Äärettömän avaruuden tuomien tuulien mukana
kiedon itseni uneen,
aika jonka saimme on mennyt
sillä ei ole enää kasvojasi,
ajatuksiini nouseva verho peittää unelmani,
laskien minut tummaan yöhön toivoen unohduksen
unta
sen jälkeen voin taas tavoittaa uuden uneman.
kiedon itseni uneen,
aika jonka saimme on mennyt
sillä ei ole enää kasvojasi,
ajatuksiini nouseva verho peittää unelmani,
laskien minut tummaan yöhön toivoen unohduksen
unta
sen jälkeen voin taas tavoittaa uuden uneman.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En minäkään halua palata ajassa
taaksepäin. Tiedän sen olevan
mahdotonta. En myöskään pysty
olemaan ystäväsi.
Siitäkin huolimatta haluaisin
tietää, että voit hyvin. Ja
olisin iloinen kuullessani
sinun toteuttavan unelmiasi,
toisen naisen kanssa.
Sinulle sopivamman.
---
Tällaisia ajatuksia runosi herätti ;).