masentaa!!

onpa inhottavaa kun niin kovasti ahdistaa!!!

sen voin sanoa, että kun pääsette sinne lääkärin puheille, niin olokin alkaa helpottamaan, sillä sitten on sellainen olo, että joku muu huolehtii asiasta teidän lisäksenne! ja että se on nyt jonkun muun käsissä! jaettu huoli on puolitettu huoli!!!

meillä ainakin kävi noin! ensin ahdisti kovasti kun painimme asian kanssa yksin. mutta kun ensimmäisen kerran tulimme lääkäriltä (kun alettiin ne lapsettomuustutkimukset ja määrättiin eka hoidot) niin olokin keveni ja piristyi. varsinkin kun lääkäri osasi valaa toivoa - ja vaikkei luvannut onnistumista, niin ainakin yritti selittää, mistä on kyse. me kun suhtaudumme aika paljon järjellä tähän hommaan (tunteet ovat sitten toinen tapa käsitellä asiaa, ja huumori yksi tärkeä voimavara, sekä positiivinen asenne) me kun haluamme asiasta mahdollisimman paljon tietoa - niin teoriaa kuin käytännön kokemuskertomaakin!

välillä järki, huumori ja positiivisuus katoaa ja tunteet ottavat vallan, mutta kohta taas huomaa, että positiivisuus löytyi taas.

eli meillä tämä on sitä niin kutsuttua vuoristorataa!

jokaisen lääkärissä käynnin jälkeen (ja niitä käyntejä on monia) olo helpottuu, sillä oikeasti on tunne, että joku muu huolehtii meistä. vaikkakaan lääkärin luona ei paljoa tunteista puhuta, vaan teoreettisen selitykset ja järjellä selittäminen auttaa ahdistukseen - tieto siitä, että tunteet on normaaleja ja oireet on yleisiä ja lähes kaikki lapsettomat ajattelee samoja ajatuksia helpottaa, sillä tietää että asian kanssa ei ole yksin.

itsellämme on yksi hyvä keino siirtää tämä kaikki taka-alalle: harrastukset! mies uppoutuu metsästysharrastukseen ja minä ratsastamiseen ja puutarhan laittoon. niissä sielu lepää ja murheet kaikkoaa - ainakin hetkeksi niin, että jaksaa taas seuraavan masennuksen kohdata.

mulla masennuskaudet ajoittuu ovulaatioaikaan - kun tietää, että olisi pakko juuri nyt jotain asian eteen tehdä; ja menkkojen alkupäiviin - kun on konkreettinen todiste siitä, että kaikki meni TAAS päin peetä. mutta joka suosta on noustu...

jos joku ei suosta nouse, niin suosittelen sitten ammattikuuntelijaa, joka osaa purkaa sinun ahdistuksen patosi kuuntelemalla ja tarjoamalla lohdutuksen ja järjen sanoja.

muistakaa, että asia on kahden ihmisen yhteine, joten toistenne tuki on tarpeen! ja muodostakaa ympärillenne tukiverkosto, jonka puoleen voitte kääntyä, kun mieltä painaa. monesti riittää se, että saa itse puhua - kuuntelijan ei välttämättä tartte osata sanoo mitään, tuska helpottaa kun sen saa ääneen purkaa.

lähettelen täältä positiivisia energiahippuja sinne teille päin, jotta ahdistus alkaisi purkautumaan!

ps tuntuu todella hölmöltä, että yritän sinua lohduttaa, vaikka olen paljon kokemattomampi kuin sinä! yritystä isolla yyllä takana vajaa 2vuotta. mutta en usko, ettäkö en osaisi auttaa ja ettenkö tietäisi mistä on kyse, vaikka olenkin "vain" kaksi vuotta kärsinyt... ei se määrä vaan ne omat tunteet ja kokemukset!

hoidoissa sairaalassa tarjottiin / tarjotaan psykologin apua heti kun sitä tarvii =) eli varmasti myös siellä teilläkin päin, kannattaa turvautua sellaiseen kun ahistaa noin paljon.
*voimia*
-3v yritystä (perästä tullaan)

Hei!

Paistaa se päivä vielä risukasaankin. Minulla on n.3,5vuotta yritystä takana, ja masennuksia ja pettymyksiä jne..
Meille tehtiin tutkimukset yms, ja viime viikolla oli oyssissa keskusteluaika, jolloin sitten lääkäri määräsi clomit, jotka piti aloittaa seuraavasta kierrosta. No, tämä kierto on nyt venähtänyt niin pitkälle, että menin apteekkiin ja ostin testin. Järkytyksekseni tuli kaksi viivaa. Ikinä en olisi uskonut tätä todeksi. ei kannata luovuttaa! Tsemppiä teille kaikille!