Vähän niin kuin virta vie
Ja kädessä on toinen käsi
Silloin niin kuin elämäsi
On ihan liki ja tässä
Tuo oli luonnehdinta sinusta
Mutta ei minusta
Vain haavekuva jostain jossain
Tai ei koskaan
Ikävä
Kuulit niin kuin minäkin
Tiesin niin kuin sinäkin
Tunnen niin kuin tuntisin
En haluaisi ja epäröisin
Sinun sanasi satuttavat
Suututtavat, loukkaavat
Et ehkä ymmärrä
Ei keskusteluja käydä
Vaikka yrittäisin
Aivan kuin häviäisin
Olisi vain
Ei
Olisi vain
Aivan kuin painona sielussa
Kuin paperikasan päällä
Aivan märkänä ja rikkinäisenä
Silputtuina säikeinä
Mustana ja kuin yrittäisin katsoa
Sisintä
Jota ei voi koskea
Ja kädessä on toinen käsi
Silloin niin kuin elämäsi
On ihan liki ja tässä
Tuo oli luonnehdinta sinusta
Mutta ei minusta
Vain haavekuva jostain jossain
Tai ei koskaan
Ikävä
Kuulit niin kuin minäkin
Tiesin niin kuin sinäkin
Tunnen niin kuin tuntisin
En haluaisi ja epäröisin
Sinun sanasi satuttavat
Suututtavat, loukkaavat
Et ehkä ymmärrä
Ei keskusteluja käydä
Vaikka yrittäisin
Aivan kuin häviäisin
Olisi vain
Ei
Olisi vain
Aivan kuin painona sielussa
Kuin paperikasan päällä
Aivan märkänä ja rikkinäisenä
Silputtuina säikeinä
Mustana ja kuin yrittäisin katsoa
Sisintä
Jota ei voi koskea
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kyllä piristystä tuo päivään! Haluaisitko (osaisitko) kirjoittaa myös elämän valoisista puolista.