Kun mikään ei tunnu miltään

Sama tilanne täällä. Olen 39-vuotias mies.
On kanssa omakotitalo ja Audi. Hyvä asema töissä. Ihanat terveet lapset ja koira.
Itse en vaan tiedä mikä tappanut omalta osalta kiinnostuksen kaikkeen. Seksi vaimon kanssa tasapaksua ja olen kokeillut vierastakin, mutta eipä se onni siitäkään tullut.
Oon miettinyt onko tää masennusta vai mitä. Elämä vaimon kanssa usein riitaista, koko touhu kyllästyttää. Tekis mieli karata ja irtisanoa itsensä töistä. Mutta sitten se turvallisuushakuinen ajatusmaailma iskee päälle. Voi kun tietäis mitä tahtoo.

taipuvainen melkoiseen narsismiin. Onneksi olkoon, olet yhteiskunnamme tuottama tuote, joka on täysin hukassa oman sisimpänsä kanssa! :) ... vähän kuin Elvis ja Marilyn aikanaan.

Jos katsot maailman menestyksekkaimpia ihmisia, huomaat etta kun heilla on kaikki mita rahalla voi saada, he ammentavat sisaltoa itselleen jakamalla aikaansa apua tarvitseville.

Sinulla on perustarpeet tyydytetty: on ruokaa, katto paan paalla, terveytta seka sinulla etta perheellasi. Sinulla on maailman paras tilaisuus ojentaa auttava katesi, siita et hyody vain sina itse vaan myos lapsesi, on todella tarkeaa etta he pienesta saakka kokevat auttamisen ilon. Varsinkin tana paivana jolloin kukaan ei asu enaa tyynyrissa vaan liikkuvassa yhteiskunnassa jossa ihmiset ovat koko ajan tekemisissa toisen kanssa.

Jos sina isana opetat lapsillesi auttamisen ilon ja taidon, saat huomata etta he kasvaesaan ja varttuessaan ovat valtavan askeleen edella ikaisiaan. Kuka kantaa siita kiitoksen? Sina tietysti!
Elama ei ole vain -mina-mina- mina.Siita jaa, kuten niin moni on huomannut ennen sinua: vain tyhjyys ja tarpeettomuuden tunne.

Taitaa olla aika yleistä tuo mieliala. Vaan onni ei asu autossa, ei töissä, ei vaimossa, ei hyvinpalkatussa työssä, ei taloissa seinissä, eikä edes lapsissa. Ainoa joka voi tehdä sut onnelliseksi olet sinä itse.

Katoaako elämältä merkitys jos saa kaiken minkä haluaa ja enemmänkin?Onko käynyt niin että olet hukannut kaiken tuon suorittamisen ja saavuttamisen keskellä itsesi? Mulle kävi niin.

Älä ainakaan ala siitä päästä ratkomaan ongelmaa että alat tuhota niitä asioita joita sulla on.Minä tein niin...ei toiminut kovin hyvin. Löysin kyllä äärisurua ja äärituskaa. Mutta en minä siitä onnellisemmaksi tullut.Nyt sitä häpeää kaikkia tekosiaan ja onnen varjoina on enää nykyään vain ne hätäpäissä tehdyt jutut.

Ala tehdä pieniä asioita toisin. Siitä homma aukee...älä tee niin kuin on mukavaa, vaan tee vaan erillä lailla. Älä yritä päästä missään helpolla.Mene tänään kotiin ja tuijota vaimoa silmiin...kysy mitä kuuluu ja pörrötä tukkaa. Ota lapsi syliin katsele silmiin ja pyydä että kertoo isille jonkun hassun jutun mikä päivän aikana tapahtui - kuuntele juttu ajatuksella.Älä avaa telkkaria kun lapset on menneet nukkumaan..sano sen sijaan vaimolle et jutellaanko kaksistaan. Kerro hänelle miltä tuntuu ja kysy tuntuuko hänestä koskaan samalta. Riisu itsesi kaikista rooleista ja avaudu. Ei bisnestutut ole tärkeitä, ei audikaan ole tärkeä, tai se talo ja työ. Sun vaimo ja lapset on. käytä aikaa asioihin joilla on oikeesti merkitystä.

Tämä auttoi mulla, mutta voi tuntua susta tosi hölmöltä...mutta se voima on oikeesti pienissä asioissa...ei suurissa. Toivottavasti onni löytyy.

Se ei täyty tavaraa ostamalla tai extremeä harrastamalla.

Se löytyy vain sillä, että pysähdyt ja "katsot sisinpääsi". Kyllä, tosi klishee, mutta ennemmin tai myöhemmin edessäsi. Käytännössä se tarkoittaa, että mietit, mitä oikeasti haluat elämässä; mitä sellaista on vielä tekemättä, mitä todella haluat? Pitää löytää intohimo elämään uudelleen. Kuka väitti sen olevan helppoa?

ei ole hyvä suhde teillä?
miksi jatkaa jos paha olla
voimia

Kuulostaa masennukselta. Sitä saatetaan sanoa myös "Burn-outiksi".

Hae apua. Terveyskeskuksesta voi aloittaa tai tässä pari nettiosoitetta:
http://www.tukinet.net
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-keskus/

Älä odota liian pitkään. Voi käydä hengen päälle.

Tuohon tilaan joutuu aika moni, niin mies kuin nainenkin, kun alkaa se kuuluisa keski-ikä olla ajankohtainen. Varsin tuttuja fiiliksiä, on ne tullut koettua itsekin.

Mutta tässä pari vihjettä jotka saattavat edes vähän auttaa, ainakin minulla jelppasi:

* hanki motskari, opettele ensin ajamaan vähän mopommalla ettet telo itseäsi/muita, sitten osta se harrikka tai muu ISO pyörä, jees, saa se olla sen jatke vaikket tartteiskaan sen jatketta...

* talveksi hanki moottorikelkka, jos siis asut sellaisella alueella jossa on lunta. jos talvet lumettomia, osta siihen audin perään kunnon kuomukärri jossa roudaat sen kelkan lumialueelle. kelkkahomma on parasta mitä mies voi housut jalassa tehdä talvella, believe me!

* alat harrastaa ajatusten vaihtoa entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa. nykyisinhän se onnistuu vaivattomasti netin avulla, voi olla vapauttava tunne ilmaista itseään anonyymisti, siinä voi syntyä vastapuolen kanssa varsin valaisevia keskusteluja. kuten esim. täältä Suoli-palstaltakin näyttää löytyvän halukkaita ihmisiä joka lähtöön, enkä tarkoita välttämättä mitään seksiseikkailuja (niistä tulee vain turhaa kriisiä ja sekoittaa elämän, jota et kuitenkaan halua). salainen ystävä piristää elämää, mutta se voi olla pelkästään virtuaaliystävä for ever.

Että sellasta vihjettä. No, naiset sitten on luku sinänsä, heidän ohjelmaansa, siis elämän piristämiseen, kuuluu hieman erilaisia juttuja. Kuten nyt tämä meikäläisen vaimo esim... hän piristi itseään ottamalla napakorun, tatskan, ja rakastajan. tuosta viimeksimainitusta en oikein pitänyt, siitä kun ei oltu naimisiinmennessä sovittu ollenkaan... kait se sitten piristi häntä aikansa, minua lähinnä masensi...

mutta elämä voittaa ja kattokaas ulos: siellähän on mitä parhaimmat motskarointikelit meneillään! ja sen jälkeen alkaa lumiseikkailut... ;=)

All the best!

Tällaisia vaihtoehtoja tuli mieleen:

a) masennus
b) burn out
c) trauma

Oli kyseessä mikä tahansa noista, tarvitset ammattiauttajan apua.

Kehoitettinkin jo keskittäytymään perheeseesi, tuohon yhteiskunnan pieneen soluun. Sen yhteinen hyvinvointi lisää energisyyttä teille kaikille, sinullekin. Panosta aivan ensiksi siihen.

Olet materiaalisesti jo saavuttanut tason jossa ei tarvitse huolehtia nälästä tai puutteesta. Nyt sinulla on loistava tilaisuus raapia energiasi (siellähän se on , sinun sisällä - se ei ole mihinkään karannut. On vain pikkusen lakastunut.) ja sanoa itsellesi kiitos aherruksestni, olen ansainnut kaiken tuon omilla päätoksilläni.
Nyt on aika mennä eteenpäin. Osallistu enemmän lastesi leikkeihin, harrastuksiin.
Hanki jotain mielekästä tekemistä johon koko perhe voi osallistua. Esim. fillariretkeily, piknikit, taidekiertueet jne..
Tuosta sitten etenet ihan ikiomaan harrastukseen. Ellei mikää nyt kiinnosta, se onkin parasta! Kaikki portit ovat auki kokeillaksesi eri aloja!

Siitä se se lähtee.

no en yhtään ihmettele kun ei keuli!!uuno ajaa ongelmien olumpiarenkailla!!tutkitusti kusipäisimmät kuljettajat!!

Rohkeaa, että uskalsit kirjoittaa tänne. Hienoja vastauksiakin on tullut. Minusta jo se, että olet tunnistanut nuo kokemukset sisälläsi on merkityksellistä, kaikki eivät kykene siihen. Olen itse samaa ikäluokkaa. Koin oman sisäisen "erämaavaellukseni" noin kolmenkympin tienoilla. Sisäinen kipu mitä sinäkin varmasti koet kuvailemiesi asioiden kohdalla on todellinen ja ne tunteet tulee ottaa vakavasti. Kivulla on kuitenkin myös tarkoitus. Se kertoo meille, että jotakin muutosta on tehtävä.

Tuossa joku ehdotti erilaisia diagnooseja. Niitä kannattaa miettiä vakavasti, ja pohtia puhuisiko asioistaan ammattilaisen kanssa. Itse olen kokenut oman terapiani merkitykselliseksi, mutta sekään ei ole mikään autuaaksi tekevä asia.

Haluaisin tuoda toisen näkökulman - jota täällä kommenteissakin on sivuttu - vielä esille. Kärsitkö eksistentiaalisesta ahdistuksesta? Vaikutat ihmiseltä, joka on ahkera, työteliäs ja saa asioita aikaiseksi. Oletko elämässäsi pysähtynyt miettimään, millaisien arvojen ja uskomusten varaan elämäsi, olemassaolosi ja tekemisesi perustuvat.

Itse koin juuri tällaisten kysymysten pohtimisen ja niihin jonkinlaisten vastaustenkin löytämisen itselleni kirjaimellisesti elämäni pelastukseksi. Esimerkiksi minulle tuli tärkeäksi kohdata ja kuunnella muita ihmisiä, jotka myös elämässään kokevat kärsimystä, koska tällainen toiminta on omien nykyisten elämänarvojeni ytimessä. En ole varakas ja arki ei itselle tälläkään hetkellä ole ongelmatonta, mutta minulla on rakas vaimo ja tytär ja koen olevani osallinen sellaisissa asioissa, jotka koen tärkeiksi. Elämän merkityksellisyys ja mielekkyys ovat pysyneet läpi koetusten.

Mutta minä en voi antaa sinulle mitään oikeita vastauksia, eikä kukaan muukaan. Se tehtävä jää sinulle ja onneksi niin! :) Kaikkea hyvää sinulle ja toivon sydämeni pohjasta, että pimeys auttaa löytämään aivan uudenlaisen valon elämääsi.

Jostain syystä kirjoitin googleen et mikään ei tunnu miltään.

Jäin leskeksi muutama vuosi sitten. Meille jäi vammainen tyttö liitosta. Jatkoin duunissa ja opiskelin lisää hyvällä menestyksellä. Omat onnistumiset ei tunnu miltäään. Katselin äitienpäivänä uutista, jossa presidentti oli myöntänyt arvomitaleja äideille. Jos joku olisi anonut minulle sellaista niin olisin varmaan saanut sellaisen näiden kokemusten jälkeen. Se ei kuitenkaan olisi tuntunut missään eikä miltään.

En tiedä onko tämä masennusta vai tunteettomuutta. Vaikka saisin kaikki rahat maailmassa tai jotain vastaavaa, niin tätä jäävuorta ei sulatettaisi enää. Kyllä minä itken ja paljon. Minua liikuttaa monikin asia maailmassa, kuten ihmisten kiittämättömyys ja ymmärtämättömyys siitä miten hyvin monen asiat ovat. Tai miten huonosti voi mennä ja olla kaikesta tavattoman kiitollinen.

Tunteet ja järki. En tiedä oikein kummalla ajelen. Tämä on matka omaan pimeyteen.

Aloittajalla on masennusta siitä kun kaikki on saavutettu ja se ei tuonutkaan onnea. Kukin löytää onnensa itse ja se eri juttu jokaiselle meistä. Töistä vain joku onnekas löytää sen elämän sisällön, joku harva perheestä ja kukaan ei sitä löydä puolisosta. Moni saa tyytyväisyyttä elämään toisten auttamisesta ja tällä en tarkoita mitään sopan jakamista. Voisit ehkä kokeilla nuoren uraansa aloittavan kolleekan mentoroimista. Tai jos seksistä on puutetta niin etsi sellainen köyhä opiskelija sokerityttö joka oikeasti tarvitsee sponsoria opiskelun ja elämisen maksamiseen (ei Guccin laukun hankintaan - siitä ei tule sitä auttamisen tunnetta). Oikea kiitollisuus oikealta ihmiseltä tuo sisältöä elämään. Tai sitten voit haastaa itsesi tekemään jotain sellaista joka täysin uutta sinulle - kirjoita artikkeli ammattijulkaisuun, mene opettamaan opistoon, rakenna Sauna tai mikä se nyt sitten onkaan joka on täysin oman osaamisen ulkopuolella. Ja hyvät ystävät - ovatko he sitä, koska kirjoitat täällä - et taida oikeasti keskustalla heidän kanssaan elämästä ja kaikesta syvällisesti, koska tämä juttu olisi jo heti nupussa ratkottu hyvien ystävien kesken.

Jaa, harvemmin se onni materiasta syntyy. Pari skidiä niin ilmeisesti ruuhkavuodet pukkaa päälle ja karsee tarve suorittaa ihan kaikkea. Jos ei muuten niin sitten ainakin niin että ulkoa kaikki näyttää hyvältä.
Kannattaa edes vähän miettiä mikä elämässä on tärkeää ja oikeastaan unohtaa kaikki muu paska. Elä itsellesi, älä muille!

Pienet asiat ovat parhaita. Itse juon teetä iltaisin ja käyn pissalla. Nuo ovat ne parhaat hetket elämässä ja tuo sisällön / tarkoituksen elämään. Ei minulla muuta. Jatkakaa !

Eli onko kiinnostuksesi seksiin mennyt?

Rahaa ei ole vaan riittävästi sitten jos ei ole onnea