Katso minua, itken vuoksesi. vihaan sinua,mutta silti rakastan.Sieluani ja sydäntäni repii tuska jonka sinä aiheutat ivallisesti nauraen. Naurat minulle, osoittelet sormellasi, "Tuo on se..". Haluaisin repiä sinut haavoille niinkuin sinä revit minut, saisit kokea kaiken sen mitä minulle aiheutit! Kuinka minä nauttisinkaan kostosta, näkisin sinun vaikertavan polvillasi edessäni, ja olisi minun vuoroni nauraa sinulle. Ja vihdoin sinä tuntisit minua kohtaan jotain, pelkoa siitä mitä minä tekisin sinulle. Voi kuinka sinä kärsisit, kääntelisin puukkoja haavoissasi yhä uudestaan. Haluaisin sylkeä päin naamaasi, ivata sinua, mutta silti jos tulisit luokseni lankeaisin sinuun taas ja polttaisin siipeni.
Katso minua
Riikka Simonen
8373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta miksi sinä enää valvot ja mistä tuo tuska?
Sillä tuskalta tuo kuulostaa.
Ei ihmisen tarvitse alentua kostamaan kenellekään, kyllä ne "kostot" tulevat aivan muuta kautta itse kullekin, jos luontoaan vasten toimii.
Puukot sattuvat liikaa, eikä niitä saa kenessäkään käännellä.
Jos tämä olisi draamakoulutus, olisin valmis sille tuolille, johon voisit sylkeä ja saisit ivata. Tunnut tarvitsevan sitä.
Loppu ei ehkä kuitenkaan mene noin, toivoisin.
Kuka lienetkin täällä yösydännä.
Ihme juttu, samaan aikaan, kun kirjoitin Riikasta, sinä ilmestyit tänne sanoinesi tuolla nimimerkillä "Riikka Simonen".
Voi meitä ihmisrääpäleitä ja meidän sydänhaavojamme!
Jos oikein muistan niin tuo on kirjoitettu -99 tai 2000 joten aikaa on jo mennyt..ja ehkä jo löytäny aikuisuuden tai edes sinnepäin..sorry mut en käytä nimimerkkejä vaan omaa itseäni.. en jaksa enää hävetä itseäni..
Syvästi loukattu Riikka; toivon jo sulle parempaa kuuluvan. Olen aivan varma, että kohtaat vielä elämässäsi oikeanlaista lämpöä ja rakkaudellisuutta.
Voin sen sulle kokemuksesta luvata. Olen itsekin ivalliswen miehen henkisen raiskauksen uhri.
Toivon päivääsi unohduksen helpotusta ja uskoa valoisaan huomiseen.
Hyvin menee. Oma rakas mies ja lapsi tuossa vieressä, elämä on ihanaa.
miten voit kirjoittaa kaksi näin toisistaa tunnetiloiltaan poikkeavia runoja?
Taitavaa -ko?
En löydä muuta selitystä kuin tunnetilojen vaihtelun. Sillä en osaa itseäni taitavana pitää.
kappalejaosta?Aiheestasi saisi hyvänkin runon tiivistämällä replikoinnit.
En hirveästi ole jaksanut niitä miettiä, ehkä sinulla on ehdotuksia?