Asunnon vakuusarvo?

"Kummastunut", juuri noilla antamillasi ohjeilla tehdään tähän maahan kahta kansanluokkaa: niitä joilla on pääomaa/omaisuutta (edes vähän) ja niitä jotka elävät kädestä suuhun.

Eli lyhyesti nyt ohjeeksi: heti pois vuokra-asunnosta, nykyiset 1000e/kk ( vähän enemmän) lainanhoitokuluihin, puuttuva takuupääomaosuus täystakaus-lainana pankilta. Kaikki asumismenot pankille, ei vuokranantajalle! Nimimerkin "Kummastunut" esittämä malli ruokkii ajattelua, jolla ihmiset jatkavat "vuokraloukussa" eläkeikään ja hamaan hautaan, eikä omaa omaisuutta kerry ollenkaan.

Huom. 30v (-50v -60v) lainaa ei tarvitse välttämättä koskaan maksaa kokonaan pois. Jos nyt ostaa uuden asunnon ja esim. 15-20v. kuluttua kun lapset muuttavat pois, asunnon voi myydä ja muuttaa pienempään.

tuo kummastunut kirjoitti:

"Kummastunut", juuri noilla antamillasi ohjeilla tehdään tähän maahan kahta kansanluokkaa: niitä joilla on pääomaa/omaisuutta (edes vähän) ja niitä jotka elävät kädestä suuhun.

Eli lyhyesti nyt ohjeeksi: heti pois vuokra-asunnosta, nykyiset 1000e/kk ( vähän enemmän) lainanhoitokuluihin, puuttuva takuupääomaosuus täystakaus-lainana pankilta. Kaikki asumismenot pankille, ei vuokranantajalle! Nimimerkin "Kummastunut" esittämä malli ruokkii ajattelua, jolla ihmiset jatkavat "vuokraloukussa" eläkeikään ja hamaan hautaan, eikä omaa omaisuutta kerry ollenkaan.

Huom. 30v (-50v -60v) lainaa ei tarvitse välttämättä koskaan maksaa kokonaan pois. Jos nyt ostaa uuden asunnon ja esim. 15-20v. kuluttua kun lapset muuttavat pois, asunnon voi myydä ja muuttaa pienempään.

Lue lisää

Juuri sinun ohjeillasi tehdään tähän maahan kahta kansanluokkaa: niitä jotka lainaavat pääomaa korkoja vastaan ja niitä jotka maksavat toisten pääomallaan tienaamat tuotot.

Se nyt vain on uskomattoman järkevää verrata omaksi ostamisen hintaa vuokraamiseen. Jos ostamisesta ei saa merkittävää hyötyä, kannattaa ennemmin vuokrata. Kantakoon joku toinen silloin omistamisen riskit.

Vaikein kohta taitaa kuitenkin olla tämä: Kukaan ei pakota lyömään seuraavia 30 vuotta lukkoon tällä päivämäärällä. Vuokra-asunnossa tilannetta voi arvioida uudelleen vaikka joka päivä, jos niin haluaa. Sama muuten omassa: joka päivä voi arvioida uudelleen, haluaako nykyisen asunnon pitää, vai haluaako sen vaihtaa johonkin toiseen asuntoon tai jopa asumismuotoon.

Siis: sinun logiikallasi tänään on tehtävä päätös siitä, asuuko loppuelämänsä vuokralla vai omassa. Minun logiikallani tuo päätös tehdään vaikka joka päivä uudelleen. Tällaisena aikana minä seuraisin tilanteen kehittymistä kaikessa rauhassa. Omistamiseen liittyy aina riskejä ja omasta asunnosta on aina kuluja, mutta nyt riskinotosta palkitaan harvinaisen huonosti.

Näin ei voi jatkua pitkään. Joko vuokrat alkavat nousta, asuntojen hinnat laskea, tai sitten palkat alkavat kasvaa. Tänään on kuitenkin talousrintamalta tullut harvinaisen huonoja uutisia, joten vuokrien tai palkkojen pitemmän tähtäimen kasvuun on vaikea uskoa.

Näin nousukaudella tuntuu siltä, että vain harva ymmärtää, mitä tämä mainitsemani riski tarkoittaa. Laskukaudella taas tuntuu siltä, että kukaan ei uskalla ottaa riskejä silloinkaan, kun niiden ottaminen palkitaan suhteettoman hyvin. Ehkäpä juuri siksi meillä tulee aika ajoin kuplia ja toisaalta laskusuhdanteessa lyödään yli toiseen suuntaan.

Suosittelen nyt asunnonostajia harkitsemaan tarkasti. Jos asunto on pakko ostaa juuri nyt, kannattaa valita monta asuntoa ja tarjota reippaasti alle hintapyynnön. Myytävien asuntojen määrä kasvaa jatkuvasti ja aina jollakin myyjistä on kiire. Jopa kymmenien tuhansien eurojen pudotuksia pyyntihinnasta tapahtuu, tiedän henkilökohtaisestikin tällaisia tapauksia viime viikoilta.

Toteutuneiden kauppojen hinnat ovat tulossa nettiin. Jos olet ostoksilla pääkaupunkiseudulla, on hyvä tietää, että Helsinkiin on kaavoitettu kymmeniätuhansia uusia asuntoja jo ilman Sipootakin, voit käydä tarkistamassa tämän Helsingin Kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta.

Kummastunut kirjoitti:

Juuri sinun ohjeillasi tehdään tähän maahan kahta kansanluokkaa: niitä jotka lainaavat pääomaa korkoja vastaan ja niitä jotka maksavat toisten pääomallaan tienaamat tuotot.

Se nyt vain on uskomattoman järkevää verrata omaksi ostamisen hintaa vuokraamiseen. Jos ostamisesta ei saa merkittävää hyötyä, kannattaa ennemmin vuokrata. Kantakoon joku toinen silloin omistamisen riskit.

Vaikein kohta taitaa kuitenkin olla tämä: Kukaan ei pakota lyömään seuraavia 30 vuotta lukkoon tällä päivämäärällä. Vuokra-asunnossa tilannetta voi arvioida uudelleen vaikka joka päivä, jos niin haluaa. Sama muuten omassa: joka päivä voi arvioida uudelleen, haluaako nykyisen asunnon pitää, vai haluaako sen vaihtaa johonkin toiseen asuntoon tai jopa asumismuotoon.

Siis: sinun logiikallasi tänään on tehtävä päätös siitä, asuuko loppuelämänsä vuokralla vai omassa. Minun logiikallani tuo päätös tehdään vaikka joka päivä uudelleen. Tällaisena aikana minä seuraisin tilanteen kehittymistä kaikessa rauhassa. Omistamiseen liittyy aina riskejä ja omasta asunnosta on aina kuluja, mutta nyt riskinotosta palkitaan harvinaisen huonosti.

Näin ei voi jatkua pitkään. Joko vuokrat alkavat nousta, asuntojen hinnat laskea, tai sitten palkat alkavat kasvaa. Tänään on kuitenkin talousrintamalta tullut harvinaisen huonoja uutisia, joten vuokrien tai palkkojen pitemmän tähtäimen kasvuun on vaikea uskoa.

Näin nousukaudella tuntuu siltä, että vain harva ymmärtää, mitä tämä mainitsemani riski tarkoittaa. Laskukaudella taas tuntuu siltä, että kukaan ei uskalla ottaa riskejä silloinkaan, kun niiden ottaminen palkitaan suhteettoman hyvin. Ehkäpä juuri siksi meillä tulee aika ajoin kuplia ja toisaalta laskusuhdanteessa lyödään yli toiseen suuntaan.

Suosittelen nyt asunnonostajia harkitsemaan tarkasti. Jos asunto on pakko ostaa juuri nyt, kannattaa valita monta asuntoa ja tarjota reippaasti alle hintapyynnön. Myytävien asuntojen määrä kasvaa jatkuvasti ja aina jollakin myyjistä on kiire. Jopa kymmenien tuhansien eurojen pudotuksia pyyntihinnasta tapahtuu, tiedän henkilökohtaisestikin tällaisia tapauksia viime viikoilta.

Toteutuneiden kauppojen hinnat ovat tulossa nettiin. Jos olet ostoksilla pääkaupunkiseudulla, on hyvä tietää, että Helsinkiin on kaavoitettu kymmeniätuhansia uusia asuntoja jo ilman Sipootakin, voit käydä tarkistamassa tämän Helsingin Kaupunkisuunnitteluviraston sivuilta.

Lue lisää

"Kummastunut" varoittaa riskinotosta; minä taas suosittelen ottamaan ainakin kohtuullisen riskin. Hermostuneena vuokra-asunnossa odottelemalla pääsee kyllä todella ihan riskittömästi asumiseen kuluvista rahoista pysyvästi eroon. Hei hei vuokra-isännän pääoman kartuttamiseen vaan.

Pari kommenttia:

"Vaikein kohta taitaa kuitenkin olla tämä: Kukaan ei pakota lyömään seuraavia 30 vuotta lukkoon tällä päivämäärällä."

Kyllä tällaisia pakkotilanteita tulee. Esim. 35-45-vuotiaalle pankki voi olla jo hieman vastahakoinen myöntämään 30v. lainaa. Lukkoonlyömisestä lisää alla.

"Omistamiseen liittyy aina riskejä ja omasta asunnosta on aina kuluja, mutta nyt riskinotosta palkitaan harvinaisen huonosti."

Vuokralainen maksaa vuokrassaan vuokra-asunnon omistajan riskit. Miksei tämän viestiketjun aloittanut maksaisi itselleen nekin rahat, omassa lainarahalla ostetussa asunnossaan? Kotiin päin sekin.

"Sinun logiikallasi tänään on tehtävä päätös siitä, asuuko loppuelämänsä vuokralla vai omassa. Minun logiikallani tuo päätös tehdään vaikka joka päivä uudelleen."

Mistähän tuo tulkinta minun logiikastani tuli. Etkö huomannut edellisessä viestissäni mainintaa siitä, että 30v (-40v -50v) lainaa ottaessa ei tosiaankaan tarvitse "lyödä lukkoon" mitään, lainaanhan nimittäin sitoudutaan sopimuksella, jonka voi aina purkaa halutessaan (tietyin edellytyksin). Ei lainaa ole pakko pois maksaa. Ostetun asunnon voi myydä velkaisena ja maksaa lainan pois. Ja vaihtaa vuokra-asumiseen. Tai ostaa uuden asunnon. Ja ottaa taas velkaakin jos on tarve.

Jos ketjun alkuperäinen kysyjä jää neuvojesi mukaan odottamaan sitä maagista "oikeaa hetkeä", ihmettelemään riskejä ja säästämään 30% omapääomaosuuttaan, niin kyllä siinä menee aikaa, rahaa ja terveyttä hukkaan, varsinkin jos ei ole valtiontakauksen 15% käytettävissä. 60000e pitäisi saada kasaan jotta saisi vaikkapa 4h k rivitalosta. Kuka tavallinen palkansaaja sellaisia summia säästää? Kysyjällä menee jo nyt asumiseen 1000e/kk. Nyt kannattaisi käyttää pankkien täystakauslaina-tarjoukset hyväksi, kun tuote on Suomessa vielä uusi ja sen hinta suht edullinen. Toistan suositukseni ed. viestistä: 1000e/kk ( ehkä hieman enemmän) lainanhoitoon, täystakauslainalla oman (pankin) katon alle. Em. kustannuksilla saa n 25v laina-ajalla reilut 200te, ja kuukausittaiset asumismenot tulevat omaan taskuun.

mutta pari kommenttia kirjoitti:

"Kummastunut" varoittaa riskinotosta; minä taas suosittelen ottamaan ainakin kohtuullisen riskin. Hermostuneena vuokra-asunnossa odottelemalla pääsee kyllä todella ihan riskittömästi asumiseen kuluvista rahoista pysyvästi eroon. Hei hei vuokra-isännän pääoman kartuttamiseen vaan.

Pari kommenttia:

"Vaikein kohta taitaa kuitenkin olla tämä: Kukaan ei pakota lyömään seuraavia 30 vuotta lukkoon tällä päivämäärällä."

Kyllä tällaisia pakkotilanteita tulee. Esim. 35-45-vuotiaalle pankki voi olla jo hieman vastahakoinen myöntämään 30v. lainaa. Lukkoonlyömisestä lisää alla.

"Omistamiseen liittyy aina riskejä ja omasta asunnosta on aina kuluja, mutta nyt riskinotosta palkitaan harvinaisen huonosti."

Vuokralainen maksaa vuokrassaan vuokra-asunnon omistajan riskit. Miksei tämän viestiketjun aloittanut maksaisi itselleen nekin rahat, omassa lainarahalla ostetussa asunnossaan? Kotiin päin sekin.

"Sinun logiikallasi tänään on tehtävä päätös siitä, asuuko loppuelämänsä vuokralla vai omassa. Minun logiikallani tuo päätös tehdään vaikka joka päivä uudelleen."

Mistähän tuo tulkinta minun logiikastani tuli. Etkö huomannut edellisessä viestissäni mainintaa siitä, että 30v (-40v -50v) lainaa ottaessa ei tosiaankaan tarvitse "lyödä lukkoon" mitään, lainaanhan nimittäin sitoudutaan sopimuksella, jonka voi aina purkaa halutessaan (tietyin edellytyksin). Ei lainaa ole pakko pois maksaa. Ostetun asunnon voi myydä velkaisena ja maksaa lainan pois. Ja vaihtaa vuokra-asumiseen. Tai ostaa uuden asunnon. Ja ottaa taas velkaakin jos on tarve.

Jos ketjun alkuperäinen kysyjä jää neuvojesi mukaan odottamaan sitä maagista "oikeaa hetkeä", ihmettelemään riskejä ja säästämään 30% omapääomaosuuttaan, niin kyllä siinä menee aikaa, rahaa ja terveyttä hukkaan, varsinkin jos ei ole valtiontakauksen 15% käytettävissä. 60000e pitäisi saada kasaan jotta saisi vaikkapa 4h k rivitalosta. Kuka tavallinen palkansaaja sellaisia summia säästää? Kysyjällä menee jo nyt asumiseen 1000e/kk. Nyt kannattaisi käyttää pankkien täystakauslaina-tarjoukset hyväksi, kun tuote on Suomessa vielä uusi ja sen hinta suht edullinen. Toistan suositukseni ed. viestistä: 1000e/kk ( ehkä hieman enemmän) lainanhoitoon, täystakauslainalla oman (pankin) katon alle. Em. kustannuksilla saa n 25v laina-ajalla reilut 200te, ja kuukausittaiset asumismenot tulevat omaan taskuun.

Lue lisää

Se ei mennyt aivan noin, pahoittelen jos ilmaisin itseäni epäselvästi. Kehotin suhteuttamaan riskinotosta saatavan korvauksen riskin arvioituun todennäköisyyteen ja sen laukeamisen seurauksiin. En siis kehota välttämään riskiä, vaan ottamaan riskejä harkitusti. Kuten totesin, nosukaudella ihmiset ottavat sellaisiakin riskejä, joista he eivät saa kunnollista korvausta, laskukaudella he taas välttävät sellaisiakin riskejä, joista olisi odotettavissa poikkeuksellisen suuri korvaus.

Mitä tulee päätösten lukkoon lyömiseen, tarkat vuosimäärät eivät ole tärkeitä. Tärkeää on seurata tilannetta jatkuvasti ja valita kulloinkin edullisin vaihtoehto.

En muuten suosittelisi ottamaan 30 vuoden lainaa, koska:

1) Alkuvuosina tällainen laina ei juurikaan lyhene, olettaen annuiteettityyppiset maksuerät. Velanoton sijasta voi siis yhtä hyvin säästää muutaman kalleimman lainavuoden yli. Jos kuukausittaisen maksun koroilta yli jäävä pieni takaisinmaksuerä ratkaisee tässä vaiheessa kyvyn säästää, pitäisi henkilön mielestäni harkita vakavasti laina-aikeensa uudelleen - tilaa korkotason muutoksille on silloin aivan liian vähän.

2) Asuntojen hintojen ei voi odottaa nousevan keskimäärin ainakaan vuokria nopeammin pitkällä aikavälillä. Vuokrat puolestaan seuraavat pitkällä aikavälillä inflaatiota. Hinnat eivät siis pakene minnekään, vaikka moni tällaisina aikoina niin kuvitteleekin. Kannattaa siis pitää silmällä reaalihintakäyriä, kun yrittää arvioida asuntojen hintojen tulevaa kehitystä.

Mielestäni omistusasunnon osto lähes kokonaan tai kokonaan velaksi pääkaupunkiseudulla palkitsee tällä hetkellä liian vähän suhteutettuna velan mukanaan tuomaan riskiin. Toisaalta asunnon osto 100% omalla pääomalla ei ole sen riskialttiimpaa kuin muulloinkaan, vaikka se saattaakin olla sijoitusmielessä huono ratkaisu. Niinpä eri tilanteissa olevat ihmiset voivat päätyä kannattavuuslaskelmissaan erilaiseen tulokseen.

Vuokralainen luonnollisesti maksaa keskimäärin vuokrassaan asunnon omistajan riskit. Mutta tässä tulee esiin riskinoton toinen puoli: Riskin hajauttaminen. Vuokranantaja voi omistaa useita asuntoja, jolloin yhden asunnon kohdalla sattuvat ongelmat, johtuivatpa nämä yllättävästä lainarahan hinnan noususta, yllättävästä korjaustarpeesta tai mistä tahansa, eivät aiheuta katastrofia. Jos vuokralainen sen sijaan ostaa asunnon itselleen, tällaisen tapahtuman seuraukset ovat hänelle yhden asunnon omistajana paljon vakavammat.

Siksi juuri vuokralaisen kannattaa harkita erittäin tarkasti, koska on järkevää siirtyä omistusasuntoon. Mitään "maagista hetkeä" ei ole mahdollista tietää, joten jokaisen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, minkä suuruisesta lainasta kykenee kulloinkin selviytymään olettaen samalla, että tavallisimmat elämän vastoinkäymiset voivat osua omallekin kohdalle. Näitä ovat mm.: tilapäinen työttömyys, tilapäinen sairaus, perheenlisäys, avioero.

Jos tämä riskiraja on jonkun kohdalla 100000 euron suuruinen laina, mutta mieleinen asunto maksaisi 200000, on useita vaihtoehtoja: Asuntoa varten voi säästää lisää; asunnon hinta voi laskea, jolloin sen saa sillä lainalla, johon oma riskinottokyky riittää; oma tulokehitys mahdollistaa suuremman lainan ottamisen samalla riskillä; tai se paras, ostetaan aluksi edullisempi asunto, jolloin riskiä päästään hajauttamaan ajallisesti. Yleensä valitaan jokin näiden yhdistelmä, enemmän tai vähemmän tietoisesti.

Mitä tulee tuohon esimerkkiisi, jos joku haluaa ottaa sen riskin, että hän lainaa 200000 pankista, vaikka ei pysty säästämään tuloillaan 60000 euroa, en minä halua häntä siitä estää. Yritän viesteilläni kiinnittää ihmisten huomiota lainanoton siihen puoleen, mitä niin kovin harva osaa huomioida: Arvioi kulut ja hinnoittele riskit realistisesti!

Omalla kohdallani voin sanoa, että omistettu asunto 85% lainaosuudella maksaa 100 euroa / kk vähemmän kuin vastaavan asunnon vuokra on. Mielestäni tämä olisi liian pieni korvaus, jos minulla olisi noin suuri osuus hinnasta lainaa. Kiinteistövero, huollot, erilaiset remontit, vaihtoehtoiset korkotulot omalle pääomalle, muutamia usein huomioimatta jääviä seikkoja mainitakseni, kustantavat enemmän kuin mitä omistamisella tässä tilanteessa säästää.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että pitkällä aikavälillä omistusasuminen kannattaa, mutta ensiasunnon ostaminen ei joka hetki kannata. Mielestäni nyt on juuri sellainen hetki, jolloin kannattaa olla tavallistakin hintatietoisempi. Lisäksi, jos rahaa ei jää vuokralla säästöön, niin miten ihmeessä asianomainen henkilö kykenisi selviytymään oman kiinteistönsä huolloista, remonteista, veroista, vakuutuksista, ja niin edelleen? Eikö talous ole silloin liian kireällä ilman suurta lainaakin?

Niin, ja tulkinta logiikastasi tuli siitä ehdottomuudesta, jolla totesit minun kannattavan loppuelämäksi vuokraloukkuun jäämistä ja yhteiskunnan jakamista kahteen ryhmään. Näinhän ei ole, kuten edellä perustelin.

mutta pari kommenttia kirjoitti:

"Kummastunut" varoittaa riskinotosta; minä taas suosittelen ottamaan ainakin kohtuullisen riskin. Hermostuneena vuokra-asunnossa odottelemalla pääsee kyllä todella ihan riskittömästi asumiseen kuluvista rahoista pysyvästi eroon. Hei hei vuokra-isännän pääoman kartuttamiseen vaan.

Pari kommenttia:

"Vaikein kohta taitaa kuitenkin olla tämä: Kukaan ei pakota lyömään seuraavia 30 vuotta lukkoon tällä päivämäärällä."

Kyllä tällaisia pakkotilanteita tulee. Esim. 35-45-vuotiaalle pankki voi olla jo hieman vastahakoinen myöntämään 30v. lainaa. Lukkoonlyömisestä lisää alla.

"Omistamiseen liittyy aina riskejä ja omasta asunnosta on aina kuluja, mutta nyt riskinotosta palkitaan harvinaisen huonosti."

Vuokralainen maksaa vuokrassaan vuokra-asunnon omistajan riskit. Miksei tämän viestiketjun aloittanut maksaisi itselleen nekin rahat, omassa lainarahalla ostetussa asunnossaan? Kotiin päin sekin.

"Sinun logiikallasi tänään on tehtävä päätös siitä, asuuko loppuelämänsä vuokralla vai omassa. Minun logiikallani tuo päätös tehdään vaikka joka päivä uudelleen."

Mistähän tuo tulkinta minun logiikastani tuli. Etkö huomannut edellisessä viestissäni mainintaa siitä, että 30v (-40v -50v) lainaa ottaessa ei tosiaankaan tarvitse "lyödä lukkoon" mitään, lainaanhan nimittäin sitoudutaan sopimuksella, jonka voi aina purkaa halutessaan (tietyin edellytyksin). Ei lainaa ole pakko pois maksaa. Ostetun asunnon voi myydä velkaisena ja maksaa lainan pois. Ja vaihtaa vuokra-asumiseen. Tai ostaa uuden asunnon. Ja ottaa taas velkaakin jos on tarve.

Jos ketjun alkuperäinen kysyjä jää neuvojesi mukaan odottamaan sitä maagista "oikeaa hetkeä", ihmettelemään riskejä ja säästämään 30% omapääomaosuuttaan, niin kyllä siinä menee aikaa, rahaa ja terveyttä hukkaan, varsinkin jos ei ole valtiontakauksen 15% käytettävissä. 60000e pitäisi saada kasaan jotta saisi vaikkapa 4h k rivitalosta. Kuka tavallinen palkansaaja sellaisia summia säästää? Kysyjällä menee jo nyt asumiseen 1000e/kk. Nyt kannattaisi käyttää pankkien täystakauslaina-tarjoukset hyväksi, kun tuote on Suomessa vielä uusi ja sen hinta suht edullinen. Toistan suositukseni ed. viestistä: 1000e/kk ( ehkä hieman enemmän) lainanhoitoon, täystakauslainalla oman (pankin) katon alle. Em. kustannuksilla saa n 25v laina-ajalla reilut 200te, ja kuukausittaiset asumismenot tulevat omaan taskuun.

Lue lisää

Olen samaa mieltä lainanotosta ja sen takaisinmaksusta: Asuntoa voi vaihtaa tai sen voi myydä, vaikka lainaa olisi maksamattakin. Lainanotto on eräs mahdollisuus rahoittaa eräs asumismuoto. Mikä kannattaa milloinkin, siitä on tuossa edellisessä viestissäni lisää.

Kummastunut kirjoitti:

Olen samaa mieltä lainanotosta ja sen takaisinmaksusta: Asuntoa voi vaihtaa tai sen voi myydä, vaikka lainaa olisi maksamattakin. Lainanotto on eräs mahdollisuus rahoittaa eräs asumismuoto. Mikä kannattaa milloinkin, siitä on tuossa edellisessä viestissäni lisää.

Lue lisää

Suurin riski asuntolainoissa on se, että ihmiset kokevat hirveänä HENKISENÄ tappiona sen, että joutuvat muuttamaan pienempään/halvempaan asuntoon esim. työttömyyden tms. syyn vuoksi. Sitten jäädään asumaan siihen liian kalliiseen asuntoon nälkävyötä kiristellen.

Taloudellisen tappion vaara on kasvukeskuksissa hyvin pieni - myös 1990-luvun alun lamassa vain hyvin pieni ihmisryhmä joutui oikeasti kärsimään. Asuntojen hintojen pieni yleinen lasku ei välttämättä aina haittaa yhtään mitään, koska myös muiden (vaihtoehtoisten) asuntojen hinnat laskevat samaan aikaan.

Kummastunut kirjoitti:

Se ei mennyt aivan noin, pahoittelen jos ilmaisin itseäni epäselvästi. Kehotin suhteuttamaan riskinotosta saatavan korvauksen riskin arvioituun todennäköisyyteen ja sen laukeamisen seurauksiin. En siis kehota välttämään riskiä, vaan ottamaan riskejä harkitusti. Kuten totesin, nosukaudella ihmiset ottavat sellaisiakin riskejä, joista he eivät saa kunnollista korvausta, laskukaudella he taas välttävät sellaisiakin riskejä, joista olisi odotettavissa poikkeuksellisen suuri korvaus.

Mitä tulee päätösten lukkoon lyömiseen, tarkat vuosimäärät eivät ole tärkeitä. Tärkeää on seurata tilannetta jatkuvasti ja valita kulloinkin edullisin vaihtoehto.

En muuten suosittelisi ottamaan 30 vuoden lainaa, koska:

1) Alkuvuosina tällainen laina ei juurikaan lyhene, olettaen annuiteettityyppiset maksuerät. Velanoton sijasta voi siis yhtä hyvin säästää muutaman kalleimman lainavuoden yli. Jos kuukausittaisen maksun koroilta yli jäävä pieni takaisinmaksuerä ratkaisee tässä vaiheessa kyvyn säästää, pitäisi henkilön mielestäni harkita vakavasti laina-aikeensa uudelleen - tilaa korkotason muutoksille on silloin aivan liian vähän.

2) Asuntojen hintojen ei voi odottaa nousevan keskimäärin ainakaan vuokria nopeammin pitkällä aikavälillä. Vuokrat puolestaan seuraavat pitkällä aikavälillä inflaatiota. Hinnat eivät siis pakene minnekään, vaikka moni tällaisina aikoina niin kuvitteleekin. Kannattaa siis pitää silmällä reaalihintakäyriä, kun yrittää arvioida asuntojen hintojen tulevaa kehitystä.

Mielestäni omistusasunnon osto lähes kokonaan tai kokonaan velaksi pääkaupunkiseudulla palkitsee tällä hetkellä liian vähän suhteutettuna velan mukanaan tuomaan riskiin. Toisaalta asunnon osto 100% omalla pääomalla ei ole sen riskialttiimpaa kuin muulloinkaan, vaikka se saattaakin olla sijoitusmielessä huono ratkaisu. Niinpä eri tilanteissa olevat ihmiset voivat päätyä kannattavuuslaskelmissaan erilaiseen tulokseen.

Vuokralainen luonnollisesti maksaa keskimäärin vuokrassaan asunnon omistajan riskit. Mutta tässä tulee esiin riskinoton toinen puoli: Riskin hajauttaminen. Vuokranantaja voi omistaa useita asuntoja, jolloin yhden asunnon kohdalla sattuvat ongelmat, johtuivatpa nämä yllättävästä lainarahan hinnan noususta, yllättävästä korjaustarpeesta tai mistä tahansa, eivät aiheuta katastrofia. Jos vuokralainen sen sijaan ostaa asunnon itselleen, tällaisen tapahtuman seuraukset ovat hänelle yhden asunnon omistajana paljon vakavammat.

Siksi juuri vuokralaisen kannattaa harkita erittäin tarkasti, koska on järkevää siirtyä omistusasuntoon. Mitään "maagista hetkeä" ei ole mahdollista tietää, joten jokaisen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, minkä suuruisesta lainasta kykenee kulloinkin selviytymään olettaen samalla, että tavallisimmat elämän vastoinkäymiset voivat osua omallekin kohdalle. Näitä ovat mm.: tilapäinen työttömyys, tilapäinen sairaus, perheenlisäys, avioero.

Jos tämä riskiraja on jonkun kohdalla 100000 euron suuruinen laina, mutta mieleinen asunto maksaisi 200000, on useita vaihtoehtoja: Asuntoa varten voi säästää lisää; asunnon hinta voi laskea, jolloin sen saa sillä lainalla, johon oma riskinottokyky riittää; oma tulokehitys mahdollistaa suuremman lainan ottamisen samalla riskillä; tai se paras, ostetaan aluksi edullisempi asunto, jolloin riskiä päästään hajauttamaan ajallisesti. Yleensä valitaan jokin näiden yhdistelmä, enemmän tai vähemmän tietoisesti.

Mitä tulee tuohon esimerkkiisi, jos joku haluaa ottaa sen riskin, että hän lainaa 200000 pankista, vaikka ei pysty säästämään tuloillaan 60000 euroa, en minä halua häntä siitä estää. Yritän viesteilläni kiinnittää ihmisten huomiota lainanoton siihen puoleen, mitä niin kovin harva osaa huomioida: Arvioi kulut ja hinnoittele riskit realistisesti!

Omalla kohdallani voin sanoa, että omistettu asunto 85% lainaosuudella maksaa 100 euroa / kk vähemmän kuin vastaavan asunnon vuokra on. Mielestäni tämä olisi liian pieni korvaus, jos minulla olisi noin suuri osuus hinnasta lainaa. Kiinteistövero, huollot, erilaiset remontit, vaihtoehtoiset korkotulot omalle pääomalle, muutamia usein huomioimatta jääviä seikkoja mainitakseni, kustantavat enemmän kuin mitä omistamisella tässä tilanteessa säästää.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että pitkällä aikavälillä omistusasuminen kannattaa, mutta ensiasunnon ostaminen ei joka hetki kannata. Mielestäni nyt on juuri sellainen hetki, jolloin kannattaa olla tavallistakin hintatietoisempi. Lisäksi, jos rahaa ei jää vuokralla säästöön, niin miten ihmeessä asianomainen henkilö kykenisi selviytymään oman kiinteistönsä huolloista, remonteista, veroista, vakuutuksista, ja niin edelleen? Eikö talous ole silloin liian kireällä ilman suurta lainaakin?

Niin, ja tulkinta logiikastasi tuli siitä ehdottomuudesta, jolla totesit minun kannattavan loppuelämäksi vuokraloukkuun jäämistä ja yhteiskunnan jakamista kahteen ryhmään. Näinhän ei ole, kuten edellä perustelin.

Lue lisää

Ei tuota voi lukea kummastelematta. "Kummastunut" on selvästi talousasioiden ammattilainen (tai muu osaaja), mutta em. kommenteista tulee mielikuva että näkökannasta puuttuu ymmärtämys tavallisen palkansaajan elämään. Siksi täytyy vielä kommentoida lisää.

"...tavallisimmat elämän vastoinkäymiset voivat osua omallekin kohdalle. Näitä ovat mm.: tilapäinen työttömyys, tilapäinen sairaus, perheenlisäys, avioero."

Jos (lainanmaksukykyinen) jää vuokra-asuntoonsa voivottelemaan ja hermoilemaan, että hui, mitäs jos käy niinjanäin, laina jää ikuisesti ottamatta. Mainitut mahdolliset tapahtumat kuuluvat tosiaan nk. normaaliin elämään, ja niiden varalta asuntolainan ehtoihin yleensä kirjataan oikeus lyhennysvapaisiin jaksoihin. Tällaisten asioiden etukäteen murehtiminen on turha, elämänlaatua vähentävä tekijä. Sitä pitäisi välttää, ja ohittaa se lyhyesti huomioimalla lainaehtoihin joustovaraa.

"Lisäksi, jos rahaa ei jää vuokralla säästöön, niin miten ihmeessä asianomainen henkilö kykenisi selviytymään oman kiinteistönsä huolloista, remonteista, veroista, vakuutuksista, ja niin edelleen? Eikö talous ole silloin liian kireällä ilman suurta lainaakin?"

Kaikki nuo menoerät tämä vuokralla-asuja maksaa jo nyt vuokrassaan. Poikkeus on tosin vakuutus, jonka vuokralainenkin maksaa erikseen (jos maksaa). Vuosien varrella olen asunut viiden eri vuokraisännän asunnoissa. Kolme edellytti että asuntoon otetaan kotivakuutus, jonka vuokralainen maksaa itse. Viimeisin edellytti vieläpä erillistä vuokratakuuvakuutusta. Tuskinpa kukaan vuokraisäntä vakuuttaa vuokralaistaan tämän puolesta? Mikäli tarkoitit henkilö- tai autovakuutuksia, niiden ei voi katsoa kuuluvan asumismenoihin, joista tässä nyt on kyse.
Kommentti "...jos rahaa ei jää vuokralla asuessakaan säästöön..." on suorastaan absurdi. Jos vuokra on 1000e/kk, niin omaan asuntoon muutettaessa ko. summa jää säästöön, eli kattamaan lainan kuluja, eikö?

Ketjun alkuperäinen kysymys oli: mitä tehdä kun ei ole asuntolainan omapääomaksi tarvittavaa 30% osuutta. Kysyjä kertoo että "maksukykyä riittäisi isompaankin lainaan"; ymmärtääkseni siis 1000e/kk, joka nyt menee vuokraan, ja hieman enemmän. Vastaus tähän alkuperäiseen kysymykseen on mainittu useaan kertaan tässä viestiketjussa: useat pankit tarjoavat (maksukykyiselle asiakkaalle) nk. täystakauslainoja, joissa 30% osuus katetaan erillisellä vakuuslainalla.

Jos kysyjä jää säästämään tuota 30% osuutta, kuten "Kummastunut" suosittaa, taloudellinen tappio on yksiselitteisen selvä ja varma. Palataan vaikka 200te lainaesimerkkiin. Omapääomaosuus olisi 60te; jos kysyjä pystyisi säästämään vaikkapa hurjat 1000e/kk, säästämiseen menisi 5 vuotta, ja samalla toiset 1000e/kk = 60te kuluisi vuokraisännän lihottamiseen. Sensijaan jos tämä maksukykyinen kysyjä ottaa nyt lainan, 5v kuluttua sitä on jo lyhennetty tämä 60te. (Esimerkki on matemaattisesti ylettömän karkea mutta perusidea varmaan selviää kaikille lukijoille).

Jos ostaa uuden tai uudehkon (

nuo neuvot kirjoitti:

Ei tuota voi lukea kummastelematta. "Kummastunut" on selvästi talousasioiden ammattilainen (tai muu osaaja), mutta em. kommenteista tulee mielikuva että näkökannasta puuttuu ymmärtämys tavallisen palkansaajan elämään. Siksi täytyy vielä kommentoida lisää.

"...tavallisimmat elämän vastoinkäymiset voivat osua omallekin kohdalle. Näitä ovat mm.: tilapäinen työttömyys, tilapäinen sairaus, perheenlisäys, avioero."

Jos (lainanmaksukykyinen) jää vuokra-asuntoonsa voivottelemaan ja hermoilemaan, että hui, mitäs jos käy niinjanäin, laina jää ikuisesti ottamatta. Mainitut mahdolliset tapahtumat kuuluvat tosiaan nk. normaaliin elämään, ja niiden varalta asuntolainan ehtoihin yleensä kirjataan oikeus lyhennysvapaisiin jaksoihin. Tällaisten asioiden etukäteen murehtiminen on turha, elämänlaatua vähentävä tekijä. Sitä pitäisi välttää, ja ohittaa se lyhyesti huomioimalla lainaehtoihin joustovaraa.

"Lisäksi, jos rahaa ei jää vuokralla säästöön, niin miten ihmeessä asianomainen henkilö kykenisi selviytymään oman kiinteistönsä huolloista, remonteista, veroista, vakuutuksista, ja niin edelleen? Eikö talous ole silloin liian kireällä ilman suurta lainaakin?"

Kaikki nuo menoerät tämä vuokralla-asuja maksaa jo nyt vuokrassaan. Poikkeus on tosin vakuutus, jonka vuokralainenkin maksaa erikseen (jos maksaa). Vuosien varrella olen asunut viiden eri vuokraisännän asunnoissa. Kolme edellytti että asuntoon otetaan kotivakuutus, jonka vuokralainen maksaa itse. Viimeisin edellytti vieläpä erillistä vuokratakuuvakuutusta. Tuskinpa kukaan vuokraisäntä vakuuttaa vuokralaistaan tämän puolesta? Mikäli tarkoitit henkilö- tai autovakuutuksia, niiden ei voi katsoa kuuluvan asumismenoihin, joista tässä nyt on kyse.
Kommentti "...jos rahaa ei jää vuokralla asuessakaan säästöön..." on suorastaan absurdi. Jos vuokra on 1000e/kk, niin omaan asuntoon muutettaessa ko. summa jää säästöön, eli kattamaan lainan kuluja, eikö?

Ketjun alkuperäinen kysymys oli: mitä tehdä kun ei ole asuntolainan omapääomaksi tarvittavaa 30% osuutta. Kysyjä kertoo että "maksukykyä riittäisi isompaankin lainaan"; ymmärtääkseni siis 1000e/kk, joka nyt menee vuokraan, ja hieman enemmän. Vastaus tähän alkuperäiseen kysymykseen on mainittu useaan kertaan tässä viestiketjussa: useat pankit tarjoavat (maksukykyiselle asiakkaalle) nk. täystakauslainoja, joissa 30% osuus katetaan erillisellä vakuuslainalla.

Jos kysyjä jää säästämään tuota 30% osuutta, kuten "Kummastunut" suosittaa, taloudellinen tappio on yksiselitteisen selvä ja varma. Palataan vaikka 200te lainaesimerkkiin. Omapääomaosuus olisi 60te; jos kysyjä pystyisi säästämään vaikkapa hurjat 1000e/kk, säästämiseen menisi 5 vuotta, ja samalla toiset 1000e/kk = 60te kuluisi vuokraisännän lihottamiseen. Sensijaan jos tämä maksukykyinen kysyjä ottaa nyt lainan, 5v kuluttua sitä on jo lyhennetty tämä 60te. (Esimerkki on matemaattisesti ylettömän karkea mutta perusidea varmaan selviää kaikille lukijoille).

Jos ostaa uuden tai uudehkon (

Lue lisää

Omistusasumisen hyödyt hämärtyvät kun verrataan sijoitetun rahasumman tuottoa muissa instrumenteissa ja suhteutetaan se riskiin. On kiva ajatella että 30v:ssä kiinteistön arvo on noussut niin ja niin paljon - entä sama aika pörssissä?

Osa takavuosien arvonnousuista on ollut myös "verotonta tuloa" eli kun on rakennettu okt omin käsin ollaan tuotettu jalostuksen kautta lisäarvoa mikä näkyy taseessa.

Mikäli siis haetaan elinansioille parasta tuottoa asuminen on vain yksi vaihtoehto. Tällöinkin sijoitusmielessä oston ja myynnin ajoitus määrittää operaation lopullisen kannattavuuden - mistä päästäänkin siihen että onko nyt edullinen aika ostaa? IMHO tuottoennuste ainakin arvonnousun muodossa on aika vähäinen.

Tosin olen myös sitä mieltä että omistusasumisen parhaita puolia ovat naapurit (mahdollisimman etäällä olevat), työssäkäyvistä sellaisista voi jotain maksaakin...

Kummastunut kirjoitti:

Se ei mennyt aivan noin, pahoittelen jos ilmaisin itseäni epäselvästi. Kehotin suhteuttamaan riskinotosta saatavan korvauksen riskin arvioituun todennäköisyyteen ja sen laukeamisen seurauksiin. En siis kehota välttämään riskiä, vaan ottamaan riskejä harkitusti. Kuten totesin, nosukaudella ihmiset ottavat sellaisiakin riskejä, joista he eivät saa kunnollista korvausta, laskukaudella he taas välttävät sellaisiakin riskejä, joista olisi odotettavissa poikkeuksellisen suuri korvaus.

Mitä tulee päätösten lukkoon lyömiseen, tarkat vuosimäärät eivät ole tärkeitä. Tärkeää on seurata tilannetta jatkuvasti ja valita kulloinkin edullisin vaihtoehto.

En muuten suosittelisi ottamaan 30 vuoden lainaa, koska:

1) Alkuvuosina tällainen laina ei juurikaan lyhene, olettaen annuiteettityyppiset maksuerät. Velanoton sijasta voi siis yhtä hyvin säästää muutaman kalleimman lainavuoden yli. Jos kuukausittaisen maksun koroilta yli jäävä pieni takaisinmaksuerä ratkaisee tässä vaiheessa kyvyn säästää, pitäisi henkilön mielestäni harkita vakavasti laina-aikeensa uudelleen - tilaa korkotason muutoksille on silloin aivan liian vähän.

2) Asuntojen hintojen ei voi odottaa nousevan keskimäärin ainakaan vuokria nopeammin pitkällä aikavälillä. Vuokrat puolestaan seuraavat pitkällä aikavälillä inflaatiota. Hinnat eivät siis pakene minnekään, vaikka moni tällaisina aikoina niin kuvitteleekin. Kannattaa siis pitää silmällä reaalihintakäyriä, kun yrittää arvioida asuntojen hintojen tulevaa kehitystä.

Mielestäni omistusasunnon osto lähes kokonaan tai kokonaan velaksi pääkaupunkiseudulla palkitsee tällä hetkellä liian vähän suhteutettuna velan mukanaan tuomaan riskiin. Toisaalta asunnon osto 100% omalla pääomalla ei ole sen riskialttiimpaa kuin muulloinkaan, vaikka se saattaakin olla sijoitusmielessä huono ratkaisu. Niinpä eri tilanteissa olevat ihmiset voivat päätyä kannattavuuslaskelmissaan erilaiseen tulokseen.

Vuokralainen luonnollisesti maksaa keskimäärin vuokrassaan asunnon omistajan riskit. Mutta tässä tulee esiin riskinoton toinen puoli: Riskin hajauttaminen. Vuokranantaja voi omistaa useita asuntoja, jolloin yhden asunnon kohdalla sattuvat ongelmat, johtuivatpa nämä yllättävästä lainarahan hinnan noususta, yllättävästä korjaustarpeesta tai mistä tahansa, eivät aiheuta katastrofia. Jos vuokralainen sen sijaan ostaa asunnon itselleen, tällaisen tapahtuman seuraukset ovat hänelle yhden asunnon omistajana paljon vakavammat.

Siksi juuri vuokralaisen kannattaa harkita erittäin tarkasti, koska on järkevää siirtyä omistusasuntoon. Mitään "maagista hetkeä" ei ole mahdollista tietää, joten jokaisen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, minkä suuruisesta lainasta kykenee kulloinkin selviytymään olettaen samalla, että tavallisimmat elämän vastoinkäymiset voivat osua omallekin kohdalle. Näitä ovat mm.: tilapäinen työttömyys, tilapäinen sairaus, perheenlisäys, avioero.

Jos tämä riskiraja on jonkun kohdalla 100000 euron suuruinen laina, mutta mieleinen asunto maksaisi 200000, on useita vaihtoehtoja: Asuntoa varten voi säästää lisää; asunnon hinta voi laskea, jolloin sen saa sillä lainalla, johon oma riskinottokyky riittää; oma tulokehitys mahdollistaa suuremman lainan ottamisen samalla riskillä; tai se paras, ostetaan aluksi edullisempi asunto, jolloin riskiä päästään hajauttamaan ajallisesti. Yleensä valitaan jokin näiden yhdistelmä, enemmän tai vähemmän tietoisesti.

Mitä tulee tuohon esimerkkiisi, jos joku haluaa ottaa sen riskin, että hän lainaa 200000 pankista, vaikka ei pysty säästämään tuloillaan 60000 euroa, en minä halua häntä siitä estää. Yritän viesteilläni kiinnittää ihmisten huomiota lainanoton siihen puoleen, mitä niin kovin harva osaa huomioida: Arvioi kulut ja hinnoittele riskit realistisesti!

Omalla kohdallani voin sanoa, että omistettu asunto 85% lainaosuudella maksaa 100 euroa / kk vähemmän kuin vastaavan asunnon vuokra on. Mielestäni tämä olisi liian pieni korvaus, jos minulla olisi noin suuri osuus hinnasta lainaa. Kiinteistövero, huollot, erilaiset remontit, vaihtoehtoiset korkotulot omalle pääomalle, muutamia usein huomioimatta jääviä seikkoja mainitakseni, kustantavat enemmän kuin mitä omistamisella tässä tilanteessa säästää.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että pitkällä aikavälillä omistusasuminen kannattaa, mutta ensiasunnon ostaminen ei joka hetki kannata. Mielestäni nyt on juuri sellainen hetki, jolloin kannattaa olla tavallistakin hintatietoisempi. Lisäksi, jos rahaa ei jää vuokralla säästöön, niin miten ihmeessä asianomainen henkilö kykenisi selviytymään oman kiinteistönsä huolloista, remonteista, veroista, vakuutuksista, ja niin edelleen? Eikö talous ole silloin liian kireällä ilman suurta lainaakin?

Niin, ja tulkinta logiikastasi tuli siitä ehdottomuudesta, jolla totesit minun kannattavan loppuelämäksi vuokraloukkuun jäämistä ja yhteiskunnan jakamista kahteen ryhmään. Näinhän ei ole, kuten edellä perustelin.

Lue lisää

Vielä tarkennus. "Kummastunut" kirjoittaa sinänsä pätevästi ja asiantuntevasti riskinotosta sekä vuokra- ja omistusasumisen taloudellisista eroista. Olen samaa mieltä hänen kanssaan useimmista asioista. Kommenttieni pohjana on kuitenkin se olettamus, että viestiketjun alkuperäinen kysyjä olisi jo lähtökohtaisesti valmis ottamaan asuntolainan eli on valmis hyväksymään tässä keskustelussa esitetyt riskit, ja kyseli vain sitä, miten saisi rahoitettua puuttuvan omapääomaosuuden.

HT-rakentaja kirjoitti:

Omistusasumisen hyödyt hämärtyvät kun verrataan sijoitetun rahasumman tuottoa muissa instrumenteissa ja suhteutetaan se riskiin. On kiva ajatella että 30v:ssä kiinteistön arvo on noussut niin ja niin paljon - entä sama aika pörssissä?

Osa takavuosien arvonnousuista on ollut myös "verotonta tuloa" eli kun on rakennettu okt omin käsin ollaan tuotettu jalostuksen kautta lisäarvoa mikä näkyy taseessa.

Mikäli siis haetaan elinansioille parasta tuottoa asuminen on vain yksi vaihtoehto. Tällöinkin sijoitusmielessä oston ja myynnin ajoitus määrittää operaation lopullisen kannattavuuden - mistä päästäänkin siihen että onko nyt edullinen aika ostaa? IMHO tuottoennuste ainakin arvonnousun muodossa on aika vähäinen.

Tosin olen myös sitä mieltä että omistusasumisen parhaita puolia ovat naapurit (mahdollisimman etäällä olevat), työssäkäyvistä sellaisista voi jotain maksaakin...

Lue lisää

Hei vähänkö on ontuva vertaus:

"Omistusasumisen hyödyt hämärtyvät kun verrataan sijoitetun rahasumman tuottoa muissa instrumenteissa ja suhteutetaan se riskiin. On kiva ajatella että 30v:ssä kiinteistön arvo on noussut niin ja niin paljon - entä sama aika pörssissä?"

Harva pankki kuule myöntää tavalliselle palkansaaja-veronmaksajalle esim. 250 tuhatta lainaa 25 vuodeksi jotta sen voisi sijoittaa pörssiin?!?! Sen sijaan asuntolainaan sellaisen summan saa.

Aina sama vouhotus asunnosta sijoituksena. Meille se on oma koti eikä mikään sijoitusosake, joka yritetään ostaa mahdollisimman halvalla ja myydä silloin kun se on kalleimmillaan. Ei asuminen ole kaikille mitään pörssikikkailua, niinkuin joillekin täällä näyttää olevan!

nuo neuvot kirjoitti:

Ei tuota voi lukea kummastelematta. "Kummastunut" on selvästi talousasioiden ammattilainen (tai muu osaaja), mutta em. kommenteista tulee mielikuva että näkökannasta puuttuu ymmärtämys tavallisen palkansaajan elämään. Siksi täytyy vielä kommentoida lisää.

"...tavallisimmat elämän vastoinkäymiset voivat osua omallekin kohdalle. Näitä ovat mm.: tilapäinen työttömyys, tilapäinen sairaus, perheenlisäys, avioero."

Jos (lainanmaksukykyinen) jää vuokra-asuntoonsa voivottelemaan ja hermoilemaan, että hui, mitäs jos käy niinjanäin, laina jää ikuisesti ottamatta. Mainitut mahdolliset tapahtumat kuuluvat tosiaan nk. normaaliin elämään, ja niiden varalta asuntolainan ehtoihin yleensä kirjataan oikeus lyhennysvapaisiin jaksoihin. Tällaisten asioiden etukäteen murehtiminen on turha, elämänlaatua vähentävä tekijä. Sitä pitäisi välttää, ja ohittaa se lyhyesti huomioimalla lainaehtoihin joustovaraa.

"Lisäksi, jos rahaa ei jää vuokralla säästöön, niin miten ihmeessä asianomainen henkilö kykenisi selviytymään oman kiinteistönsä huolloista, remonteista, veroista, vakuutuksista, ja niin edelleen? Eikö talous ole silloin liian kireällä ilman suurta lainaakin?"

Kaikki nuo menoerät tämä vuokralla-asuja maksaa jo nyt vuokrassaan. Poikkeus on tosin vakuutus, jonka vuokralainenkin maksaa erikseen (jos maksaa). Vuosien varrella olen asunut viiden eri vuokraisännän asunnoissa. Kolme edellytti että asuntoon otetaan kotivakuutus, jonka vuokralainen maksaa itse. Viimeisin edellytti vieläpä erillistä vuokratakuuvakuutusta. Tuskinpa kukaan vuokraisäntä vakuuttaa vuokralaistaan tämän puolesta? Mikäli tarkoitit henkilö- tai autovakuutuksia, niiden ei voi katsoa kuuluvan asumismenoihin, joista tässä nyt on kyse.
Kommentti "...jos rahaa ei jää vuokralla asuessakaan säästöön..." on suorastaan absurdi. Jos vuokra on 1000e/kk, niin omaan asuntoon muutettaessa ko. summa jää säästöön, eli kattamaan lainan kuluja, eikö?

Ketjun alkuperäinen kysymys oli: mitä tehdä kun ei ole asuntolainan omapääomaksi tarvittavaa 30% osuutta. Kysyjä kertoo että "maksukykyä riittäisi isompaankin lainaan"; ymmärtääkseni siis 1000e/kk, joka nyt menee vuokraan, ja hieman enemmän. Vastaus tähän alkuperäiseen kysymykseen on mainittu useaan kertaan tässä viestiketjussa: useat pankit tarjoavat (maksukykyiselle asiakkaalle) nk. täystakauslainoja, joissa 30% osuus katetaan erillisellä vakuuslainalla.

Jos kysyjä jää säästämään tuota 30% osuutta, kuten "Kummastunut" suosittaa, taloudellinen tappio on yksiselitteisen selvä ja varma. Palataan vaikka 200te lainaesimerkkiin. Omapääomaosuus olisi 60te; jos kysyjä pystyisi säästämään vaikkapa hurjat 1000e/kk, säästämiseen menisi 5 vuotta, ja samalla toiset 1000e/kk = 60te kuluisi vuokraisännän lihottamiseen. Sensijaan jos tämä maksukykyinen kysyjä ottaa nyt lainan, 5v kuluttua sitä on jo lyhennetty tämä 60te. (Esimerkki on matemaattisesti ylettömän karkea mutta perusidea varmaan selviää kaikille lukijoille).

Jos ostaa uuden tai uudehkon (

Lue lisää

Tunnen palkansaajan elämän oikein hyvin. Tiedän myös hyvin, miten vaikeita prosenttilaskut ovat, tai miten huonosti ensimmäistä asuntoaan ostava ymmärtää, mitkä ovat omistusasumisen todelliset kulut.

Polte omaan on kuitenkin kova, kun tuttavatkin ovat ostaneet. Hinnat ovat nousseet vuodesta toiseen, joten on helppo laskea, paljonko on jo menettänyt, koska on asunut vuokralla. Toisaalta korot ovat nousseet jo reilusti, joten ne eivät voi nousta enää paljoa. Asuntojen hinnatkaan eivät oikein voi laskea, koska siitä seuraisi paljon ongelmia niin monille, ja kukapa nyt tappiolla myisikään.

Eikö vain? ;-)

Jokainen saa vapaasti päättää, millaisia valintoja elämässään tekee. Jos tiedetään, että riskit eivät toteudu omalla kohdalla (tämän tietäminen on erityisen helppoa lähihistoriaa tarkasteltaessa), kannattaa luonnollisesti maksimoida lainarahan käyttö niin asumisessa kuin vaikkapa sijoitustoiminnassakin. Jos varmuutta ei kuitenkaan ole, kannattaa tehdä vähän tarkempia laskelmia siitä, miten selviytyisi lainansa kanssa noissa erilaisissa elämäntilanteissa.

Asunnon myyminen pakkoraossa voi nimittäin johtaa tilanteeseen, jossa on sekä vuokra että jäljelle jääneen lainan kulut maksettavana. Tilanne on silloin huonompi kuin aloittaessa, eli riskinotto ei kannattanut. Valitettavasti aina osa ihmisistä päätyy tähänkin tilanteeseen. Hyvinä aikoina harvempi, huonoina useampi.

Omistusasuminen on keskimäärin kannattavaa, mutta mikäli asunto ostetaan velaksi, se voi olla koroista ja hinnoista riippuen myös kannattamatonta. Suosittelen siis jokaista varmistamaan ostopäätöstä tehdessään, että se oma kauppa on kannattava, ja arvioimisen helpottamiseksi heittelin tuolla edellä usein huomaamatta jääviä näkökulmia.

Toivottavasti joku sai kirjoituksistani jotain itselleen. Tuttavani ovat tehneet tänäkin vuonna mielestäni hyviä asuntokauppoja, joten mahdollista sellainen on edelleen. Tällä hetkellä vain on niin, että mikä tahansa asunto ei ole hyvä ostos. Kannattaa laskea ensin oma maksukyky ja sitten päättää, mihin on varaa ja/tai uskallusta. Vasta sen jälkeen lähdetään kaupoille.

omistusasunto kirjoitti:

Hei vähänkö on ontuva vertaus:

"Omistusasumisen hyödyt hämärtyvät kun verrataan sijoitetun rahasumman tuottoa muissa instrumenteissa ja suhteutetaan se riskiin. On kiva ajatella että 30v:ssä kiinteistön arvo on noussut niin ja niin paljon - entä sama aika pörssissä?"

Harva pankki kuule myöntää tavalliselle palkansaaja-veronmaksajalle esim. 250 tuhatta lainaa 25 vuodeksi jotta sen voisi sijoittaa pörssiin?!?! Sen sijaan asuntolainaan sellaisen summan saa.

Aina sama vouhotus asunnosta sijoituksena. Meille se on oma koti eikä mikään sijoitusosake, joka yritetään ostaa mahdollisimman halvalla ja myydä silloin kun se on kalleimmillaan. Ei asuminen ole kaikille mitään pörssikikkailua, niinkuin joillekin täällä näyttää olevan!

Lue lisää

Oikeastaan se menee niin, että harva tavallinen palkansaaja-veronmaksaja tulee edes ajatelleeksi, että voisi ottaa 250000 lainaa 25 vuodeksi osakesijoittamista varten. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä noin, kunhan vakuudet ovat kunnossa. Oikealla hetkellä tehtynä noin voi ansaita vuodessa enemmän kuin työssään.

Asuminen ei ole pörssikikkailua, mutta kyllä hintatietoinen kannattaa silti olla. Minusta ei ole järkevää maksaa omistusasumisesta erilaisine kuluineen samaa summaa kuin millä vastaavan asunnon saa vuokrattua. Tietenkin jokainen voi käyttää rahansa miten haluaa, ja voihan jo tietoisuus asunnon kalleudesta tehdä siitä itselle tavallista tärkeämmän.

Jos et ymmärtänyt tuota vertausta, älä ole pahoillasi, ei sitä ymmärrä moni muukaan. Eikä sen ymmärtäminen edes ole este omaisuuden kartuttamiselle esimerkiksi maksamalla asuntolainaa, säästämällä eläkevakuutukseen tai ostamalla pankkien indeksilainoja.

eli tarkennus kirjoitti:

Vielä tarkennus. "Kummastunut" kirjoittaa sinänsä pätevästi ja asiantuntevasti riskinotosta sekä vuokra- ja omistusasumisen taloudellisista eroista. Olen samaa mieltä hänen kanssaan useimmista asioista. Kommenttieni pohjana on kuitenkin se olettamus, että viestiketjun alkuperäinen kysyjä olisi jo lähtökohtaisesti valmis ottamaan asuntolainan eli on valmis hyväksymään tässä keskustelussa esitetyt riskit, ja kyseli vain sitä, miten saisi rahoitettua puuttuvan omapääomaosuuden.

Lue lisää

Minusta taas vaikutti, että ketjun aloittaja ei välttämättä ollut tiedostanut kaikkia riskejä, jotka hän oli silloin hyväksymässä. Yritin omalta osaltani lisätä hänen tietoisuuttaan näistä. Jos hän tämän ketjun viestit luettuaan ja ymmärrettyään on edelleen ottamassa lainaa, niin päätös on varmasti hyvin harkittu.

Kalliista vuokra-asunnosta on järkevää muuttaa pois, mutta vaihtoehtoa etsiessään kannattaa verrata vuokra- ja omistusasuntomarkkinoiden tarjontaa rinnakkain. Asumisoikeusasunnotkin ovat hyvä vaihtoehto, mikäli sellaiseen on mahdollisuus päästä. Ja velanotossa ylipäätään on syytä tiedostaa tarkasti, mihin on ryhtymässä.

Kummastunut kirjoitti:

Oikeastaan se menee niin, että harva tavallinen palkansaaja-veronmaksaja tulee edes ajatelleeksi, että voisi ottaa 250000 lainaa 25 vuodeksi osakesijoittamista varten. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä noin, kunhan vakuudet ovat kunnossa. Oikealla hetkellä tehtynä noin voi ansaita vuodessa enemmän kuin työssään.

Asuminen ei ole pörssikikkailua, mutta kyllä hintatietoinen kannattaa silti olla. Minusta ei ole järkevää maksaa omistusasumisesta erilaisine kuluineen samaa summaa kuin millä vastaavan asunnon saa vuokrattua. Tietenkin jokainen voi käyttää rahansa miten haluaa, ja voihan jo tietoisuus asunnon kalleudesta tehdä siitä itselle tavallista tärkeämmän.

Jos et ymmärtänyt tuota vertausta, älä ole pahoillasi, ei sitä ymmärrä moni muukaan. Eikä sen ymmärtäminen edes ole este omaisuuden kartuttamiselle esimerkiksi maksamalla asuntolainaa, säästämällä eläkevakuutukseen tai ostamalla pankkien indeksilainoja.

Lue lisää

"...harva palkansaaja-veronmaksaja tulee edes ajatelleeksi, että voisi ottaa 250000 lainaa 25 vuodeksi osakesijoittamista varten. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä noin, kunhan vakuudet ovat kunnossa."

Kysymys: mistähän tuollaiset vakuudet saisi esim. tämän ketjun aloittanut vuokralla-asuva kysyjä jolla on maksukykyä, mutta ei vakuutta 30% osuudelle haaveilemaansa asuntolainaan, siis ei kiinteää omaisuutta tms.?

Ehkä "Kummastunut" lähtisi takaajaksi...?

omistusasunto kirjoitti:

Hei vähänkö on ontuva vertaus:

"Omistusasumisen hyödyt hämärtyvät kun verrataan sijoitetun rahasumman tuottoa muissa instrumenteissa ja suhteutetaan se riskiin. On kiva ajatella että 30v:ssä kiinteistön arvo on noussut niin ja niin paljon - entä sama aika pörssissä?"

Harva pankki kuule myöntää tavalliselle palkansaaja-veronmaksajalle esim. 250 tuhatta lainaa 25 vuodeksi jotta sen voisi sijoittaa pörssiin?!?! Sen sijaan asuntolainaan sellaisen summan saa.

Aina sama vouhotus asunnosta sijoituksena. Meille se on oma koti eikä mikään sijoitusosake, joka yritetään ostaa mahdollisimman halvalla ja myydä silloin kun se on kalleimmillaan. Ei asuminen ole kaikille mitään pörssikikkailua, niinkuin joillekin täällä näyttää olevan!

Lue lisää

Otsikoinkin viestin tarkoituksella "sijoitusasuminen" tarkoituksena observoida asunnon ostoa vain rahamielessä. Kuten viimeisestä kappaleesta ilmenee omistusasumiseen liittyy myös ei-rahallisia arvoja, käsite "koti" on hyvin tärkeä jo "henkisten" seikkojenkin suhteen.

Mutta jos ei tullut selväksi mitä ajoin takaa niin täsmennetään hiukan. -89 asunnon esim. 900tmk:lla ostanut pääsi "omilleen" nimellisesti 2000 ja reaalisesti vasta 2006. Aika pitkäksi aikaa nollakorkoista rahankäyttöä - on sijoitusinstrumenttejä jotka olisivat tuottaneet tuossa ajassa enemmän vaikka maksetun vuokratuoton vähentäisikin.

-89 ostaneen elinkaarivarallisuus siis käytännössä paloi kasinohuumassa. Toisaalta -93 ostanut on ollut "omillaan" koko ajan ja elinkaarivarallisuus näyttää hyvältä. Miltä näyttää 2005-2006 ostaneen tulevaisuus verrattuna niihin jotka ostivat aiemmin / sijoittavat muutoin?

Paljon toitotettu "asuntojen hinnat nousevat aina" on nimittäin tänään nimellisestikin hyvin epävarmaa reaalisesta puhumattakaan sillä pitkällä aikavälillä asuntohinnat seuraavat inflaatiota.

vielä enemmän kirjoitti:

"...harva palkansaaja-veronmaksaja tulee edes ajatelleeksi, että voisi ottaa 250000 lainaa 25 vuodeksi osakesijoittamista varten. Mikään ei kuitenkaan estä tekemästä noin, kunhan vakuudet ovat kunnossa."

Kysymys: mistähän tuollaiset vakuudet saisi esim. tämän ketjun aloittanut vuokralla-asuva kysyjä jolla on maksukykyä, mutta ei vakuutta 30% osuudelle haaveilemaansa asuntolainaan, siis ei kiinteää omaisuutta tms.?

Ehkä "Kummastunut" lähtisi takaajaksi...?

Lue lisää

Ehkäpä viestini kannattaa ymmärtää tässä vain erään näkökulman esiintuomiseksi, ei käytännön neuvoksi.

Tuollainen vaihtoehto vain tulee kovin harvalle mieleen silloinkaan, kun vakuuksia löytyisi. Osakkeet käyvät usein 50% arvosta vakuudeksi, eikä niiden loppujen vakuuksien haaliminen niin vaikeaa ole sellaiselle, joka on jo maksanut asuntolainastaan suurimman osan pois.

Ketjun aloittajalle tämä tosiaan tuskin on vaihtoehto. Mahdollista se silti on.

nuo neuvot kirjoitti:

Ei tuota voi lukea kummastelematta. "Kummastunut" on selvästi talousasioiden ammattilainen (tai muu osaaja), mutta em. kommenteista tulee mielikuva että näkökannasta puuttuu ymmärtämys tavallisen palkansaajan elämään. Siksi täytyy vielä kommentoida lisää.

"...tavallisimmat elämän vastoinkäymiset voivat osua omallekin kohdalle. Näitä ovat mm.: tilapäinen työttömyys, tilapäinen sairaus, perheenlisäys, avioero."

Jos (lainanmaksukykyinen) jää vuokra-asuntoonsa voivottelemaan ja hermoilemaan, että hui, mitäs jos käy niinjanäin, laina jää ikuisesti ottamatta. Mainitut mahdolliset tapahtumat kuuluvat tosiaan nk. normaaliin elämään, ja niiden varalta asuntolainan ehtoihin yleensä kirjataan oikeus lyhennysvapaisiin jaksoihin. Tällaisten asioiden etukäteen murehtiminen on turha, elämänlaatua vähentävä tekijä. Sitä pitäisi välttää, ja ohittaa se lyhyesti huomioimalla lainaehtoihin joustovaraa.

"Lisäksi, jos rahaa ei jää vuokralla säästöön, niin miten ihmeessä asianomainen henkilö kykenisi selviytymään oman kiinteistönsä huolloista, remonteista, veroista, vakuutuksista, ja niin edelleen? Eikö talous ole silloin liian kireällä ilman suurta lainaakin?"

Kaikki nuo menoerät tämä vuokralla-asuja maksaa jo nyt vuokrassaan. Poikkeus on tosin vakuutus, jonka vuokralainenkin maksaa erikseen (jos maksaa). Vuosien varrella olen asunut viiden eri vuokraisännän asunnoissa. Kolme edellytti että asuntoon otetaan kotivakuutus, jonka vuokralainen maksaa itse. Viimeisin edellytti vieläpä erillistä vuokratakuuvakuutusta. Tuskinpa kukaan vuokraisäntä vakuuttaa vuokralaistaan tämän puolesta? Mikäli tarkoitit henkilö- tai autovakuutuksia, niiden ei voi katsoa kuuluvan asumismenoihin, joista tässä nyt on kyse.
Kommentti "...jos rahaa ei jää vuokralla asuessakaan säästöön..." on suorastaan absurdi. Jos vuokra on 1000e/kk, niin omaan asuntoon muutettaessa ko. summa jää säästöön, eli kattamaan lainan kuluja, eikö?

Ketjun alkuperäinen kysymys oli: mitä tehdä kun ei ole asuntolainan omapääomaksi tarvittavaa 30% osuutta. Kysyjä kertoo että "maksukykyä riittäisi isompaankin lainaan"; ymmärtääkseni siis 1000e/kk, joka nyt menee vuokraan, ja hieman enemmän. Vastaus tähän alkuperäiseen kysymykseen on mainittu useaan kertaan tässä viestiketjussa: useat pankit tarjoavat (maksukykyiselle asiakkaalle) nk. täystakauslainoja, joissa 30% osuus katetaan erillisellä vakuuslainalla.

Jos kysyjä jää säästämään tuota 30% osuutta, kuten "Kummastunut" suosittaa, taloudellinen tappio on yksiselitteisen selvä ja varma. Palataan vaikka 200te lainaesimerkkiin. Omapääomaosuus olisi 60te; jos kysyjä pystyisi säästämään vaikkapa hurjat 1000e/kk, säästämiseen menisi 5 vuotta, ja samalla toiset 1000e/kk = 60te kuluisi vuokraisännän lihottamiseen. Sensijaan jos tämä maksukykyinen kysyjä ottaa nyt lainan, 5v kuluttua sitä on jo lyhennetty tämä 60te. (Esimerkki on matemaattisesti ylettömän karkea mutta perusidea varmaan selviää kaikille lukijoille).

Jos ostaa uuden tai uudehkon (

Lue lisää

Tarkoitin luonnollisesti kiinteistövakuutusta, mutta se on tässä sivuseikka. Asumisen kulut riippuvat valitusta asumismuodosta, joten tyhjentävää lista en pysty antamaan. Tärkeintä on, että lainaottoa suunnitteleva osaa itse arvioida, paljonko hänen tuleva asuntonsa tuo tullessaan erilaisia sivukuluja.

Kummastunut kirjoitti:

Minusta taas vaikutti, että ketjun aloittaja ei välttämättä ollut tiedostanut kaikkia riskejä, jotka hän oli silloin hyväksymässä. Yritin omalta osaltani lisätä hänen tietoisuuttaan näistä. Jos hän tämän ketjun viestit luettuaan ja ymmärrettyään on edelleen ottamassa lainaa, niin päätös on varmasti hyvin harkittu.

Kalliista vuokra-asunnosta on järkevää muuttaa pois, mutta vaihtoehtoa etsiessään kannattaa verrata vuokra- ja omistusasuntomarkkinoiden tarjontaa rinnakkain. Asumisoikeusasunnotkin ovat hyvä vaihtoehto, mikäli sellaiseen on mahdollisuus päästä. Ja velanotossa ylipäätään on syytä tiedostaa tarkasti, mihin on ryhtymässä.

Lue lisää

Hyvä "Kummastunut", luepa tämä ketjun alkuperäinen kysymys uudestaan:

"Onko kellään kokemusta sitä, saako asuntolainaa yli 70% asunnon arvosta? Pankit ilmoittavat omarahoitusosuudeksi yleensä 30% mutta entä jos ei sitä ole ja nyt maksaa asumisesta 1000 euroa kuussa, eli sen omapomaosuuden säästäminenkään ei ole mahdollista. Takaajia ei saa ja kiinteää omaisuutta ei ole eli mitäs teet? Kk- tuloilla kyllä saisi hoidettua isonkin lainan."

Mikä kohta tässä tekstissä herätti sinussa seuraavan, mainitsemasi ajatuksen ja toteamuksen: "vaikutti, että ketjun aloittaja ei välttämättä ollut tiedostanut kaikkia riskejä, jotka hän oli silloin hyväksymässä."

Logiikka ontuu nyt tuossa? On toki hyvä antaa perusteellisia neuvoja, mutta teet sen tässä ja toisissa viestiketjuissa kovin lannistavaan, välillä suorastaan ylimieliseen tapaan; teksteissäsi "oletat" lainanottajat pääsääntöisesti tietämättömiksi ja välillä suoranaisella pelottelulla tuotat turhaa ahdistusta ja pahaa mieltä ihmisille jotka ovat tekemässä elämänsä suurinta investointia, jonka vielä päälle päätteeksi pitäisi olla iloinen (perhe)tapahtuma. Älä maalaa niin paljon piruja seinille. Jos noudattaa tiukasti koko ajan "järjen" ääntä ja laskelmoi kaiken niin tarkkaan kuin suosittelet, voi unohtua yksi olennainen asia: välillä pitäisi muistaa ELÄÄ. Vanha hyvä sanonta joka pätee myös sinuun, "Kummastunut": Muista elää kun olet vielä hengissä!

nuo neuvot kirjoitti:

Ei tuota voi lukea kummastelematta. "Kummastunut" on selvästi talousasioiden ammattilainen (tai muu osaaja), mutta em. kommenteista tulee mielikuva että näkökannasta puuttuu ymmärtämys tavallisen palkansaajan elämään. Siksi täytyy vielä kommentoida lisää.

"...tavallisimmat elämän vastoinkäymiset voivat osua omallekin kohdalle. Näitä ovat mm.: tilapäinen työttömyys, tilapäinen sairaus, perheenlisäys, avioero."

Jos (lainanmaksukykyinen) jää vuokra-asuntoonsa voivottelemaan ja hermoilemaan, että hui, mitäs jos käy niinjanäin, laina jää ikuisesti ottamatta. Mainitut mahdolliset tapahtumat kuuluvat tosiaan nk. normaaliin elämään, ja niiden varalta asuntolainan ehtoihin yleensä kirjataan oikeus lyhennysvapaisiin jaksoihin. Tällaisten asioiden etukäteen murehtiminen on turha, elämänlaatua vähentävä tekijä. Sitä pitäisi välttää, ja ohittaa se lyhyesti huomioimalla lainaehtoihin joustovaraa.

"Lisäksi, jos rahaa ei jää vuokralla säästöön, niin miten ihmeessä asianomainen henkilö kykenisi selviytymään oman kiinteistönsä huolloista, remonteista, veroista, vakuutuksista, ja niin edelleen? Eikö talous ole silloin liian kireällä ilman suurta lainaakin?"

Kaikki nuo menoerät tämä vuokralla-asuja maksaa jo nyt vuokrassaan. Poikkeus on tosin vakuutus, jonka vuokralainenkin maksaa erikseen (jos maksaa). Vuosien varrella olen asunut viiden eri vuokraisännän asunnoissa. Kolme edellytti että asuntoon otetaan kotivakuutus, jonka vuokralainen maksaa itse. Viimeisin edellytti vieläpä erillistä vuokratakuuvakuutusta. Tuskinpa kukaan vuokraisäntä vakuuttaa vuokralaistaan tämän puolesta? Mikäli tarkoitit henkilö- tai autovakuutuksia, niiden ei voi katsoa kuuluvan asumismenoihin, joista tässä nyt on kyse.
Kommentti "...jos rahaa ei jää vuokralla asuessakaan säästöön..." on suorastaan absurdi. Jos vuokra on 1000e/kk, niin omaan asuntoon muutettaessa ko. summa jää säästöön, eli kattamaan lainan kuluja, eikö?

Ketjun alkuperäinen kysymys oli: mitä tehdä kun ei ole asuntolainan omapääomaksi tarvittavaa 30% osuutta. Kysyjä kertoo että "maksukykyä riittäisi isompaankin lainaan"; ymmärtääkseni siis 1000e/kk, joka nyt menee vuokraan, ja hieman enemmän. Vastaus tähän alkuperäiseen kysymykseen on mainittu useaan kertaan tässä viestiketjussa: useat pankit tarjoavat (maksukykyiselle asiakkaalle) nk. täystakauslainoja, joissa 30% osuus katetaan erillisellä vakuuslainalla.

Jos kysyjä jää säästämään tuota 30% osuutta, kuten "Kummastunut" suosittaa, taloudellinen tappio on yksiselitteisen selvä ja varma. Palataan vaikka 200te lainaesimerkkiin. Omapääomaosuus olisi 60te; jos kysyjä pystyisi säästämään vaikkapa hurjat 1000e/kk, säästämiseen menisi 5 vuotta, ja samalla toiset 1000e/kk = 60te kuluisi vuokraisännän lihottamiseen. Sensijaan jos tämä maksukykyinen kysyjä ottaa nyt lainan, 5v kuluttua sitä on jo lyhennetty tämä 60te. (Esimerkki on matemaattisesti ylettömän karkea mutta perusidea varmaan selviää kaikille lukijoille).

Jos ostaa uuden tai uudehkon (

Lue lisää

Jos taas aletaan laskeskella kannattavuutta, niin laskisitko vielä, paljonko vuokralla asuva olisi säästänyt tyypillisessä tapauksessa, jos asunnon hinta putoaa vaikkapa 20% ostohetkestä? Tämäkin mahdollisuus on mielestäni syytä huomioida.

Maksukyvyn kanssa sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä, mutta kun asunto ostetaan tulevilla nettotuloilla, säästetty raha on verotonta tuloa, eikö niin?

Olemme nyt reaalihinnoilla tarkasteltuna suunnilleen samalla tasolla 80-luvun lopun asuntokuplan kanssa. Saatte olla kanssani tästä eri mieltä, mutta minusta ilmassa on nyt kaikki edellytykset hintatason putoamiselle. Pudotuksen suuruusluokkaa en osaa ennustaa, mutta arvaan ainakin PK-seudulle 20-30% laskua. Mielestäni hinnoissa on nyt tuon verran ilmaa.

Mutta ennen kuin kukaan esittää eriävän mielipiteensä, suosittelen tutustumaan asuntojen tämänhetkisiin myyntiaikoihin, myyntimäärien kehitykseen viime kevään jälkeen ja kuluneen viikon talousuutisiin: Myymättömien asuntojen määrä kasvaa. Asuntojen myyntiajat ovat pidentyneet huomattavasti kevään jälkeen. USA:n talous näyttää jäähtyvän nyt nopeasti.

Kirjoittakaa siis samalla vaivalla perustelu sille, miksi USA ei ajaudu taantumaan, tai miksi me emme mene taantumaan heidän perässään, tai edes se, miksi näillä asioilla ei olisi vaikutusta asuntojen hintoihin Suomessa. Siihenkin haluaisin kuulla selityksen, miksi myynnissä olevien asuntojen määrän kasvu ja myyntiaikojen venyminen ei vaikuttaisi hintatasoon.

alkuperäinen kysymys...? kirjoitti:

Hyvä "Kummastunut", luepa tämä ketjun alkuperäinen kysymys uudestaan:

"Onko kellään kokemusta sitä, saako asuntolainaa yli 70% asunnon arvosta? Pankit ilmoittavat omarahoitusosuudeksi yleensä 30% mutta entä jos ei sitä ole ja nyt maksaa asumisesta 1000 euroa kuussa, eli sen omapomaosuuden säästäminenkään ei ole mahdollista. Takaajia ei saa ja kiinteää omaisuutta ei ole eli mitäs teet? Kk- tuloilla kyllä saisi hoidettua isonkin lainan."

Mikä kohta tässä tekstissä herätti sinussa seuraavan, mainitsemasi ajatuksen ja toteamuksen: "vaikutti, että ketjun aloittaja ei välttämättä ollut tiedostanut kaikkia riskejä, jotka hän oli silloin hyväksymässä."

Logiikka ontuu nyt tuossa? On toki hyvä antaa perusteellisia neuvoja, mutta teet sen tässä ja toisissa viestiketjuissa kovin lannistavaan, välillä suorastaan ylimieliseen tapaan; teksteissäsi "oletat" lainanottajat pääsääntöisesti tietämättömiksi ja välillä suoranaisella pelottelulla tuotat turhaa ahdistusta ja pahaa mieltä ihmisille jotka ovat tekemässä elämänsä suurinta investointia, jonka vielä päälle päätteeksi pitäisi olla iloinen (perhe)tapahtuma. Älä maalaa niin paljon piruja seinille. Jos noudattaa tiukasti koko ajan "järjen" ääntä ja laskelmoi kaiken niin tarkkaan kuin suosittelet, voi unohtua yksi olennainen asia: välillä pitäisi muistaa ELÄÄ. Vanha hyvä sanonta joka pätee myös sinuun, "Kummastunut": Muista elää kun olet vielä hengissä!

Lue lisää

Voin puolustautua näin:

Asianomainen henkilö kysyy suomi24:llä (ei millään pahalla) neuvoa elämänsä suurimpaan taloudelliseen päätökseen, ja on vieläpä ottamassa tässä talouden vaiheessa lainaa omistusasuntoon, koska rahaa ei jää säästöön vuokran jälkeen.

Voiko minua kauheasti moittia, mikäli oletan, että kyseinen henkilö on varsin tietämätön talouden perusteista?

Lannistava sävyni taas on vain katsojan silmässä. Olen jatkuvasti korostanut, että tälläkin hetkellä vuokra-asunnosta voi siirtyä omistusasuntoon kannattavasti. Olen korostanut sitä, että pitkällä aikavälillä omistusasuminen on kannattavaa.

Alleviivaan vain sitä, että riskit ovat nyt suuret, ja kenenkään ei pitäisi tässä tilanteessa syöksyä päistikkaa asuntomarkkinoille. Ihmisellä on todellakin vain yksi elämä, joten mielestäni siinä vastaan tulevia mahdollisuuksia ei kannata tuhota sillä, että ajaa itsensä taloudelliseen ahdinkoon.

Harkittu velanotto on mahdollisuus parantaa omaa elintasoa. Harkitsemattoman velanoton seurauksia voitte lukea noista kulutusluottoketjuista, ja asuntoluotto on vielä kertaluokkaa suurempi ratkaisu.

Kummastunut kirjoitti:

Voin puolustautua näin:

Asianomainen henkilö kysyy suomi24:llä (ei millään pahalla) neuvoa elämänsä suurimpaan taloudelliseen päätökseen, ja on vieläpä ottamassa tässä talouden vaiheessa lainaa omistusasuntoon, koska rahaa ei jää säästöön vuokran jälkeen.

Voiko minua kauheasti moittia, mikäli oletan, että kyseinen henkilö on varsin tietämätön talouden perusteista?

Lannistava sävyni taas on vain katsojan silmässä. Olen jatkuvasti korostanut, että tälläkin hetkellä vuokra-asunnosta voi siirtyä omistusasuntoon kannattavasti. Olen korostanut sitä, että pitkällä aikavälillä omistusasuminen on kannattavaa.

Alleviivaan vain sitä, että riskit ovat nyt suuret, ja kenenkään ei pitäisi tässä tilanteessa syöksyä päistikkaa asuntomarkkinoille. Ihmisellä on todellakin vain yksi elämä, joten mielestäni siinä vastaan tulevia mahdollisuuksia ei kannata tuhota sillä, että ajaa itsensä taloudelliseen ahdinkoon.

Harkittu velanotto on mahdollisuus parantaa omaa elintasoa. Harkitsemattoman velanoton seurauksia voitte lukea noista kulutusluottoketjuista, ja asuntoluotto on vielä kertaluokkaa suurempi ratkaisu.

Lue lisää

Puolustuksesi on hyväksyttävä, yleisen suhteellisuuden, keskustelun kohtuullisuuden ja yleisen asioiden/kommenttien tulkinnanvaraisuuden huomioiden.

Mikä tärkeintä, sain nyt lypsettyä sinulta asian ytimen, jota tähän mennessä, pitkän debatin aikana et ole pystynyt myöntämään; mittavista vasta-argumenteistasi huolimatta toteat itsekin sen vihdoin:

"Olen korostanut sitä, että pitkällä aikavälillä omistusasuminen on kannattavaa."

Tämä keskustelu omistus- vs. vuokra-asumisen vertailusta riittänee nyt vihdoin. Nythän se päättyi niin että oletkin lopulta yllättäen samaa mieltä kuin minä.

ja ansiokas kommentti kirjoitti:

Puolustuksesi on hyväksyttävä, yleisen suhteellisuuden, keskustelun kohtuullisuuden ja yleisen asioiden/kommenttien tulkinnanvaraisuuden huomioiden.

Mikä tärkeintä, sain nyt lypsettyä sinulta asian ytimen, jota tähän mennessä, pitkän debatin aikana et ole pystynyt myöntämään; mittavista vasta-argumenteistasi huolimatta toteat itsekin sen vihdoin:

"Olen korostanut sitä, että pitkällä aikavälillä omistusasuminen on kannattavaa."

Tämä keskustelu omistus- vs. vuokra-asumisen vertailusta riittänee nyt vihdoin. Nythän se päättyi niin että oletkin lopulta yllättäen samaa mieltä kuin minä.

Lue lisää

Sen varauksen tuohon kannattavuuteen kuitenkin haluan jättää, että mielestäni _tällä hinta- ja korkotasolla_ tyypillinen vuokra-asunto PK-seudulta on kannattavampi ratkaisu kuin vastaava omistusasunto riskit ja sivukulut huomioituna, tässä ketjussa mainitulla velkaosuudella ostettuna. "Löytöjä" voi silti tehdä nytkin, joten ostajan kannattaa olla tarkkana.

Ero kääntyi jossain vaiheessa jopa absoluuttiseti mitattuna - riskit unohtaen - vuokra-asunnon hyväksi, mikäli muistetaan ottaa huomioon sekin, että asuntoon sidottu pääoma voisi tuottaa korkoa omistajalleen. Tämän seikan olen kuitenkin jättänyt enimmäkseen sivuun, koska sen selittäminen on tyypillisesti vaatinut paljon palstatilaa. Aivan viime ajoilta en ole jaksanut tehdä laskelmia, koska tämä ei ole lopulta minun ongelmani.

Uskon kuitenkin, että tilanne on muuttumassa. Moni myyjä on nyt valmis pudottamaan hintapyyntöään, koska hänen ei välttämättä tarvitse myydä hinnanalennuksenkaan jälkeen tappiolla. Kuvitteellisena esimerkkinä: Hän on saattanut ostaa kaksionsa aikoinaan 80000 euron hintaan ja on nyt valmis luopumaan siitä alunperin pyytämänsä 140000 sijasta 120000 eurolla.

Asunnonostajan kannattaakin nyt valita useita vaihtoehtoja ja tinkiä, jos jokin tietty asunto ei ole muuten ylitse muiden.

Kummastunut kirjoitti:

Sen varauksen tuohon kannattavuuteen kuitenkin haluan jättää, että mielestäni _tällä hinta- ja korkotasolla_ tyypillinen vuokra-asunto PK-seudulta on kannattavampi ratkaisu kuin vastaava omistusasunto riskit ja sivukulut huomioituna, tässä ketjussa mainitulla velkaosuudella ostettuna. "Löytöjä" voi silti tehdä nytkin, joten ostajan kannattaa olla tarkkana.

Ero kääntyi jossain vaiheessa jopa absoluuttiseti mitattuna - riskit unohtaen - vuokra-asunnon hyväksi, mikäli muistetaan ottaa huomioon sekin, että asuntoon sidottu pääoma voisi tuottaa korkoa omistajalleen. Tämän seikan olen kuitenkin jättänyt enimmäkseen sivuun, koska sen selittäminen on tyypillisesti vaatinut paljon palstatilaa. Aivan viime ajoilta en ole jaksanut tehdä laskelmia, koska tämä ei ole lopulta minun ongelmani.

Uskon kuitenkin, että tilanne on muuttumassa. Moni myyjä on nyt valmis pudottamaan hintapyyntöään, koska hänen ei välttämättä tarvitse myydä hinnanalennuksenkaan jälkeen tappiolla. Kuvitteellisena esimerkkinä: Hän on saattanut ostaa kaksionsa aikoinaan 80000 euron hintaan ja on nyt valmis luopumaan siitä alunperin pyytämänsä 140000 sijasta 120000 eurolla.

Asunnonostajan kannattaakin nyt valita useita vaihtoehtoja ja tinkiä, jos jokin tietty asunto ei ole muuten ylitse muiden.

Lue lisää

Noniin. Nyt tästä voisi aloittaa uuden debatin. Olen samaa mieltä kanssasi pk-seudun ylikuumenneesta asuntokaupasta ja sen kuplahinnoista. Sen uhallakin, että tästä kehkeytyy uusi pitkä viestiketju, laitan lainauksen toisesta ketjusta...

"Kyllä noilla tuloilla 200k lainan saa. Saa sillä jo kolmionkin esim. ainakin Itä-Helsingistä (Vuosaari, Merirastila) ja jostain Espoon lähiöistä. Kämpän saa aina myytyä - hullumpaa on maksaa vastaavasta asunnosta sama raha vuokrana jonkun muun taskuun.

Mutta laajenna elinpiiriä hyvä mies. 40-60 min. Helsingin keskustasta saat 200k:lla jo 4h k s rivarikämpän. Katsoppa vaikka harpilla säde Lohja (Vihti/Nummela) - Hyvinkää (Riihimäki) ja katsele mitä kaikkea mukavaa seutua siihen jää sisälle. Sitten naputtelet alueen ja hintatason johonkin etuovi.com tai vastaavaan. Tulet hämmästymään...?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000003&conference=4000000000000048&posting=22000000019618912

pk-seutu? kirjoitti:

Noniin. Nyt tästä voisi aloittaa uuden debatin. Olen samaa mieltä kanssasi pk-seudun ylikuumenneesta asuntokaupasta ja sen kuplahinnoista. Sen uhallakin, että tästä kehkeytyy uusi pitkä viestiketju, laitan lainauksen toisesta ketjusta...

"Kyllä noilla tuloilla 200k lainan saa. Saa sillä jo kolmionkin esim. ainakin Itä-Helsingistä (Vuosaari, Merirastila) ja jostain Espoon lähiöistä. Kämpän saa aina myytyä - hullumpaa on maksaa vastaavasta asunnosta sama raha vuokrana jonkun muun taskuun.

Mutta laajenna elinpiiriä hyvä mies. 40-60 min. Helsingin keskustasta saat 200k:lla jo 4h k s rivarikämpän. Katsoppa vaikka harpilla säde Lohja (Vihti/Nummela) - Hyvinkää (Riihimäki) ja katsele mitä kaikkea mukavaa seutua siihen jää sisälle. Sitten naputtelet alueen ja hintatason johonkin etuovi.com tai vastaavaan. Tulet hämmästymään...?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000003&conference=4000000000000048&posting=22000000019618912

Lue lisää

Tällöin täytyy tietysti verrata tuon kauempana sijaitsevan alueen vuokra- ja hintatasoa toisiinsa, kun mietitään, ostaisiko sieltä vai vuokraisiko. Samaan laskelmaan tässä siis päädytään lopulta. Kauempana on yleensä edullisempaa, tai samalla rahalla saa enemmän, miten vain.

Työssäkäyvän täytyy miettiä, paljonko haluaa käyttää vapaa-aikaansa matkustamiseen. Usein kauempana asuva perhe hankkii myös toisen auton, joka on sekin eräs lisäkulu, useita tuhansia euroja vuodessa, ja niin edelleen. Oma tilanne lopulta ratkaisee, mikä on kannattavaa ja - viime kädessä - miten haluaa rahansa käyttää.

Siksi olenkin yrittänyt välttää absoluuttisia lukuja mahdollisimman paljon. Sen sijaan olen luetellut omissa laskelmissa huomioitavia asioita. Silloin ainakin päätösten taloudellinen perusta on tiedossa oikein ja voidaan alkaa arvioida turvallisemmin niitä vaikeammin mitattavia aineettomia perusteluja.

Vaikka ei ehkä siltä vaikuttaisi viestieni perusteella, ostan välillä jotain vain "siksi, koska haluan ja minulla on juuri nyt varaa siihen", vaikka rahat voisi käyttää myös "järkevämmin". Korollisia kulutusluottoja kuitenkin vältän. Kuten tuossa tuli aiemmin esiin, pitää muistaa elääkin jossain välissä.

Suurin syy asenteeseeni on siinä, että en miellä asuntoa tai autoa statuskysymykseksi, vaan ne ovat minulle lähinnä asumis- ja kuljetuspalveluja tuottavia investointeja. Koti on koti vuokra-asunnossakin.

Asuntolainaa ottaessa on tärkeää miettiä vakavasti siihen liittyvät riskit. Mutta: kaikkeen taloudelliseen toimintaan liittyy aina riskejä, mitään ei voi saavuttaa ilman jonkinasteista riskinottoa. Jokaisen on vaan sitten mietittävä mikä on se järkevä riski.

Mutta millä perusteella vuokra-asuminen olisi jotenkin riskitöntä? Myös vuokran määrä voi nousta (eri syistä)ja sitä vuokraa on maksettava kuolemaan asti, pienestäkin eläkkeestä. Asuntolaina sen sijaan yleensä tulee maksetuksi viimeistään eläkkeelle jäämiseen mennessä.

asuntovelallinen jo 12 v. kirjoitti:

Asuntolainaa ottaessa on tärkeää miettiä vakavasti siihen liittyvät riskit. Mutta: kaikkeen taloudelliseen toimintaan liittyy aina riskejä, mitään ei voi saavuttaa ilman jonkinasteista riskinottoa. Jokaisen on vaan sitten mietittävä mikä on se järkevä riski.

Mutta millä perusteella vuokra-asuminen olisi jotenkin riskitöntä? Myös vuokran määrä voi nousta (eri syistä)ja sitä vuokraa on maksettava kuolemaan asti, pienestäkin eläkkeestä. Asuntolaina sen sijaan yleensä tulee maksetuksi viimeistään eläkkeelle jäämiseen mennessä.

Lue lisää

Vuokra-asunnossa sinulla ei ole periaatteessa penniäkään kiinni. Vuokra voi kyllä nousta, mutta voit aina vaihtaa asuntoa halvempaan, jos sellaisen löydät. Koska pitkällä aikavälillä vuokrat keskimäärin seuraavat inflaatiota, vuokra-asunnoissa ei voi sanoa olevan riskiä - hintakehitys on tiedossa ja sopimuksesta pääsee irti ilman ylimääräisiä (mihin tahansa asuntoon verrattuna) kuluja.

Omistusasumisen riski on siinä, että sopimuksessa itsessään on sellainen puoli, että ostetun tuotteen lopullinen hinta selviää vasta tulevien vuosien aikana. Tavalliselle velalliselle ainoa tapa irtisanoa aikaa myöten liian kalliiksi muuttuva sopimus on asunnon myyminen. Tämä operaatio maksaa aina jotain, eikä myymällä joka hetki saa sijoittamiaan rahoja pois.

Ensimmäinen vaihtoehto on odotusarvoltaan kalliimpi, mutta siinä sinulla on enemmän kontrollia hintaan. Jälkimmäisen voi odottaa tulevan keskimäärin halvemmaksi, mutta olet luovuttanut kontrollia markkinavoimille.

Lisäksi, joinakin aikoina, jälkimmäinen vaihtoehto voi jopa tulla kalliimmaksi, jolloin ostopäätökselle on oltava muitakin syitä kuin pelkkä säästö. Nämä syyt voivat sitten olla tiedostettuja tai tiedostamattomia; järkeen tai tunteeseen perustuvia.

Nordean lisäksi ainakin 3:lla muulla pankilla on vastaava omatakaus/takausvakuutus kaupan, sitä 30% omarahoitusosuutta kattamaan. Muistaakseni Hypo, Tapiola, Nooa, on varmaan jo muitakin.