haroen hiustesi kimaltavia vihneitä kysyit rakkauden loppua
katsoin kirveen kovettamien kätteni läpi syksyn aurinkoon,
pihasaunan edessä vaahteran vesa pudotti
luonnon suukottaman lehtensä
aidon rakkauden edessä pienokaisen suojana siunaus huomisen keväästä,
vuodenajan illusion edessä lämmityspuiden riittävyys
katsoin kirveen kovettamien kätteni läpi syksyn aurinkoon,
pihasaunan edessä vaahteran vesa pudotti
luonnon suukottaman lehtensä
aidon rakkauden edessä pienokaisen suojana siunaus huomisen keväästä,
vuodenajan illusion edessä lämmityspuiden riittävyys
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella kauniisti sanottu!
Runo kertoo aina kirjoittajastaan jotain.
vaikka joskus oikein yrittäisi ettei kerro, niin siinä on aina palanen itseä. kiitos.