tapaaminen järkättyä, huomasin ihastuneeni häneen. Sitten jatkettiin mesessä sitä meidän suhdetta ja sovittiin että seurustellaan. Sitte menin hänen kotiinsa viikonlopuks nii eiköhän se sanonu mulle varmaa toisena päivänä ku olin siellä, että rakastaa mua. Mulla hävis kaikki tunteet sitä kohtaa sillä hetkellä ku se sano niin. Itse en ollut lähellekkään rakastunut häneen, saati sitten rakastaisin häntä! Aika äkkiä sitten tulikin ero. Miksi pitää väittää että rakastaa kun hänkin "unohti" mut sillee varmaa parin kuukauden päästä erosta..?
jotain perää tossa kyllä on. välillä inhottaa kattella ku jotkut pissistytöt näkee söpön pojan kaupungilla joka kävelee tyyliin niiden ohi ja heti ne on niin "rakastuneita". ei tiedä tyypistä mitään muuta kun että se oli hyvännäkönen.
no joo, mutta toinen pointti. kukaan muu ei voi tietää toisen tunteita niin, että osaisi välttämättä sanoa onko joku ihminen sisimmässään rakastunut toiseen. eikä sitä voi määritellä senkään mukaan, mitä seurusteluun tulee. voi olla rakastunut vaikkei seurustelisi.
rakastetaanhan vanhempiakin, ystäviä, sisaruksia...
itse olen sitä mieltä, (en nyt halua loukata tms.) että Ennen kuin ruvetaan seurustelemaan, selvitetään mitä tuntee sitä toista kohtaan; oonko rakastunut vai en. vaikka seurustelun tarkoitus periaatteessa on tutustua, voi sen tehdä kaverinakin, Ilman fyysistä kontaktia. kyllä siinä sitten huomaa onko rakastunut ihmiseen vai sen pusuihin.
tässä mun mielipide asiasta.
.. niin unohtui edellisestä. että mun mielestäni seurustelukin on menettänyt merkitystään, kun ollaan niin monen kanssa ja suhde saattaa kestää muutamia viikkoja tai kuukausia. itse en haluaisi seurustella monen kanssa, haluan varmistua että se henkilö on sama, kenen kanssa vietän loppuelämäni. musta siinä vaan ei oo mitään järkee että "harjotellaan" sitä, harjotella ehtii sitten kahdestaan sen tietyn rakkaan kanssa.
.. ja oon 14.