Viime sotiemme (talvi- ja jatkosota) veteraaneille eikä ylipäätään sodan muistoille ole suomi24:n keskustelupalstoilla omaa foorumia. Paljon on ilmestynyt kirjallisia muistoja sodan ajalta, mutta valtavasti niitä on vielä ylös laittamatta. Täällä käydyn keskustelun perusteella rohkenen avata tämän keskustelupalstan nyt tänne. Informoin asiasta myös 60 ja 70 palstoja.
Keskustelu avattu. Arvoisat itsenäiset palstalaiset, nyt jos koskaan jokainen käyttäköön veteraanien meille lunastamaa sananvapautta siivosti ja korrektisti. Älköön seriffin tarvitko kertaakaan puuttua tämän palstan siivoamiseen.
Toivoo Yykaakoo, Pistojoelta pelastuneen esikoinen
Keskustelu avattu. Arvoisat itsenäiset palstalaiset, nyt jos koskaan jokainen käyttäköön veteraanien meille lunastamaa sananvapautta siivosti ja korrektisti. Älköön seriffin tarvitko kertaakaan puuttua tämän palstan siivoamiseen.
Toivoo Yykaakoo, Pistojoelta pelastuneen esikoinen
Vastaukset 22
Vanhimmat
Siis palstalle voidaan kirjoittaa veteraanien ja kotirintaman muistoja sota-ajasta. Muita sodat ja sodan aiheet eivät kuulu tänne. No joo, tämä kai oli sanomattakin jo selvää, sorry. Meikäläinen oon tämmöinen pikkutarkkakin paikoin, vaikka oon niin SUURpiirteinen aina.
Pyörähtihän se palsta vihdoin käyntiin! Toivotaan paljon kirjoituksia ja keskustelua tähän viestiketjuun. Rintamaveteraanien ja kotirintamalaisten kertomuksia. Sota-ajan lastenkin muistoja.
Ja toivon että te vanhemmat ihmiset voitte myös vastata täällä meidän nuorempien kysymyksiin, vaikka ne saattaisivat joskus tyhmiltä kuulostaakin.
Sukututkimus on syy, miksi minä olen tullut tänne kyselemään. Sukumme miehistä viisi lähti sotatielle, ja heistä vain yksi palasi, haavoittuneena hänkin. Äitini ja isäni ovat sota- ja pula-aikana kasvaneita, isäni oli sodan päättyessä 14- ja äitini 12-vuotias.
Kirjoittakaamme nyt sen ajan tapahtumista mahdollisimman hyvin muistiin, kun se on vielä "lähihistoriaa" ja nuo vaikeat ajat läpikäyneitä on täällä kertoilemassa!
että syntyi sellainen avaus, jossa asioista voi kirjoittaa sellaiset joilla sitä on. Ja varmaan heitä on useita kun vaan lykkäämme selästä eteenpäin. Kohdallani olen kirjoittanut kirjoitukseni ja niitähän on tietämäni mukaan tallennettuna nimimerkilläni yli kaksisataa ja pitkälti on kertomuksia sota-ajalta. Tiedät Sleddog, että minulla on iso työ tekeillä ja uskon että siitä voisi olla hyötyä myös tulevaisuudessa asioista kiinnostuneille.
Hyvää menestystä ja kirjoittamiin.
Kaliper
epävarma ,saako tänne lirjoittaa meikäläinen ,olen kyllä kokenut ja muistan sotaajan ,koska olin 5v, v1939 jolloinka sota alkoi . Muistan kun naapurin vaari meni katolle katseleen kun lentokoneet tulivat pommittamaan Tamperetta ja ei ne pommit kovin kauas pudonnutkaan. Pian saatiin käsky että on oltava kellarissa kun tulee hälyytykset. Meilläkin oli Sirpalesuoja,jonnekka lähinaapurit tulivat juoksujalkaa On vielä selvästi muistissa kun taasen tuli hälyytys, ja naapurista oli nuori alolokas lomalla ,hänkin juoksi muiden mukana sinne suojaan ,mutta kuinka sattuikaan että lumi sattui putoamaan katolta juuri kun mentiin siittä katon alta .alokas karjaisi että MAAHAN ,ja niin kaikki lakos mahalleen siihen paikkaan .Onneksi se oli lumi joka putos katolta . Ja kaikki nauro ,vaikka todellisesti kaikki oli pelästynyt melkein kuoliaaksi.Slebbog kävin prohfiilissasi ja se koiravaljakko juttu olisi ollut kiva lukea ,mutta kun se ei ollut ollenkaan suomeksi ,
Hei ullamirjami,
Kyllä tuo oli juuri sellainen muistelukirjoitus joita tänne kaivataan! Ainakin minun mielestäni. Hyvä kertomus, kiitos!
Tuolla koiravaljakkojutulla tarkoitat varmaan linkkiä profiilisivullani. Vastaanpa siitä tähän vaikka se nyt ei sotamuisto-ketjuun kuulukaan.
Kyseessä on Finnmarkslöppet-niminen koiravaljakkokilpailu. Se ajetaan kerran vuodessa (maaliskuun alussa) Norjassa Finnmarkin maakunnassa. Tämä on se osa Norjaa joka on Suomen pohjoispuolella ja siitähän se nimikin tulee - Finnmark = "Suomenmaakunta". Kilpailu alkaa Altan kaupungista ja reitti kulkee Suomen pohjoisrajaa pitkin Venäjän rajalle ja Kirkenesiin (Kirkkoniemi) ja sieltä takaisin Altaan.
Kilpailussa on kaksi luokkaa: 500 km, jossa saa olla 8 koiran valjakko; ja 1000 km, jossa saa periaatteessa olla rajoittamaton määrä koiria reen edessä mutta yleensä kuitenkin 12-14. Enempää ei juuri kannata ottaa, koska kaikki varusteet, koirien ruoka mukaanlukien, täytyy kuljettaa reessä. Siis, mitä enemmän koiria, sen enemmän kuormaa reessä!
Ystäväni, jonka koiria olen harjoittanut muutamia kertoja, on muutamien vuosien aikana ajanut kilpailun molemmissa luokissa, viime talvena 500 kilometrin luokassa.
Seuraava "Suomenmaakunnan" kilpailu alkaa 5.3.2007 ja ilmoittautuneita on tähän mennessä 78, joista viisi on suomalaisia. Odottaisin, että ainakin kaksi suomalaista ilmoittautuu vielä.
Kilpailun nettisivu on siis täällä:
http://www.finnmarkslopet.no/front.jsp?lang=en
Reittikartta on täällä:
http://www.finnmarkslopet.no/webkart/map_active.html?mid=187
Osallistujien (ilmoittautuneiden) luettelo on täällä, jokaisen nimen kohdalla on linkki josta löytyy kilpailijan kuva ja tiedot:
http://www.finnmarkslopet.no/race/entrants.jsp?year=2007&mid=189
Kunhan kilpailu alkaa, sen etenemistä voi seurata näiltä mainituilta internet-sivuilta. Ei kuitenkaan ihan reaaliajassa, koska tarkastuspisteiden väliä voi olla vaikkapa 12 tuntia, jolloin vain tietää, että kilpailija lähti edelliseltä pisteeltä tiettynä aikana, ja on nyt taipaleella jossain erämaassa, kohti seuraavaa tarkastuspaikkaa. Joskus sääolot yllättävät ja kilpailuun voi tulla pitkäkin tauko. Tämä ystäväni joutui yhdessä kilpailussa lumimyrskyn yllättäessä kaivautumaan hankeen ja veti reen siihen päälle kanneksi. Siellä hän yöpyi. Koirat tekevät luonnostaan pareittain hankeen "kiepin" ja hautautuvat lumeen ja pysyvät siellä mukavasti lämpöisinä kuin pesässä.
Maailmalla järjestetään vain muutamia tällaisia "maraton-pitkiä"-valjakkokilpailuja, mutta Finnmarkslöppetia pidetään yleisesti maailman kovimpana kilpailuna.
Muita tällaisia kisoja ovat mm. Iditarod, joka kilpaillaan Alaskassa, ja Yukon Quest, joka ajetaan osin Kanadan, osin Alaskan puolella. Yukon-joen maasto on sitä kuuluisaa 1800-luvun lopulla tapahtuneen "Klondiken" kultaryntäyksen aluetta.
http://www.iditarod.com
http://www.yukonquest.org
Tulipas pitkä selostus rekikoiraharrastuksestani, joka ei ollenkaan kuulu sotamuistojen keskusteluketjuun, mutta tulipahan selostettua :)
Slebbod katsoin kaikki videotkin ,oli tosi rankkaa molennille miehille sekä koirille.
Olen koiran omistaja myös ,mutta se on sellainen mummun pikku kulta ,takki laitetaan heti päälle kun on pikkusenkin kylmää. Se ei pärjäis noissa olosuhteissa.
Radiossa oli joku ohjelma talvisodan 70-vuotismuisteloiden merkeissä ja hälytyssireeni siinä rupesi soimaan. Tuli puistattava tunne, kuin olisin yks kaks humahtanut jonkun selittämättömän kauhun keskelle. Tuota ääntä en ollut kuullut liki 50 vuoteen, mutta heti minun muistini ja muistoni heräsivät. Syvä inho ja viha sotaa kohtaan oli mieleni vierellä monen päivän ajan.
Kun sireeni aikoinaan soi, oli äiti heti niitä vilttejä laittamassa ikkunoihin. Minä luulin, että ne pannaan näköesteeksi, ettemme näkisi ulos. Pommisuojaan menimme suuren koulurakennuksen alimpaan kerrokseen tai kiireessä joskus vain kotimme kellariin. Kerran talvella mentiin potkukelkoilla muutaman kilometrin päähän
maalaiskoululle ja se oli minusta jännittävää, kun toivoin näkeväni lentokoneita.
Miten se äiti osasikin olla niin levollinen, ettei pieninkään pelon tunne tarttunut meihin
lapsiin! Ja siltikin tuo radio-ohjelman sireenin ääni oli niin perin vastenmielinen ja kammottava. Ehkä minä nyt tunsin ne puistatukset, joita minun äitini aikoinaan tunsi kun meitä pieniään pommisuojaan haalasi.
Törmäsinpä tässä mielenkiintoiseen asiaan. Amerikkalaiset ovat tehneet dokumenttielokuvan Talvisodasta ja sitä on näytetty TV-kanavilla kaikkialla USA:ssa.
Elokuvan esittelysivuilla on muutenkin kerrottu hyvin perustietoja sodistamme. Aika yllättävää, enpä arvannut että amerikkalaisilla olisi näin paljon kiinnostusta asiaan.
Elokuvasta kerrotaan täällä:
http://www.wfyi.org/fireandice/
Sain kuulla, että YLE:lla olisi esitysoikeudet tähän uuteen Talvisota-dokumenttiin. Saa nähdä koska esitetään.
Itselleen omaksi elokuvan voi tilata täältä:
http://www.kareliaklubi.com
(Seriffi antoi luvan tämän linkin laittamiseen, siltä varalta ettei kukaan vahingossa tilaisi elokuvaa edellisen viestin USA:ssa olevalta nettisivulta; ns. maakoodien takia USA:n DVD-levyt eivät toimi Suomessa)
Tilasin tuon elokuvan. Saapipa myös mun son-in-law katsoa sen, hän kun kovin jo tykästyi lukemaansa Under the North Star trilogiaan. Kiitos sinulle vinkistä! Ja laitanpa Oklahoman serkuilleni tuon USA:n linkin.
Noniin hyvät lukijat! YLE:lta on nyt saatu seuraava tieto, koskien yllämainittua uutta Talvisota-dokumenttielokuvaa:
"TV1 on hankkinut lähetysoikeudet Fire and Ice -dokumenttiin, ja esittää sen 29.11. klo 19.
Ohjelma uusitaan TV1:ssä 10.12. klo 16 sekä Teeman puolella 5.12. klo 23.25."
Tämä on YLE:n monimediatoimituksen vastaus ystäväni toissapäivänä jättämään tiedusteluun. Hienoa että YLE on ymmärtänyt hankkia oikeudet tällaisen tärkeän dokumentin esittämiseen! Saamme lupamaksuille katetta.
30-40-luvun lapsille sota ei ollut tuttu, kuten nykypäivän TV-uutisten katsojille. Minulle se oli etäistä uhkaavaa kumua, jonne isä ja kavereiden isät joutuivat menemään ja taistelemaan. Mielikuvissani sota oli kuin metsäpalo, sakea savu, pimeä ja jyrisevä.
Emme me ehkä olleet nähneet aseitakaan isillämme. Tykit ja panssarivaunut tiesimme.
Lentokoneita tietysti ihailimme ja piirsimme.
Muistan kesäisen ja aurinkoisen päivän. Maisema oli tyyni ja rauhallinen, eikä näkynyt liikettä pelloilla eikä lähitaloissa.
Kuitenkin olin juuri kuullut, että sota oli syttynyt. Katsoin maisemaa ja ajattelin, että ihmiset voivat aina paeta, mutta maat ja puut jäävät. Ne eivät voi mitään. Matala muriseva sota tulee ja vyöryy niiden yli, kuin maata pitkin ryömivä ukonilma.
Se oli vain ohimenevä hetki. Miten onkin jäänyt alle 10-vuotiaan mieleen elävästi. Ehkä tunne jäi mieleen, koska oltiinhan kotona järkyttyneitä tiedosta.
Mannerheim ristinritarista 149 jotain.
Oli isäni komppanian päällikkö
oli Honkaniemi Toivo Nikolai, sai ritari nimityksen luutnanttina 20.7.44 JR 6 jääkärijoukkueen johtajana.Oli sodan aikana ensimmäisen kaukopartion johtaja joka kävi Venäläisten puolella. Isäsi on myös ollut kovissa paikoissa.
Terveisin Kaliper
mieleen nimi parkanonparooni,oliko Honkaniemi
Parkanosta,vai olikohan koppaniassa joku parkanosta
kertomuksia,heinäkuulta 44,ja vähän muustakin
Kuunnellaan. kiitos.
Tämä nyt ei varsinaisesti kuulu sotamuistoihin mutta kirjoitanpa tänne kuitenkin...
Helsingin Sanomien ulkomaansivuilla la 30.9. (s.B2) oli ylläolevalla otsikolla erikoinen juttu.
Miljoona EU-kansalaista on allekirjoittanut vetoomuksen, että europarlamentin istunnot keskitettäisiin Brysseliin. Nykyisellään EU-parlamentti istuu/sijaitsee Brysselissä, mutta täysistunnot pidetään Starbourgissa kerran kuussa. Tähän matkasirkukseen menee vuosittain 200 miljoonaa euroa! Allekirjoitin itsekin ko. vetoomuksen jo kuukausia sitten (löytyy osoitteesta http://www.oneseat.eu ). Joka tapauksessa se on nyt jätetty EU-parlamentin puhemiehelle, espanjalaiselle Josep Borrellille.
Ja mitäpä Borrell kommentoi. Hän närkästyi koska "EU:n pohjoisissa maissa ei ymmärretä Strasbourgin merkitystä Saksan ja Ranskan välisen rauhan symbolina". Borrell jatkaa: "EU:ssa on maita, jotka eivät ole kokeneet sodan kauheuksia - ajattelen esimerkiksi pohjoismaita."
Suomalaiset europarlamenttiedustajat ovat vaatineet Borrellilta anteeksipyyntöä. Edustaja Riitta Myller (sd) tarjoutui antamaan puhemiehelle henkilökohtaista historianopetusta.
Puhemies Josep Borrell tulee lokakuussa Suomeen EU-huippukokoukseen, joka pidetään Lahdessa, katsotaanpa silloin osaako mies pyytää anteeksi törkeää möläytystään!
Jos joku lukijoista on kiinnostunut lähettämään suoraan terveisiä, puhemiehen toimiston yhteystiedot löytyvät osoitteesta
http://www.europarl.europa.eu/president/defaulten.htm
kohdasta "Cabinet of the President"
Itse tässä mietiskelen mitä arvon puhemiehelle lähettäisi... Ehkä tuon Talvisota-dokumentin josta laitoin tähän viestiketjuun tietoja? Hmm.
Ei ole Epsanjaan asti kiirinyt tieto viime sodistamme. Noo, olihan sen verran Borrellilla tietoa, että Ruotsi on viime sodilta säästynyt. Arveli, että muutkin.
Kai mistö Borrell osaa anteeksi pyytää sitten, kun hänelle tietämättömyydestään kerrotaan.
Olen itsekin allekirjoittanut addressin. Tuo Hesarin juttu oli mennyt ohi silmien.
Vai on kysymyksessä Saksan ja Ranskan rauha. Elsass kuului aikoinaan Saksalle ennen ensimmäistä maailmansotaa. Vieläkään elsassilaiset eivät pidä itseään ranskalaisina. He sanovat: "Emme ole ranskalisia emmekä saksalaisia. Olemme elsassilaisia." Heillä on oma kieli, saksantapainen murre. Ranskan valtio ei halua sen opettamista kouluissa. Se on kuitenkin elsassilaisen enemmistön äidinkieli.
Elsass poikkeaa täysin muusta Ranskasta. Siellä on vielä siistimpää kuin Saksassa. Ihmiset ovat aivan erityylisiä kuin muualla Ranskassa. Vain Normandiassa on samalla tavalla tutunomaista väkeä.
Borrelillilla olisi totisesti anteeksipyynnön paikka. EU:ssa on niin paljon kummallisuuksia, että ei ihme, etteivät ihmiset osaa samastua siihen. - Miten paljon asiakirjoja mahtaa kadota niissä kymmenissä rekkalasteissa, joita ajetaan Brysselin ja Strasbourgin välillä? Kuinka moni meppi tosiaan viitsii matkustaa sitä väliä? Strasbourg on petkuttanut EU:ta vuokrissa. Siellä ne mahtavat pytingit seisovat tyhjillään suurimman osan ajasta.
Helsingin Sanomat 17.10. s. B1 (ulkomaat)
Europarlamentin puhemies Borrell kehuu Tuntematonta sotilasta
"Espanjalaiset tietävät kyllä erittäin hyvin, kuinka suomalaiset taistelivat ja kuinka te piditte pintanne neuvostojoukkoja vastaan. Se oli hieno näyttö meille kansasta, joka taistelee itsenäisyytensä puolesta kommunistihyökkäyksen edessä", Borrell arvioi Helsingin Sanomien haastattelussa.
Borrellin toimistoon tuli melkoisesti palautetta syyskuun kohun jälkeen. Pääministeri Matti Vanhanen lähetti Borrellille Tuntemattoman sotilaan englanniksi, jotta tämä voisi perehtyä Suomen historiaan.
"Tunnen Suomen hyvin ja olen täysin tietoinen siitä, kuinka Suomen kansa kärsi. Yli 90 000 kansalaista menetti sodassa henkensä. Se on enemmän kuin Ranskan tappiot", Borrell sanoo.
Syyskuiseen jupakkaan liittyen - - Puhemies sanoo tarkoittaneensa sitä, että europarlamentin symbolista arvoa Ranskan Strasbourgissa ei voi ymmärtää maa joka ei ole kokenut sotaa. Tällä hän viittasi Ruotsiin. - - Borrell ei ole omien sanojensa mukaan koskaan todennut, ettei Suomi olisi joutunut osalliseksi toisessa maailmansodassa. Hän syyttää väärinkäsityksestä tulkkausta ja lehdistöä.
__________
Näin siis Helsingin Sanomissa tänään; Borrell pelasti nahkansa! Muuten olisi pian alkavassa Lahden EU-huippukokouksessa voinut olla lehdistötilaisuuksissa nieleskelemistä. Suomalaisten europarlaamentaarikoiden ja pääministerin antamat läksyt on opittu. HYVÄ!
Nyt koko Keskustelu > yhteiskunta > historia -palsta on väärällään Huhtiniemi-aiheisia kirjoituksia ja lukemattomia spekulaatioita: oliko, eikö, montako jne. jne.
VOI KUINKA KAIPAAN kirjoituksia ja muistelmia niiltä, jotka PYSYIVÄT RIVEISSÄ ja pelastivat tämän rakkaan kotomaamme!