Rakastan lokkien kirkunaa
kuulaina aamuina kun tuulenhenkäyskään
ei muuta äänten suuntaa,
ei koske kaikujen kuvioihin
korvin kuulumattomiin.
Rakastan usvaa joka verhoaa puut,
tekee maisemasta samettia,
käärii metsän pumpuliin ja näyttää
aamukahvinjuojalle sävyn kerrallaan.
Kuin avaisi sumuun käärityn lahjan
joka on valmistettu minua varten
ja on aina omani.
Rakastan rantaani,
kiviä jotka ovat viisaampia
kuin yksikään mies
ja kestävät kolhuja paremmin.
Vaikenevat kun kuuluu vaieta.
Hioutuvat sileiksikin vain siksi
etteivät jalkani kolhiintuisi
pitkällä ja vaarallisella matkalla
vastavirtaan elämää.
--------
kuulaina aamuina kun tuulenhenkäyskään
ei muuta äänten suuntaa,
ei koske kaikujen kuvioihin
korvin kuulumattomiin.
Rakastan usvaa joka verhoaa puut,
tekee maisemasta samettia,
käärii metsän pumpuliin ja näyttää
aamukahvinjuojalle sävyn kerrallaan.
Kuin avaisi sumuun käärityn lahjan
joka on valmistettu minua varten
ja on aina omani.
Rakastan rantaani,
kiviä jotka ovat viisaampia
kuin yksikään mies
ja kestävät kolhuja paremmin.
Vaikenevat kun kuuluu vaieta.
Hioutuvat sileiksikin vain siksi
etteivät jalkani kolhiintuisi
pitkällä ja vaarallisella matkalla
vastavirtaan elämää.
--------
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.