Nuorena luin ja nyt viisikymppisenä uudelleen. Aivan kuin eri kirja kun on 25 vuotta välissä. Kovin monta sivua kerrallaan en jaksa, sen verran raskasta tekstiä. Mutta erittäin mielenkiintoista etenkin kun tietää, että Mika Waltari ei koskaan itse käynyt Egyptissä. Mikä mittava tutkimustyö romaania onkaan edeltänyt.
0Äänestä
Lukutoukka
Itse luen kai neljättä kertaa, mutta totta on, että nuorena se kirja oli erilainen - mielestäni nyt parempi! Ei MW todellakaan ole tietääkseni Egyptissä käynyt, mutta tämän kirjan perustietoja on suuresti kiitelty. Ja eilisessä Hesarissako oli artikkeli, että Waltarin kirja oli aivan muutamassa vuodessa käännetty arabiaksi, siitä nyt asianomaiset kiistelevät kuka käänsi ja milloin käänsi. Mutta ihana kirja, puurra eteenpäin.
0Äänestä
siskolikka
Olen lukenut sen 18vuotiaana ja sen jälkeen pari kertaa, viimeksi pari vuotta sitten. Kaikki kolme lastani ovat saaneet sen lahjaksi mamaltaan ja lukeneet. Kyllä sitä edelleen luetaan, myös nuorisoa kiinnostaa, kirjaani lainataan usein. Äidinkielenopettajat lukioissa suosittelevat luettavaksi sitä. Sinuhe Egyptiläinen on suuri suomalainen merkkiteos.
0Äänestä
Kapakan isäntä
Kirja on luettu moneen kertaan ja Kaptahin sanat siitä miksi hän ryhtyi kapakan isännäksi ovat sydämeeni sorvattu.
Ammattin valinta oli sen tekstin jälkeen helppoa ja toimii vieläkin.
Ihminen juo iloonsa ja hän juo kun vaimo lyö. Ihminen juo kun menestyy bisneksissään ja kun niissä epäonnistuu... muistista mukaellen Kaptahin sanoja.
0Äänestä
Lukutoukka
... (ja nykyään tuskin ehdin mitään lukea)... Mutta milteipä sulan vedeksi Sinuhen ajatuksia ja Kaptahin vuolaita selityksiä lukiessani - pitkästä aikaa tunnen iloa ja lähes onnea; kiitos tämän Waltarin kirjan. Hienoa jakaa asia toistenkin kanssa.
0Äänestä
juhlamokkaN
Lukutoukka kirjoitti:
... (ja nykyään tuskin ehdin mitään lukea)... Mutta milteipä sulan vedeksi Sinuhen ajatuksia ja Kaptahin vuolaita selityksiä lukiessani - pitkästä aikaa tunnen iloa ja lähes onnea; kiitos tämän Waltarin kirjan. Hienoa jakaa asia toistenkin kanssa.
Tänä vuonna ostin joulalahjaksi nuorimmalle Sinuhen, kaksi muuta saaneet se jo aikaisemmin. Itse olen lukenut sen monta kertaa, aina uutena. Myös Waltarin Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim ovat syöpyneet sisuksiini. Joku kauhistelee paksuja kirjoja, minä katselen huolestuneena kuinka sivut loppuu kesken. Mukava, että meitä Sinuhen ystäviä näin paljon.
0Äänestä
L@dy
Ja oli tosi hyvä. Nuorempana ensin yritin, mutta en päässyt "sisään". Muutama vuosi sitten uudelleen ja oli tosi miellyttävä lukuelämys.
0Äänestä
H@rry
... olen Sinuhen lukenut. Ensimmäisestä kerrasta jäi mieleen kaikki Sinuhen seikkalut. Toinen lukukerta "opetti" sen, millainen nainen voi olla. Kolmas kerta, jo hieman varttuneempana, antoi uutta näkökulmaa uskontoon.
Ajoittain on erittäin helppoa samaistua Sinuheen ja kysyä: Miksi?
Neljäs kerta haaveissa, tarkoitus oli ainakin aloittaa näiden pyhien aikana....
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nuorena luin ja nyt viisikymppisenä uudelleen. Aivan kuin eri kirja kun on 25 vuotta välissä. Kovin monta sivua kerrallaan en jaksa, sen verran raskasta tekstiä. Mutta erittäin mielenkiintoista etenkin kun tietää, että Mika Waltari ei koskaan itse käynyt Egyptissä. Mikä mittava tutkimustyö romaania onkaan edeltänyt.
Itse luen kai neljättä kertaa, mutta totta on, että nuorena se kirja oli erilainen - mielestäni nyt parempi! Ei MW todellakaan ole tietääkseni Egyptissä käynyt, mutta tämän kirjan perustietoja on suuresti kiitelty. Ja eilisessä Hesarissako oli artikkeli, että Waltarin kirja oli aivan muutamassa vuodessa käännetty arabiaksi, siitä nyt asianomaiset kiistelevät kuka käänsi ja milloin käänsi. Mutta ihana kirja, puurra eteenpäin.
Olen lukenut sen 18vuotiaana ja sen jälkeen pari kertaa, viimeksi pari vuotta sitten. Kaikki kolme lastani ovat saaneet sen lahjaksi mamaltaan ja lukeneet. Kyllä sitä edelleen luetaan, myös nuorisoa kiinnostaa, kirjaani lainataan usein. Äidinkielenopettajat lukioissa suosittelevat luettavaksi sitä. Sinuhe Egyptiläinen on suuri suomalainen merkkiteos.
Kirja on luettu moneen kertaan ja Kaptahin sanat siitä miksi hän ryhtyi kapakan isännäksi ovat sydämeeni sorvattu.
Ammattin valinta oli sen tekstin jälkeen helppoa ja toimii vieläkin.
Ihminen juo iloonsa ja hän juo kun vaimo lyö. Ihminen juo kun menestyy bisneksissään ja kun niissä epäonnistuu... muistista mukaellen Kaptahin sanoja.
... (ja nykyään tuskin ehdin mitään lukea)...
Mutta milteipä sulan vedeksi Sinuhen ajatuksia ja Kaptahin vuolaita selityksiä lukiessani - pitkästä aikaa tunnen iloa ja lähes onnea; kiitos tämän Waltarin kirjan. Hienoa jakaa asia toistenkin kanssa.
Tänä vuonna ostin joulalahjaksi nuorimmalle Sinuhen, kaksi muuta saaneet se jo aikaisemmin. Itse olen lukenut sen monta kertaa, aina uutena. Myös Waltarin Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim ovat syöpyneet sisuksiini. Joku kauhistelee paksuja kirjoja, minä katselen huolestuneena kuinka sivut loppuu kesken. Mukava, että meitä Sinuhen ystäviä näin paljon.
Ja oli tosi hyvä. Nuorempana ensin yritin, mutta en päässyt "sisään". Muutama vuosi sitten uudelleen ja oli tosi miellyttävä lukuelämys.
... olen Sinuhen lukenut. Ensimmäisestä kerrasta jäi mieleen kaikki Sinuhen seikkalut. Toinen lukukerta "opetti" sen, millainen nainen voi olla. Kolmas kerta, jo hieman varttuneempana, antoi uutta näkökulmaa uskontoon.
Ajoittain on erittäin helppoa samaistua Sinuheen ja kysyä: Miksi?
Neljäs kerta haaveissa, tarkoitus oli ainakin aloittaa näiden pyhien aikana....
Kyllähän sitä meidän kyökissä tavataan.