eli itse olen miespuolinen ja kertonut fetismistäni avopuolisolleni ja sanoi ettei haittaa jos ei itse nää minua ns: hepeneissä... no lähiaikoina olen käyttänyt siis esim stringejä ja emännän entisiä farkkuja, paitoja yms.. mutta tässä kinusin häneltä rintsikat joita ei enään käyttänyt. noh se oli viimeinen niitti kun näki ne minun päällä, ymmärtää kaiken muun mutta ei niitä.
nyt olen ollut käyttämättä yhtään mitään ja tuntuu jotenkin ahdistavalta kun ei pääse ns purkamaan sitä pientä "mielihalua" eli miten muilla on reagoitu kyseiseen asiaan? siis mikä oli ensireaktio ja onko teillä totuttu ollenkaan/saatu hyväksyntää?
nyt olen ollut käyttämättä yhtään mitään ja tuntuu jotenkin ahdistavalta kun ei pääse ns purkamaan sitä pientä "mielihalua" eli miten muilla on reagoitu kyseiseen asiaan? siis mikä oli ensireaktio ja onko teillä totuttu ollenkaan/saatu hyväksyntää?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jokin tuossa selostuksessasi mättää. Purkaudutko yksin naisen asussa, jos kerran puolisosi ei halua nähdä. Miksi sitten yritätkään esiintyä naisen asussa vaimollesi. Meillä kyllä joskus harjoitettiin tuota transvestiittistä fetismiä, mutta taisi olla vaimolle vain jonkinlaista uutuuden viehätystä. Homma loppui muutamaan kertaan ja sen jälkeen hän ei halunnut enää nähdäkään minulla naisen vaatteita. Tarkoittaisitko ehkä sittenkin transvestisuutta, ne ovat eri asia. Transvestiittinen fetismi tarkoittaa seksuaalista hyvänolon tunnetta pukeutuessa vastakkaisen sukupuolen johonkin vaatteisiin. Usein vielä sukupuoliyhteys suoritetaan enemmän tai vähemmän pukeutuneena. Transvestiitti taas ei hae pukeutumisesta seksuaalista mielihyvää, vaan haluaa elää hetken vastakkaisen sukupuolen roolissa.
kyse on nimenomaan seksuaalisesta mielihyvästä.. eli lähinnä hyväksyntäähän olen hakenut.
"eli lähinnä hyväksyntäähän olen hakenut."
Jos kumppani ei ole asiasta kiinnostunut, kannattaa unohtaa koko juttu. Tai yrittää keksiä joitakin muita yhteiseen seksiin liittyviä virikkeitä.
kuitenkin. miten muilla ollaan reagoitu????
Olen transvestiitti, en transvestinen fetisisti.
Jo transvestisuudesta on parisuhteessa omat ongelmansa ja kumppanilla kestämistä tai suvaitsemista.
Jos asian kieltää eikä pelaa hepenenien kanssa ,masentuu.Ja tämä on ihan tosi juttu.
emäntä on bi niin kuvittelin et se olis sen sulattanut mutta ei... no ei auta muuta kuin elää vaan itse asian kanssa ja koittaa vaan unohtaa tai ainakin yrittää.
"Jos asian kieltää eikä pelaa hepenenien kanssa, masentuu."
Suosittelen masennuksen sijaan parisuhdeterapiaa.
Aivan erityisesti, jos jokin fetissi häiritsee parisuhdetta.
kyllä saisin näiden perus hepeneiden kanssa hillua emännän edessä mutta itse haluais tietty enemmänkin ja tiedän et se haittaa jo kultaani.
onko kenenkään vaimo/vaimoke antanut hyväksyntää ko asialle?
haittaa? Kirjoitit vaimosi olevan bi, joten jos sinä voit hyväksyä tuon ei luulisi vaimollekkaan olevan kohtuutonta hyväksyä sinut sellaisena kuin olet "oikeasti" eli sinullakin on tissit.
sänkyhommelit on tietysti vähän kaksipiippuinen juttu, mutta joa vaimosi mieltymys on hieroa myös tissiä sängyssä niin mikset se voisi olla sinä, jolla on liivit ja toppaukset, kun harrastatte seksileikkejä. Mutta asiasta on tietysti syytä keskustella vakavasti, mitä toinen voi hyväsyä niin sinä kuin vaimosikin!
Ei ollut vaikea tunnistaa mieheni kirjoitusta.
Tässä on kuitenkin selkeitä "Porsaan" reikiä jotka ovat jääneet levälleen.
Ensinäkin, mieheni ei hyväksy seksiä naisten kanssa, joten itse elän hetero elämää hänen kanssaan.
Toisekseen, libidoni ei ole niin Suuri jotta hyppisin sänkyyn jokaisen naisen kanssa, itseasiassa koko elämäni aikana on tullut vain 2 naista jotka olisin voinut hyväksyä sänkyyni, ja toinen näistä On Näyttelijä Nicole kidman (fantasia siis) ja sitten tavan tallaaja. Mutta en nyt ala tilittämään historiaani enempiä.
En koe tarvetta puristella naisten Tissejä, siinä missä mieheni kokee tarvetta saada pukeutua vaatteisiin jotka ovat naisten vaatteita. Elikkä, minun seksuaalisuuteni ei ole Fetismi, vaan ihan sama asia kun rakastuisi mieheen, on tuntea vetoa samaa tai vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Se miksi reagoin voimakkaasti hänen Tisuliiveillä heilumiseen, niin nimenomaan olin PAINOTTANUT sen olevan siinä limiitissä johon hänellä ei ole varaa. Siltikin aktin aikaan, ottaa paitaa pois ja alta paljastui liivit. Se oli siinä ja nyt se mielikuva on myrkyttänyt mieleni liki kokonaan, vaikuttanut haluuni harrastaa koko touhua. Mielikuva mun Miehestä on särkynyt ja jos haluan harrastaa miehen kanssa seksiä, niin se tarkoittaa silloin miehen kanssa harrastamista, ei suinkaan naisen kanssa, naismaisen miehen koska oletin tuntevani mieheni, mutten tunnekkaan.
Jatkuvan paineen alla eläminen sekoittaa meidän pakkaa muutoinkin, Mies tyrkyttää mun eriteltäviksi vaatteita, joita en tosiaan halua nähdä.. Mutta näenhän miehen päällä.
Tietty sääntö suhteessamme on, mitä seksiin tulee.. Et iltana jona hän käyttää naisten vaatteita, emme harjoita mitään seksuaalista harjoitetta, näin ollen tilanne on karannut käsistä siten, et mieheni määrittelee milloin haluaa pukeutua, ja milloin on pukeutumatta jolloin olisi valmis makaamaan kanssani. Mun tunteet jäikin vaatenyssykän tultua omaan arvoonsa. Kiitos Vitun Fetismin.
Esittämäsi tilanne on tosiaan kinkkinen. Meillä vaimo hyväksyi alussa tällaiset vaateleikit, mutta se loppui lyhyeen. Koska huomasin hänen vastenmielisyytensä, en enää vaatinut häneltä sänkyhommia pukeutuneena naisten vaatteisiin. Loppujen lopuksi tilanne ajautui avioeroksi. Onkohan sinullakin sama edessä, ellei miehesi ymmärrä ajatuksiasi. Ehkäpä pahempi vaihtoehto on että hän lähtee hakemaan naista joka hyväksyy hänen fetisminsä.
En tiedä... Asian paljastumisesta on kohta 2 vuotta, ja olen edelleen sekaisin. Tosin pystyin kuin pystyinkin sulattamaan tilanteen, jossa mieheni käytti vanhoja Stringejäni farkkuja.. Nyt paitoja... Mutta nuo rintsikat kosketti tosiaan kipeästi. Liivejähän naiset käyttää siksi että On rinnat jotka tukea vaativat. Miehellä niitä rintoja ei ole :(
Eilen taas.. Sama Rumba.. Kurkista pussiin ja lajittele vanhat vaatteet, joita en enään käytä. Siellä on pari hametta ja yöpukua satiinisia. En mä kykene!
Ero? Hmm... Mä rakastan sitä miestä, en mä halua erota, mutta tuota puolta en osaa rakastaa, en ainakaan vielä. Ja olen sen sortin Lyyli etten tahdo olla kenenkään onnen tiellä, ja olen miehellekkin sanonut että pitää etsiä parempi puoliso joka osaa ymmärtää.
no niin päästiin kulstuni kanssa yhteusymmärrykseen asiasta.. eli sain jo yhtenä iltana painella menemään mekko yms päällä kotona. kaikki muut menee jotakuin kunhan en niitä rintsikoita laita päälleni :) jotenkin vapauttava tunne...
Itse kerroin vaimolleni heti suhteen alkuaikoina edellisestä liitostani ja salailusta viisastuneena. Yllätyksekseni vastaanotto oli superpositiivinen ja asia on vain tiivistänyt parisuhdettamme. Sitäpaitsi, ainakin vaimoni mielestä on erittäin ihanaa käydä yhdessä vaateostoksilla ja ostella molemmille kaikkea mukavaa. Harva mies viihtyy naisensa kanssa niin hyvin naistenvaateosastolla kuin minä, joten perhesopukin säilyy paremmin viikonloppuostoksilla, kun on yhteiset intressit.
Sulla on kyllä käynyt hyvä tuuri vaimon suhteen,olispa minullakin ollut samanlainen. Hänelle naisten vaatteisiin pukeutumiseni oli ehdottoman EI, joten yhteiset vuodet päättyivät avioeroon. Nyt saan sitten olla naisten asuissa milloin ja miten paljon haluan.
Mun miesysti ei kans tykkää kun pukeudun pojaksi...