Ammattimedian mukaan maallikkohypnoosiin on liittynyt jo vuosikausikymmenien ajan ongelmia: Liittyvätkö seuraavan artikkelin tapausesimerkit 1-4 joidenkin järjestöjen liepeillä tehtyihin "suggestoterapioihin"? Vai ovatko kyseessä olleet takavuosien ja -vuosikymmenten järjestäytymättömät suggerit? Kuinka laajalti hypnoosijärjesöjen aktivistit ja veteraanit ovat olleet tietoisia tämäntyyppisistä hoidoista ja koulutuksista?
Suomen Lääkärilehti 4/2001 vsk 56, s. 449 - 45:
"Miksi hypnoosin käytön tulisi olla säädeltyä?"
Suomen Lääkärilehti 4/2001 vsk 56, s. 449 - 45:
"Miksi hypnoosin käytön tulisi olla säädeltyä?"
Vastaukset 6
Vanhimmat
referoida asiaa hieman kun ei ole kyseistä opusta käytössä.
No, okei laitan minä sitten esimerkit, jos ketjun avaaja ei ehdi.
Onko hypnootikkojen järjestöjen pitkäaikaisilla aktivisteilla tai alakulttuurin veteraaneilla tietoa näistä tapauksista? Miten alan pitkäaikaisvaikuttajat ja järjestöt ovat toimineet potilaiden oikeusturva-asioissa?
Tapausesimerkki 1: Tarkkaavaisuus- ja käytöshäiriöstä kärsivä
11-vuotias poika oli ajanut varastetulla linja-autolla kolarin, jonka syytön osapuoli kuoli. Hänen perheellään oli jo aiemmin ollut
huomattavia vaikeuksia, joihin pojan oireet lastenpsykiatrisen arvion mukaan osin liittyivät. Pojan äiti ei halunnut näitä ongelmia
käsiteltävän, vaan vei poikansa laajaa julkisuutta saavuttaneelle
hypnoosia käyttävälle itseoppineelle terapeutille. Vuosia myöhemmin,
päädyttyään mielentilatutkimukseen vakavan väkivaltarikosten sarjan
vuoksi, tutkittava sanoi muistavansa terapeutin ainoastaan äänenä
joka hänen maatessaan sohvalla puhui suoraan hänen alitajuntaansa.
Tutkittavan mukaan hänellä ja hänen äidillään oli samanaikaisesti yksilölliset terapiasuhteet ko. henkilöön, jota hänen äitinsä jumaloi. Tutkittava käytti hoidosta nimitystä manipulointi ja katsoi
sen olleen väärin. Tutkittavan äidin mukaan tämä kävi terapeutilla
vain kerran, mutta itse hän kertoi käyneensä useasti ja muistavansa
hyvin kuinka nousi portaita pitkin vastaanotolle useita kertoja.
Lastenpsykiatristen, tuloksekkaiksi osoitettujen hoitojen korvaaminen
vanhemman subjektiivisia tarpeita palvelevalla villillä hypnoosilla
on asia, johon ulkopuolinen taho ei helposti pysty puuttumaan. Ilman
systemaattista koulutusta toimivan itseoppineen on vaikea tunnistaa
menetelmänsä rajoituksia, eikä lapsella ole mahdollisuuksia
valintoihin.
Tapausesimerkki 2: Itseoppinut hypnologi oli puhumassa opettajille,
ja sai näytösluontoisesti erään naisen kollegojensa edessä puhumaan
häpeälliseksi kokemastaan ja salaamastaan perheväkivallasta. Tästä
vaikuttuneet opettajat esittelivät mm. erään teini-ikäisen pojan
ongelmia, joihin kuului vakava unettomuus. Ilman että unettomuuden
syihin olisi voinut ottaa mitään perusteltua kantaa, hypnologi
suositteli painokkaasti hypnoosia, jonka hän sanoi vieläpä olevan
pojan ainoa mahdollisuus. Kun eräs opettaja mainitsi että
paikallisessa yliopistollisessa keskussairaalassa oli unihäiriöiden
diagnosoimiseen ja hoitoon keskittynyt yksikkö, hypnologi tokaisi
ettei hän ollut kuullut kenenkään siellä parantuneen.
Näytösluontoiseen hypnoosin käyttöön liittyy eräänä elementtinä
esiintyjän suggestiivinen itsevarmuus. Olen paras -tyyppisiä
itsesuggestioita asiakkailleen suosittelevat hypnologit näyttävät
kykeneviltä ylläpitämään vastaavilla suggestioilla pitkittyneen
nousuhumalan kaltaista kohonneen itsetunnon tilaa, johon liittyy
itsekritiikin heikkous.
Tapausesimerkki 3: Erään suuren yrityksen johtavassa asemassa ollut
mies oli ollut maallikkovetoisilla hypnoosi- ja suggestiokursseilla,
joilla luvattiin työkaluja ihmisten parissa toimimiseen. Työpaikalla
ilmenneiden ristiriitojen yhteydessä hän alkoi sommitella
suggestioita saadakseen asiat sujumaan mieleisellään tavalla, ja
kertoikin tästä eräille alaisilleen. Eräs hänen naispuolinen
alaisensa oli kuitenkin sekä erittäin suggestioherkkä että
taipuvainen vainoharhaisuuteen, ja hänen todellisuudentajunsa alkoi
järkkyä. Hän koki esimiehen suggeroivan häntä myös etäältä, ja alkoi
puhua lapsilleen erilaisista salamurhajuonista samalla kun hän
äkillisesti rakastui esimieheensä, ja alkoi vaatia avioeroa
mennäkseen tämän kanssa naimisiin. Hän tuli vakavasti unettomana
paranoidisen psykoosin vuoksi sairaalaan, missä hoitotiimi järjesti
yhteistapaamisen potilaan, hänen perheenjäsentensä ja esimiehen
kanssa. Viimeksi mainittu esiintyi hyvin määrätietoisesti mutta
hieman vaikeaselkoisesti. Hän kuvasi suhteen alaiseensa eräänlaiseksi
isä-tytärsuhteeksi, johon ei liittynyt eroottisia toiveita hänen
puoleltaan. Tapaamisen jälkeen hänen kuultiin tupakkahuoneessa
naureskelevan potilaan kanssa ja kehuskelevan kuinka hän vedätti eli
manipuloi hoitotiimiä suggestioilla. Seuraavassa tapaamisessa hänen
oudolta vaikuttava käyttäytymisensä otettiin keskustelun aiheeksi,
minkä jälkeen hän niukasti vastailtuaan poistui nopeasti. Tämän
jälkeen hän soitti erittäin ahdistuneena puhelun, jossa hän sanoutui
kokonaisuudessaan irti tapauksen käsittelystä ja kieltäytyi enemmästä
yhteydenpidosta. Naisen todellisuudentaju koheni antipsykoottisen
lääkityksen aloittamisen jälkeen.
Oman arvovallan korostaminen tai leikittely suggestioilla voi olla
liian houkuttelevaa henkilölle, jota on siihen kursseilla
kannustettu, ja jolla ei ole ammatissaan asiallista hoidollista tai
tutkimuksellista käyttöä suggestioille. Kuvatussa tapauksessa
suggestioiden ja vainoharhaisen psykoosin syysuhteeseen ei voida
ottaa varmuudella kantaa, mutta joka tapauksessa esimiehen menettely
myötävaikutti psyykkisen kriisin syntyyn ja vaikeutti sen selvittelyä
huomattavasti.
Koska hypnoosiin liitetään usein virheellisiä mielikuvia toisen ihmisen hallitsemisesta, ja koska eräät maallikkohypnotisoijat
saattavat näytösluontoisesti esim. suggeroida ihmisiä paljastamaan intiimejä ongelmiaan julkisesti, ei ole mitenkään yllättävää että menetelmä kiinnostaa myös rikollisia.
Tapausesimerkki 4: Yliopiston ammatillisena jatkokoulutuksena
psykologeille, lääkäreille ja hammaslääkäreille järjestämälle
hypnoosin peruskurssille hankkiutui mies, joka kertoi suorittaneensa
psykologin tutkinnon Yhdysvalloissa. Hänen taustaansa ei tutkittu.
Kurssilla hänen käytöksensä herätti huomiota. Hänen tietopohjansa
vaikutti heikolta, hänellä tuntui olevan erikoislaatuisia uskomuksia,
ja hän oli erityisen kiinnostunut lavahypnoositemppujen piiriin
kuuluvista suggestiomahdollisuuksista. Käyntikorttiensa mukaan hän
oli mm. tohtori, professori, joogi, pastori, henkienmanaaja,
parantaja, maailman johtava motivaatiopsykologi, millioinaire-maker
ja uuden, menestykseen johtavan menetelmän tai oppisuunnan perustaja.
Myöhemmin hän ilmoitti asiamiehensä välityksellä, että Tieteellinen
Hypnoosi ry:n jäsenluetteloon tulisi merkitä myös se aiemmin
mainitsematta jäänyt seikka, että hän oli lisäksi lääkäri. Asiamies
puhui hänestä professorina ja kertoi hänen olevan USA:ssa tutkimassa
siten että häntä ei voinut tavoittaa. Alkuperäisiä
tutkintotodistuksia ei pyynnöistä huolimatta toimitettu, eikä niitä
ilmeisesti ollut olemassa. Jatkoselvittelyissä kävi ilmi, että mies
oli harjoittanut rikollista toimintaa ja muuttanut nimensä. Myöhemmin
hänen nimensä on esiintynyt amerikkalaisilla Internet-sivuilla,
joilla hän esiintyi kolmella mantereella opiskelleena kansainvälisenä
terveys- ja koulutusspesialistina arvonimillä PhD ja ND
suosittelemassa maailman tunnustetuinta hypnoosin opettajaa. Tämän
nimeä eivät Medline- ja PsycLit-tietokannat lainkaan tunteneet, mutta
ansioluettelossa oli huomionosoitus järjestöltä, jonka jäsenyyteen on
Suomessakin maallikkohypnotisoijien piirissä vedottu asiantuntijuuden
merkkinä.
Rikollisia hakeutuu hypnoosikursseille.
Koulutuksessa, missä tiettyä
perustutkintoa ei vaadita, ei liene mitään mahdollisuuksia estää
tätä.
kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Niin hypnoosin kuin virallisen terveydenhuollonkin piiriin. Nämä kyseiset esimerkit liittyivät hypnoosiin mutta olisivat voineet liittyä moneen muuhunkin terapiaan missä toimijana on henkilö joka kykenee manipuloimaan muita, ilman hypnoosiakin.
Näiden esimerkkien henkilöt ovat oleet todennäköisesti itse enemmän terapian tarpeessa kuin että terapoisivat muita.
Hyvä hyvä! Kantin kategorinen imperatiivi,etiikan kultainen sääntö, YK:n ihmisoikeuksien julistus, Suomen laki, lähihoitajan eettiset ohjeet ja sudenpentujen käsikirja ovat ne auktoriteetit, joissa määritellään terveys, sairaus ja terapian tarve. Jos rikollinen käytös on sairautta, niin parasta terapiaa lienee sähkötuoli?
Nämä maallikkohoitojen veijarit ovat kuitenkin huonommin valvottuja kuin virallisen terveydenhuollon harjoittajat. Ei soveltuvuuden arviointeja, ei vuosien opintoja näyttötutkintoineen, ei vaatimuksia tutkitusta tehosta. Omasta mielestään he ovat "mestareita" ja "asiantuntijoita", joiden Mahtavia Taitoja, sivistyneisyyttä ja hyvää mainetta lääkärit muka kadehtisivat. Vuosikymmeniä on meininki tällaisena jatkunut - ja maallikkohoitojen puolella toimineet ovat vaienneet ongelmista.
Tässä satumaailmassa on myös silloin tällöin sorruttu haaveilemaan: joskus Tajunnan Taitajien Yhteisöistä, joskus Kaikkien Alojen Hypnoosiopistosta tai vanhojen hypnootikkojen laillistamisesta.
Aikamoinen sirkus muutaman kymmenen tajunnan tainnuttajan ympärillä!
..kaiken maailman suggereita on aina liikkeellä ja tulee olemaan.. näin esim. uskonnon puolella ja politiikassa...