Vakavasti loukkaantuneen omaiset

Olkaa loukkaantuneen vierellä, vaikka ja varsinkin jos hän on tajuton.
Itse olimme tajuttoman vierellä, vieraalla paikkakunnalla, loukkaanuneen vaimo, lapsi 7v. ja vaimon vanhemmat, reilu kolme viikkoa. Asuimme hotellissa, joka oli syöpäyhdistyksen ja sieltä sai edullisemmin huoneita tälläisissä tapauksissa.
Kävimme rukoilemassa kirkossa joka päivä, ja kun oikein pahalta näytti, pyysimme Jumalalta merkkiä jos rakkaamme selviää, ja uskotte tai ei , niin se tuli aina kun pyysimme (2kertaa), emme halunneet Jumalaa tilille tapahtuneesta ja sanoimmekin hänelle, että vain hän tietää miten tulee paras lopputulos. Jätimme kirkkoon myös esirukous pyyntöjä rakkaamme paranemiseksi.
Ja Jumala tiesi, rukoilimme, että vain jotain pientä vaivaa jäisi ja niin kävi.
Lääkärien suureksi hämmästykseksi, tämä potilas selvisi, vaikka lääkärit ei toivoa antanut.Sanoivat suoraan että potilas tulee menehtymään ja jos ihme tapahtuisi, että henkiin jäisi, hänestä tulisi pahasti vammainen.
Emme antaneet periksi ja taistelimme rakkaamme rinnalla, vaadimme parempaa hoitoa, pidimme tajuttoman potilaan puolta, riitaannuimme lääkärinkin kanssa, kun pidimme huolta potilaasta ja kaikki kannatti, nyt hän on työelämässä, voi hyvin ja heidän perheensäkkin on lisääntynyt yhdellä.
Neuvoksi että taistelkaa rakkaanne kanssa, niin kauan, kuin on elämää, on myös toivoa, mutta aina ei voi Jumalakaan valitettavasti auttaa, silloin rukoilkaa edesmenneen puolesta ja sen, että jaksatte uuvuttavan surutyön.

Voimia kakille vastaavissa tapauksissa olleille/ oleville ja rakkaansa mennettäneille.

Muistakaa rukoilla, siitä saa voimaa, ja kyllä Jumala kuuntelee ja jos katsoo ,että hän voi auttaa
ja te ja mahdollisimman monet sitä rukoilette, niin ehkäpä Jumala voi auttaa,ja sen tekee, jos mahdollista on. Joskus Jumala katsoo paremmaksi vaihtoehdoksi rakkaamme ottamisen tyköönsä, jos hän näkee, ettei rakkaamme ruumis tai sielu enää jaksa, ihmisarvoista elämää, niin hän tulee ja armahtaa hänet. Kaikille voimia !