Ehditkö elää ?

hetkellä kyllä mutta kun ajattelen taaksepäin niin, ei ollut oikeastaan elämää,vaan oli kuin koneen osa jota kiihdytettiin yhä kovempaan vauhtiin. Vauhtia kesti 35v ja osa alkoi väsyä,onneksi löytyi korjaaja joka vaihtoi tilalleni uuden osan, sain jäädä seuraamaan sivusta tätä mieletöntä ihmisten loppuun ajoa!

taitaa viedä 50% ajastasi mutta ehkä olet työtön?

mutta lasketaan hei kiireetkin elämäksi, muuten
mulla on ollut aika lyhyt elämä, jookos:))

Vastuuntunto ja tavoitteet mukaanlukien vertaaminen ympäristöön lienevät kiireen aiheuttajia.

Kun työelämässä jää "kierrokset päälle" ei heti osaa, edes loman alussa, löysätä.

Mielestäni olen melko vapaa ympäristön paineista mutta tavoite "50:nä pois duunista" tavoite minulla oli.
Meni 3-vuotta pitkäksi.

Aikansa kiirettä, 53:na elämään, kohta 10-vuotta.

mie se pistänki istuhan ja annan kiirhen juosta ohite.Viimenki mennä jytisteli Kittilhän päin,niinkö oisi tuli ollu hännän alla.Misä välisä te sielä kerkisittä sukua jatkamhan,ko teillä sielä ainanen kiire on?
Mie kerran sielä käyes erehyin taukua pitämhän etuskunnan rappusilla.Ei kaun kerenny olla ko tuli lähtö.Evähät oli vasta puoliks syöty ko oikhen virkamiehet hätisti liikhelle.Mie en kiroile kiirhelle.Menkhön ohi ja häirikhön muita.
Mikä oisi maatessa taljalla ja aatella,että tulipas nyt heti hirvijä kiire.Sitte vain kääntäsi kylykeä ja antasi elämän jatkua.Tämä on minun kiirheni tämä. ;))

erittelisi - elämän ja muun elämän?

Toisaalta elämäähän tämä on kaikki koko paketti. Tietysti ikioma aika - oisiko se sitä plaatuaikaa sitten, sitä ei oikein minulla nyt ole hirveästi.
Lenkillä kun käyn, ja vuosilomat - siinähän se sitten...:)

Toivossa on hyvä elää, ja toivon kaa..

tavallaan, toisille kiire on ainoa elämä.
Minä pidän töissä pienestä stressistä, silloin saa irti enemmän ja pysyy virkeänä, mutta viikonloput omistan itselleni, menen saareen ja mukaan otan kirjoja tai sitten lapsenlapsen jonka kanssa on mukava kalastaa ja valmistaa ruokaa ulkona.
Onneksi mulla on työ jossa ainoa piiska on se että teen itselleni kuuluvat työt ja jos en ennätä voin kyllä delegoida niitä toisille, samoin kuin ottaa työkavereiltani lisää kuormaa jos ennätän tehdä enemmän.
Omaa elämää en ikinä uhraa kiireelle, mulla ei ole enää mitään ylöspäin pyrkimyksiä, pakko on kouluttaa itseään että pysyy kehityksessä mukana, mutta niinhän jokaisen pitää tehdä.
Vielä muutama vuosi töitä ja sitten toivottavasti hyväkuntoisena eläkkeelle.

Minä laitan asiat tärkeysjärjestykseen. En hosu siellätäällä, vaan valisen tarkoin , minne menen ja missä käyn.

Elämiseen panosta. ja ehdin tehdä kaiken, mitä haluan.

Kaikkea ei ehdi kokemaan. Siinä onkin kysymys, että mitä valitset?

Jos on pakko tehdä työtä elääkseen, silloin suuri osa elämästä on työn tekoa, jotta saisi hankittua niitä esineitä, millä elämäänsä helpottaa ja viihdyttää.

Mitkä keksinnöt olisivat saaneet jäädä keksimättä? Itse en tiedä muuta kuin sotakoneista suuri osa. Nautin teknologiasta ja se edellyttää hankintoja.

T. Elämän taiteilija

ja ajattelen tuota samaa asiaa jo nyt..tänään on mulla vapaapäivä ja on siis ihanasti 3 vp nyt sitten. Mitenkä sitä vois hypätä tästä oravanpyörästä pois..ensin töissä ja sit kotona lasten kans ja paljon hommia..ja minä ihan pyörryksissä. Olen tosiaan miettinyt viime aikoina tämän väsymyksen keskellä että onko tämä oikeaa elämää. Tänään vien lapset hetkeksi hoitoon koska he itse halusivat mennä kun heillä on retki. Itse ajattelin vain ulkoilla ja sen jälkeen maata sohvalla kunnes haen lapset. Minä kovasti tahtoisin jäädä töistä vähäksi aikaa pois, mutta minulla ei ole vakituista työpaikkaa , tyypillistä naisille, niin ei se tule oikeen kysymykseenkää. Syksyn jatkoa kaikille!