Olen jutellut parisen viikkoa erään pojan kanssa sähköpostilla, nyt myös mesessä, mutta siis joo.. Heti ensimmäisessä viestissä poika kysyi kuviani, en kuitenkaan lähettänyt niitä heti, poika kuitenkin ''kinusi'' aina joka viestissä, että voisin lähettää kuvani. noh, lähetin sitten henelle kuvani, hän muuttui seraavassa viestissä täysin ja alkoi puhua ihan älyttömästi ja kysellä, mitä ei siis muissa aikaisemmissa viesteissä ollut tehnyt, itse olin joutunut kyseleään ja keksimään puheaiheet. Viikko sen jälkeen poika kertoi, että oli ihastunut minuun, ja että tahtoisi tavata. Mä en todellakaan ollut innoissani näkemään häntä, koska nämä nettijutut hiukan epäilyttää. Noh, sovittiin kuitenkin tapaaminen...
Poika ei ollut lähettänyt kuvaansa ollenkaan, joten hän siis tunnistaisi vain minut kun tapaisimme. Okei, menimme sovittuun paikkaan, hän löysi minut ja menimme juttelemaan.. Siinä sit meni joku tunti, poika vaan höpötti, mutta hän ei kertakaikkiaan ollut tyyppiäni, ei kaverina eikä ainakaan poikaystävänä. Okei tapaaminen oli ohi, huokasin helpotuksesta kun pääsin hänestä eroon.
Kun pääsin sitten tietokoneelle, poika olilähettänyt viestin, että piti minusta entistä enemmän. Mä sanoin sille, että en tiennyt vielä mistään tunteistani mitään, koska en viitsinyt heti toikaista, että ei kiinnosta. Mä kuitenkin petyin tähän poikaan todella, hän oli tavallaan valehdellut mulle, jättänyt kertomatta erään tärkeän asian, joka mun olisi todella pitänyt tietää ennen tapaamista. Se, että se olis kertonut sen heti netissä, ei olis vaikuttanut mihinkään, mutta kun se jätti sen kertomatta ja huomasin sen heti kun nähtiin. En nyt ala kuuluttamaan, että mikä se asia oli, voi vaikka se jätkä täälä lueskella näitä.
Nyt kuitenkin poika haluis nähä uudestaan, ja mulla kävi niin hassusti, että mä jotenkin onnistuin sen luulemaanm, että olen hänestä myös kiinnostunut!! VITUTTAA! Mulla on selvästi vikaa jossain päässä kun en ajattele muita yhtään, vaikutan ihan tunnevammaselta. Tiedän, että mun pitäs sanoa sille, että en halua nähdä, mutta en vain pysty! Mä vaan säälin sitä! Olen tunnevammainen paska.. vittu.. perkele....
Poika ei ollut lähettänyt kuvaansa ollenkaan, joten hän siis tunnistaisi vain minut kun tapaisimme. Okei, menimme sovittuun paikkaan, hän löysi minut ja menimme juttelemaan.. Siinä sit meni joku tunti, poika vaan höpötti, mutta hän ei kertakaikkiaan ollut tyyppiäni, ei kaverina eikä ainakaan poikaystävänä. Okei tapaaminen oli ohi, huokasin helpotuksesta kun pääsin hänestä eroon.
Kun pääsin sitten tietokoneelle, poika olilähettänyt viestin, että piti minusta entistä enemmän. Mä sanoin sille, että en tiennyt vielä mistään tunteistani mitään, koska en viitsinyt heti toikaista, että ei kiinnosta. Mä kuitenkin petyin tähän poikaan todella, hän oli tavallaan valehdellut mulle, jättänyt kertomatta erään tärkeän asian, joka mun olisi todella pitänyt tietää ennen tapaamista. Se, että se olis kertonut sen heti netissä, ei olis vaikuttanut mihinkään, mutta kun se jätti sen kertomatta ja huomasin sen heti kun nähtiin. En nyt ala kuuluttamaan, että mikä se asia oli, voi vaikka se jätkä täälä lueskella näitä.
Nyt kuitenkin poika haluis nähä uudestaan, ja mulla kävi niin hassusti, että mä jotenkin onnistuin sen luulemaanm, että olen hänestä myös kiinnostunut!! VITUTTAA! Mulla on selvästi vikaa jossain päässä kun en ajattele muita yhtään, vaikutan ihan tunnevammaselta. Tiedän, että mun pitäs sanoa sille, että en halua nähdä, mutta en vain pysty! Mä vaan säälin sitä! Olen tunnevammainen paska.. vittu.. perkele....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Harmi, että kävi noin... mutta eii voi mitään, eteenpäin on mentävä ;) Voin sanoa, että vielä enemmän sitä poikaa loukkaat jos sitä vielä säälistä tapaat... Parempi vaan sanoa suoraan ettet ole kiinnostunut siinä mielessä, mutta voittehan klassisesti kavereita olla! ;) noh..koit selvitä..
SE ON AINAKIN MUN MOTTO JA MÄ RAKASTAN KAIKKIA TYTTÖJÄ