En tajua miks oon tämmönen. Stressaan ihan kaikesta mitä ikinä teenkin. Pelkään ihan hirveenä koulunumeroiden puolesta, jos luokassa viittaan ja sanon väärän vastauksen pelkään sitäki. Ja mulla on TET kahen viikon päässä ja oon ihan paineessa! Mua pelottaa etten osaa mitää ja tunaroin ja ja... Mulla on varmaan ihan surkee itsetunto. En luota itteeni missään asiassa. Osaan tehä asioita mutta en luota itteeni yhtään ja pelkään kaikkee... Ei se päällepäin näy mutta olen oikeesti mamo. :/ Ja joku PIENEN pienikin asia saa mut ihan paineeseen ja päivän pilalle.. :/ Mitä mun pitäs tehä että saisin itsetuntoni paremmaksi? En kestä olla tämmösenä mammarina lopun elämää! :'(
Ps. Kertokaa jos tunnette tällästä olevan myös omalla kohalla...
Ps. Kertokaa jos tunnette tällästä olevan myös omalla kohalla...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulla ollu aika kauan tollasta vaik en kyllä suoranaisesti sanois että mulla on huono itsetunto. Iän kanssa nuo oireet luultavasti lievenee ja onnistumisien kautta myös itsetunto paranee.Esim. urheilu voisi auttaa asiaa, koska saisit ajatukset pois arjesta. Tuo on kuitenkin osa sinua etkä sitä luultavasti saa koskaan täysin pois. Kaikki kuitenkin pelkäävät joskus toiset useammin kuin toiset. Ei sitä tarvitse hävetä ja lievä ujous on vain plussaa ;)
Ihminen ei ole valmis kirja koskaan, jos hän ei halua.
Nämä ihmisen "minä olen" leimat ovat pirullisia. Te voitte olla mitä tahansa kunhan vain päätätte olla.
Ihminen on omien valintojensa summa.
kyllähän se hyvin pitkälti menee noin. itse tajusin tämän 2 vuotisen masennus kauden jälkeen, ja nyt tiedän miten en enää tipu siihen samaan kuoppaan, jos joskus masentaa, niin kitken sen heti pois. mutta kyllä jokaisella ihmisellä on se jonkintasonen perus sisin, jota ei voi muuttaa.
Kai tiedät että luot itse tunteesi ajattelullasi. Kukaan muu ihminen ei luo huonoa oloa sulle, sä teet sen itse. Esim. sä LUULET että joku poika ei pidä sua kovin viisaana, ja masennut siitä. Vaikka poika pitääkin sua aivan viisaana. Tajuatkos. Ja jos sä kuulet jonkun läheisen kuolevan sä et tuu surulliseksi samalla hetkellä kun hän kuolee vaan vasta silloin kun joku kertoo siitä sulle.
Eli lyhyesti kannattaa olla itsensä ystävä. Ainakun huomaat depressoivasi itseäsi joillain tapaa kellojen pitäisi kilkattaa. Lopeta se heti. Siitä ei ole mitään hyötyä. EI KOSKAAN !.
Kerrataan.
Ota itsesi verekseltään kiinni aina kun huomaat ajattelevasi paskaa itsestäsi. Lopetat itsesi stressaamisen siihen paikkaan. Ja ajattelet itseäsi rakastavasti ja myönteisesti.
Muista rakastaa itseäsi. Laita aivosi toimimaan itsesi puolesta eikä itseäsi vastaan. Sinä ikäänkuin taistelet itse itseäsi vastaan missä ei ole mitään järkeä.
Ja älä sano ettet pysty. Se ei ole mistään muusta kiinni kuin susta että pystytkö muuttamaan ajattelutapaasi itseäsi suosivaksi. Sinun täytyy HALUTA itse muuttua. Muuten en voi auttaa. Äläkä luovuta heti parin kerran jälkeen. Sinun täytyy tehdä sitä kuukausia ellei jopa vuosia. "Hui kauhistus" sinä varmaan sanot ja masennut. KLING kellojen pitäisi taas soida. Teit sen taas.
Kun jatkat tätä ajattelutapaa tarpeeksi kauan siitä tulee luonnollista eikä siihen enää vaadita kovaa miettimistä. Myönnän se on kovaa mutta se ei ole mikään syy tehdä tekemästä sitä.
PS. Ei ole mitään hyötyä täällä voivotella oloaan muille. Se ehkä parantaa oloa hetkeksi kun näkee että muillakin menee päin vi''ua, mutta ei totisesti auta teitä kun hetkisen. Parempi tapa on alkaa todella muuttamaan ajatteluaan itseään rakastavaksi. Ja itserakkaudella en tarkoita itsekehua, vaan että todella rakastat itseäsi ja pidät itsestäsi tärkeän ja kauniina. Kuten oletkin.
Olen pitkälti samaa mieltä, mutta mielestäni on asioita joita ei vaan voi muuttaa itsessään. Paljon voi muuttaa muttei kaikkea.
Miksi ei voi muuttaa? Koska uskot niin ja teet siitä leiman itsellesi. Siksi et.
Olen 100% prosenttisesti sitä mieltä että KAIKKI negatiiviset elikkä ne puolet joista et pidä itsessäsi, pystyy poistamaan rankalla ajatteluntavan muutoksella+päättäväisyydellä.
muista että juhlas alkaa aina kun saavut paikalle, vaikka pää punasena, mutta kanna sekin ylpeydellä, niin kukaan ei välitä.
Eräs esimies sanoi kerran jotain seuraavaa:"Jos murehdit jo etukäteen jotain asiaa ja sitä ei tapahdukaan, olet murehtinut turhaan. Ja jos tapahtuu, olet murehtinut sitä kahteen kertaan, vaikka yksi kerta riittäisi. Murehdi siis asiaa sitten, kun sen aika on."
Onhan myös sanottu:"Voitko murehtimalla lisätä päiviesi määrää? Anna siis huomisen huolehtia itsestään. Kullekin päivälle riittää sen murheet." Tai jotain sinne päin.
Luota siihen, että elämä kantaa, opettele näkemään itsessäsi ja osaamisessasi hyviä asioita. Kuten Harad sanoi, ajattelun muutos voi auttaa. Olet sitä mitä ajattelet. Toisaalta, olen myös sitä mieltä, että on asioita, joita emme itse omin voimin kykene muuttaamaan, mutta muutos on silti mahdollinen.
Kiitos tosi paljon kauniista sanoistannne! :) Olen ottanut mallia ohjeistanne ja arvaatteko mitä? Nyt on tosi hyvä olla! Mikään ei enää hermostuta, ei TET eikä mikään! Nyt vasta huomasin murheisuuteni syyn, syy olin minä itse. Tämä ajattelu tapa kyllä murtaa kaiken pahan oloni. Kiitoksia kaikille, nyt vasta huomasin mistä sen onnellisuuden löytää.
Toivon teille kaikkea hyvää :)
On kaksi päivää joista en murehdi. Toinen on eilinen ja toinen on huominen.
SUURINKAAN syyllisyys ei saa mitään tekemättömäksi. Ota vain oppia ettet tee enää niin jos sinua kaduttaa.
Voimia ja tsemppiä syksyyn, raikkaita tuulia talveen ja auringon lämpöä ja iloa kevääseen!
Pian tarvitaan villapaitaa ja villasukkia, niiden pehmeydestä voikin sitten taas iloita kesää odotellessa. Hymyile itsellesi, saat muutkin hymyilemään!
Meiän enkunope kerto meille tällasen jutun jonka se tekee joskus opettajanhuoneessa ennen tuntia (vähän sovellettuna):
Aamulla ennen kouluunmenoa katsot itseäsi peiliin VAKAVANA ja sanot: "Pokkani pitää pimpelipom" niin monta kertaa että pysyt vakavana. Se auttaa :)
kokeilla. xD Mulla on muutenki niin huono pokka ettei varmana pidä :D