Gerritsenin idea vaikuttaa takakannen tekstin perusteella suhteellisen mielenkiintoiselta. Vanhusten hoitokodin potilaita alkaa menehtyä, miten siihen tarinaan onnistutaan liittämään myös 16-vuotias prostituoitu?
Kirjoitustyyli on Tessille hyvin tyypillistä, siihen kuuluu paljon lääketieteellistä sanastoa ja raskauden kuvausta, jota on ollut lähes jokaisessa kirjailijan teoksessa.
Kirja tempasi mukaansa hyvin alkumetreiltä reiluun puoleen väliin saakka. Sitten asiat alkoivat jotenkin jauhaa paikallaan. Viimeinen neljännes oli jo kärsimystä lukea. Kuten Gerritsenin useita kirjoja lukeneena tiedän, hänellä onnistunut kirjan lopetus tuntuu tuottavan vaikeuksia. Tässä sen takia, että lähes koko viimeinen neljännes on todellakin päähenkilön säälimistä ja hänen kärsimyksiensä kuvausta.
Tarina jää rikkinäiseksi, eikä sitä pysty mielessään oikein liimailemaan kokoon. Haiskahtaa jotenkin siltä, ettei voisi olla totta oikeassa elämässä, liian kaukaa haettua ja keksittyä, vainoharhaista ajattelutapaa.
En pysty suosittelemaan tätä niille, jotka pitävät selventävistä ja palkitsevista lopuista, sillä tämä kirja on todella sekava. Asiat tapahtuvat sellaisella vauhdilla, ja ne kuvataan niin ontuvasti, ettei mistään oikein ehdi saada kiinni.
Ensimmäinen puolisko kirjasta kuitenkin pelastaa jotain. Se on melko taitavasti kirjoitettua ja viihdyttävää luettavaa, jännittävääkin. Jos vain loppu olisi tehty paremmin, niin tälle olisi voinut antaa vaikka mitä, nyt kuitenkin viidestä pisteestä vain kaksi.
2/5
Kirjoitustyyli on Tessille hyvin tyypillistä, siihen kuuluu paljon lääketieteellistä sanastoa ja raskauden kuvausta, jota on ollut lähes jokaisessa kirjailijan teoksessa.
Kirja tempasi mukaansa hyvin alkumetreiltä reiluun puoleen väliin saakka. Sitten asiat alkoivat jotenkin jauhaa paikallaan. Viimeinen neljännes oli jo kärsimystä lukea. Kuten Gerritsenin useita kirjoja lukeneena tiedän, hänellä onnistunut kirjan lopetus tuntuu tuottavan vaikeuksia. Tässä sen takia, että lähes koko viimeinen neljännes on todellakin päähenkilön säälimistä ja hänen kärsimyksiensä kuvausta.
Tarina jää rikkinäiseksi, eikä sitä pysty mielessään oikein liimailemaan kokoon. Haiskahtaa jotenkin siltä, ettei voisi olla totta oikeassa elämässä, liian kaukaa haettua ja keksittyä, vainoharhaista ajattelutapaa.
En pysty suosittelemaan tätä niille, jotka pitävät selventävistä ja palkitsevista lopuista, sillä tämä kirja on todella sekava. Asiat tapahtuvat sellaisella vauhdilla, ja ne kuvataan niin ontuvasti, ettei mistään oikein ehdi saada kiinni.
Ensimmäinen puolisko kirjasta kuitenkin pelastaa jotain. Se on melko taitavasti kirjoitettua ja viihdyttävää luettavaa, jännittävääkin. Jos vain loppu olisi tehty paremmin, niin tälle olisi voinut antaa vaikka mitä, nyt kuitenkin viidestä pisteestä vain kaksi.
2/5
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaan 2 pistettä?
Itse olen tykännyt jokaisesta Gerritsenin kirjasta, uusin on vielä lukematta.
Juuri Elämän lähde on se, joka yllätti positiivisesti. Eli kaikin puolin mukava, jännittävän kutkuttava lukuelämys.
Tosin oikeassa olet lopetuksen suhteen. Venyy ja vanuu, mutta lopulta päästään loppuratkaisuun.
Vaikka Gerritsen kuvaa oivallisesti sairaalapuolta, niin itse pidän eniten hänen kirjastaan Painoton tila. Mitä mieltä olet?
Juu, toinen tykkää hieman toisenlaisesta tekstistä kuin toinen :) Enpä ole lukenut painotonta tilaa vielä, kiitos vinkistä. Täytyypä katsahtaa ja arvostella.