Kirjailija on kuollut 1998 ja hänen kirjansa Leskiäidin lapset on äskettäin ilmestynyt? Kirjoittaako hän vielä taivaasta käsin?
Sitäpaitsi kirja oli niin huono etten jaksanut lukea kuin kymmenen sivua kun jo lopetin. Muistelen joskus kymmenen v. sitten lukeneeni hänen kirjojaan mielenkiinnolla. Vai onko vuosien myötä tullut oma kirjamaku kehittyneemmäksi...
Sitäpaitsi kirja oli niin huono etten jaksanut lukea kuin kymmenen sivua kun jo lopetin. Muistelen joskus kymmenen v. sitten lukeneeni hänen kirjojaan mielenkiinnolla. Vai onko vuosien myötä tullut oma kirjamaku kehittyneemmäksi...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Päätalon Kallenkin tekstejä ilmestyy joulumarkkinoille niin pitkään kun joulua vietetään. Vaikka hra professori levännyt Messukylän kirkon kupeella mullan alla vuosikausia. Kyllä perikunnat ja kustantajat hommansa osaa.
Loskista nyt noin vaivaa kun ihan kyyniseksi on pitänyt heittäytyä?
Kyl kai Kallen perikunnallekin raha kelpaa, kellepä ei.
Tule tänne, minä lohdutan.
Tiiät kyllä milloin, ja ajatuksen siivin heti.
Kallen perikunta pisti jo kuuluisan käsintehdyn kotitalon kiertoon. No, Kirvestien kiinteistö päätyi siunattuihin käsiin, Kallen suosikkipastorille.
voidaan sanoa, että Kallen kotitalon asukit elävät ikäänkuin siunatussa tilassa.
Ei muuta kuin lepattelemaan sieltä.
Cookson oli hyvin tuottelias kirjailija, ja vain osa hänen tuotannostaan on suomennettu, joten niitä riittää kyllä tulevillekin vuosille.
Catherine Cookson kirjoitti monta hyvää kirjaa, kuten Tyttö ja kartanonherra, Creenwallin kartano, Ruoska jne.
Sitten hän aloitti, luonnosteli useita kirjoja, mutta ei koskaan vienyt työtään päätökseen. Näitä luonnoksia on nyt joku muu kirjalija kirjoittanut loppuun ja ne julkaistaan Cooksonin nimellä.
Mutta sisällöstä kyllä erottaa, mikä on aitoa Cooksonia ja mikä ei.
Hän oli kirjoittanut sen joskus 50-luvulla. Se julikaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Ilmeisesti superlahjakkaan kirjailijankin täytyy ensin harjoitella. Sitten Bisneskerho julkaisee hänen nimellään kaiken harjoitteluaineistonkin.
Kalle Päätalo fanina tiedän, että vasta harjoitus tekee mestarin. Ja ne helmet syntyvät siinä keskivaiheilla.
suomeksi käännetty on Puhdas kuin lilja, muistaakseni vuodelta 1972, eli Leskiäidin lapset-kirjan jälkeen on ilmestynyt(nyt suht lähiaikoina,tässä loppukesästä/syksyn alussa) tämä mainitsemani. Itse en C.C:n teoksia lue, kunhan kirjaluettelossa sattui silmääni...
juttu esim. Virginia Andrewsilla. Toiset vievät loppuun kirjailijan ehkä aiemmin luomat hahmotelmat... Mutta ei niistä samanlaista jälkeä tule.