Tunteeni, jotka syttyivät kuin luvatta
ovat nyt sammumassa
Hiillos hiipuu hiljaa
vain pari kytevää hiiltä jäljellä
ja paljon tuhkaa
Sinun tunteistasi en tiedä
Niistä, jotka leimahtivat mukana
minun tunteitteni mittaan arvaamattomaan
Kuitenkin tiedän, ettet haluaisi uskoa
minun tunteitteni hiipuvan
Tahtoisit vielä jatkaa
tätä oudoksi käynyttä matkaa
Ajatella, että tuolla jossain on joku
joka välittää vielä
ja hänestä joskus kuulla, kuin varkain
Minä en voi jäädä
elämään tätä hetkeä, en enää
Minun on mentävä, minua odotetaan
ja matkaseurani vaihtuu
hetkiksi, polkuni mutkissa
kuten jokaisen elämään kuuluu
Meidän polkumme erkanee
ikuisiksi ajoiksi
Sinun on jatkettava elämääsi
niinkuin minun omaani
Sinun paikkasi ei ollut vierelläni
eikä minun lähelläsi
vaikka niin toivoimmekin
ohikiitävän hetken
Minun on vaikea lähteä
koska tiedän, ettet ole valmis vielä
Silti minun on oltava itsekäs
ja mentävä, sinut hyvästeltävä
vaikka rakkaus ei katoa
edes näillä sanoilla
Hyvästi, rakkaani
Aikamme oli
eikä ole mitään kaduttavaa.
ovat nyt sammumassa
Hiillos hiipuu hiljaa
vain pari kytevää hiiltä jäljellä
ja paljon tuhkaa
Sinun tunteistasi en tiedä
Niistä, jotka leimahtivat mukana
minun tunteitteni mittaan arvaamattomaan
Kuitenkin tiedän, ettet haluaisi uskoa
minun tunteitteni hiipuvan
Tahtoisit vielä jatkaa
tätä oudoksi käynyttä matkaa
Ajatella, että tuolla jossain on joku
joka välittää vielä
ja hänestä joskus kuulla, kuin varkain
Minä en voi jäädä
elämään tätä hetkeä, en enää
Minun on mentävä, minua odotetaan
ja matkaseurani vaihtuu
hetkiksi, polkuni mutkissa
kuten jokaisen elämään kuuluu
Meidän polkumme erkanee
ikuisiksi ajoiksi
Sinun on jatkettava elämääsi
niinkuin minun omaani
Sinun paikkasi ei ollut vierelläni
eikä minun lähelläsi
vaikka niin toivoimmekin
ohikiitävän hetken
Minun on vaikea lähteä
koska tiedän, ettet ole valmis vielä
Silti minun on oltava itsekäs
ja mentävä, sinut hyvästeltävä
vaikka rakkaus ei katoa
edes näillä sanoilla
Hyvästi, rakkaani
Aikamme oli
eikä ole mitään kaduttavaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
yli kaiken, vaikka runonkin muodossa. Lukemisen jälkeen sydämen kohdalle asettui paakku..
Kurkkua kuristaa, vaikka runo ei ollut edes minulle osoitettu...
Jos rakkaus ei katoa,
mihin siis lähdet?
Miksi tartut hetkisiin,
jotka katoavat kuin
aamu tuuleen?
Eikö hiillos voi hiipua
ystävyydeksi, kaiken sen vuoksi,
mitä oli ja mitä on.
Miten monesti rakkaus päättyykään turhaan ikiajoiksi "eroon", eikö sillä todellakaan olisi mahdollisuutta jatkua ystävyytenä, itse uskon sellaiseen, että olisi ja tämä runo sai sitä ajattelemaan.
Tai jos ei rakkaus sellaisena voi jatkua onko se päättynytkään?
Älä ole huolissasi,
lähde minne sinun pitää lähteä.
Olet ollut poissa niin kauan,
enkä enää tunnista rakkautta
en sanoistasi enkä teoistasi.
Itsekkyyden tunnistan,
on sitä minussakin.
Meitä odotetaan muualle,
keho kaipaa jo rakasta:
kosketusta, puhetta, hiljaa oloa.
Sitä ainutta, mitä ei saa rahalla.
Minun paikkani ei koskaan ollut vierelläsi,
enkä tehnyt sinua onnelliseksi.
Meillä oli vain muutamat tuntimme,
lähdin aina pois käskystäsi.
En halua lähteä aina pois.
Haluan jäädä vähän pidemmäksi.
Olla onnellinen,
tehdä onnelliseksi.
Sietää toista ja itseäni huonoinakin päivinä.
Tehdä arjesta juhlaa.
Katuisin, jos jättäisin elämättä.
Rakkaus on
elämän syvä syke,
rytmillään reagoiva,
väliin kiihkeä,
usein tasainen,
joustavana
kestävin.
-Rakkaudella Tulitukalle-
Joustoa ollut monta vuotta,
aivan suotta.
Suhteessa on kaksi,
jotta se muuttuisi paremmaksi
on molempien tehtävä töitä.
Osattava antaa, eikä vain ottaa.
Toisella perustana järki.
Tunteita ei tarvita, miksi niitä ravita.
Itseni irti rimpuilen, aina vain joustaen,
jotta saan vapauden.
Itsestäni välitän, päivä päivältä enemmän,
en suostu koneen asemaan.
Yksin on hyvä olla.
kommentteja, kiitos! =)
Jutun juju menee nyt niin, ettei tämä ole henkilökohtainen, eikä viesti kenellekään. Se on vain ajatus ystäväni tilanteesta, jonka olen itsekin kyllä kokenut joskus, omalla tavallani.
Nythän ollaan runopalstalla, tämä on ihan vain runo! Kiitos kuitenkin tunnelmista, mitä runoni herätti...!