Ei tyttöystävää, jonka kanssa rekuta ja jutella, ei ketään jolle tuottaa mielihyvää ja hellyyttä, ei ketään kuka odottaa että pääsen kotia.
Yksin sängyssä, niin nukahtaessa kuin herätessä.
Olen kamalaa olla yksin, mutta vielä kamalampaa on se jos olet ihastunut toiseen, jonka kanssa saattaisi olla mahdollisuus, mutta kuitenkaan ei.
Joka aamu herään ja ajattelen häntä, kun juttelen hänen kanssaan aika tuntuu lentävän, niin pitkä aika siitä kun viimeksi tunsin näin. Kun hän sanoo jotain mukavaa, tunnen itseni niin hyväksi. Kun hän sanoo jotai ikävää, kuinka masentunut olenkaan.
Kuinka säälittävä olenkaan, mitä tahansa yritän. Yksi askel eteenpäin, kaksi taakse.
Haluaisin sanoa kuinka rakastan häntä, mutta tiedän että en ole ainoa. Olen vain muurahainen toisten joukossa, puun edessä.
On niin ihanaa ja samalla kamalaa rakastaa jotain. Tietää että mahdollisuutesi ovat melkein nolla, mutta silti yrittää.
Pystynkö odottamaan, en lupaa. Sinulta en sitä voi pyytää.
Menen nukkumaan ja suljen silmäni. Ajatukset alkavat lipua edestakaisin, en saa niistä selkoa.
Tiedän vain, kuinka säälittävä ihminen olen.
Ehkä rakkaus onkin kuin onkin itsekästä.
Epäonnistuja, mies.
Yksin sängyssä, niin nukahtaessa kuin herätessä.
Olen kamalaa olla yksin, mutta vielä kamalampaa on se jos olet ihastunut toiseen, jonka kanssa saattaisi olla mahdollisuus, mutta kuitenkaan ei.
Joka aamu herään ja ajattelen häntä, kun juttelen hänen kanssaan aika tuntuu lentävän, niin pitkä aika siitä kun viimeksi tunsin näin. Kun hän sanoo jotain mukavaa, tunnen itseni niin hyväksi. Kun hän sanoo jotai ikävää, kuinka masentunut olenkaan.
Kuinka säälittävä olenkaan, mitä tahansa yritän. Yksi askel eteenpäin, kaksi taakse.
Haluaisin sanoa kuinka rakastan häntä, mutta tiedän että en ole ainoa. Olen vain muurahainen toisten joukossa, puun edessä.
On niin ihanaa ja samalla kamalaa rakastaa jotain. Tietää että mahdollisuutesi ovat melkein nolla, mutta silti yrittää.
Pystynkö odottamaan, en lupaa. Sinulta en sitä voi pyytää.
Menen nukkumaan ja suljen silmäni. Ajatukset alkavat lipua edestakaisin, en saa niistä selkoa.
Tiedän vain, kuinka säälittävä ihminen olen.
Ehkä rakkaus onkin kuin onkin itsekästä.
Epäonnistuja, mies.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedätkös, et kertonut ikääsi mutta itselläni oli vielä jokin aika sitten sama "ongelma". Riipi sydänalaa jatkuvasti kun näin kavereideni perjantaisin lähtevän tyttöystäviensä kanssa illanviettoon ja mitä minä itse? Jäin kotiin murehtimaan.
Olen onnekseni saanut asian korjattua. En tehnyt itselleni ulkoisesti mitään (en ole kansikuvapoika) vaan otin itseäni niskasta kiinni. Kokeisiin lukemisen sijasta lähdin ulos! Tein päätökseni, järjestin arvoni! Arvostan enemmän sitä 1% mahdollisuutta löytää itselleni joku vierelleni kun lähden ulos kuin sitä että saan kiitettävän kokeesta. Niin, jokainen saa päättää omista arvoistansa mutta yleensä se on niin, että jostain on otettava jotain pois jos uusiin toimiin alkaa.
Teet juuri nyt niinkuin itse tapasin tehdä. Mutta vain sinä pystyt muutokseen! Ota elämä haltuusi, äläkä keksi tekosyitä. Älä kadu mitään mitä teet. Anna kaikkesi asialle mitä tavoittelet. Löydät vielä sen oikean. Mutta jos et yritä, et takuulla häntä löydä.
..samaistun. :/