Täällä aina puhutaan niin paljon parisuhteesta.
Mitä on parisuhde? Mitä siihen kuuluu? Kuuluuko mustasukkaisuutta, entä kahdenkeskiset hetket, huumori, kosketukset, ihana yhdessäolo, matkat, lomailu? Entä jos mitään näistä ei ole?
Onko se parisuhde, jos vain
olla möllötetään puhumatta sanaakaan viikkokausiin, huumorista puhumattakaan?
Puuttuu kosketus, ei huvita olla lähellä. Matkat on molemmilla erikseen ja yhdessä lomailu ei innosta.
Onko minulla hyvä parisuhde?
Jos ei niin mitkä olis vaihtoehdot?
Avioliittoneuvola?
Onko siitä ollut hyötyä kenellekään?
Kertokaa!!
Mitä on parisuhde? Mitä siihen kuuluu? Kuuluuko mustasukkaisuutta, entä kahdenkeskiset hetket, huumori, kosketukset, ihana yhdessäolo, matkat, lomailu? Entä jos mitään näistä ei ole?
Onko se parisuhde, jos vain
olla möllötetään puhumatta sanaakaan viikkokausiin, huumorista puhumattakaan?
Puuttuu kosketus, ei huvita olla lähellä. Matkat on molemmilla erikseen ja yhdessä lomailu ei innosta.
Onko minulla hyvä parisuhde?
Jos ei niin mitkä olis vaihtoehdot?
Avioliittoneuvola?
Onko siitä ollut hyötyä kenellekään?
Kertokaa!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Parisuhde on kuulemma kaikkia noita ensinmainitsemiasi asioita. Sanon kuulemma siksi, että minun parisuhteessani niitä ei ollut :(
Oli vain vakavaa sanatonta samassa tilassa oleilua, ei mitään yhteistä... kuin kaksi toisistaan vieraantunutta matkamiestä matkalla eri päämääriin.
Parisuhde, niinkuin ihmissuhteet yleensäkin, ovat todella vaikea taitolaji. Toivon, että joskus opin siitä niin paljon, että uskallan yrittää parisuhteessa uudemman kerran.
Toivon, että sinun parisuhteesi vielä elpyy. Omani oli niin tulehtunut, että ei ollut mitään tehtävissä. Avioliittoneuvoloilla ja parisuhdeterapioilla ei paljoa pelasteta, jos puuttuu tunne ja halu olla yhdessä.
Kaikesta huolimatta voimia sinulle ja onnea matkallesi, minkä tahansa päätöksen teetkin. :))
Joo ihan kummaa kun mulla sitä halua ei ole mutta miehellä olisi kuulemma, mutta mitään ei kuitenkaan koskaan ole. Ei kahdenkeskisiä hetkiä, ei yhteisiä matkoja, jotka tehtäisiin ihan omasta aloitteessta. Ei niitä lasketa kun tulee kotiin kirje jossa pyydetään koko laivallista väkeä johonkin yhteistilaisuuteen.
Nöpöttäisin korvaan rakkaudentunnustuksia jos niitä tuntisin. Halaisin ja paijaisin aina ohimennen, mutta kun ei tunnu siltä.
Ja se on mies jonka pitää keksiä jotain kivaa. Minäkin yritin laittaa vuosia sitten kalenteriin yhteisiä menoja, mutta ne eivät koskaan toteutuneet.
Haluaisin vielä rakastaa jotakin niin että tuntuu vai kuuluuko se olla näin köyhää kun on ollut naimisissa jo 25v.
Tuntuu täällä sätissä olevan pilvin pimein juuri 40-50 vuotiaita juuri mukulansa maailmalle saaneita tai saamassa olevia naisia ja miehiä, joilla on rakkaus kuollut tai kuolemassa hellyydenpuutteeseen. Mikä meitä vaivaa, miksei voi puolisolleen olla hellä ja huomaavainen! Minä ainakin mielestäni olen kaikkeni yrittänyt, mutta minkäs teet jos toista ei kiinnosta mikään...kuitenkin on yhteistä avioelämää vietetty yli 20 v. Kaipaan joskus huomiota jota perheen kissakin saa enemmän kuin minä! En minä mitään älytöntä paapomista halua ei tämä sitä ole!Olisi vaan niin kiva saada edes se yksi yllättävä suukko tai hellä hipaisu päivässä...ei mitään kaavoihin kangistunutta hyvänyönsuukkoa, kuin siskoltaan! Seksikin menee ihan hyvin mutta se on sellaista toimeentulotukityyppistä eli saahan sitä kerran joka kuukausi mutteihan sillä oikein pärjää! On kuin nukkuisi taloudenhoitajansa vieressä...huh!
En millään haluaisi mennä hellyyttä muualta hakemaan, koska se tietää perheen hajoamista ennenpitkään, kukapa sitä haluaisi. Kamalaa!!! Asuntovelkaisen on hullua lunastaa asuntoaan toiselta uudelleen kun sen vasta on saanut maksettua, yleensä tämä talouspuoli on vielä meille miehille epäedullisempaa kuin naisille.
40-50 vuotiaat ovat ilmeisesti avioliiton kannalta jossain kriisi-iässä, silloin se parisuhde punnitaan. Jos tästä kunnialla ja pikkuisilla syrjähypyillä käryämättä selviää niin ilmeisesti sen saman puolison kanssa on myös seuraavat 40-50v jos vaan hengissä pysyy....kunnes kuolema meidät erottaa! Toivossa eletään, hellyyttä hakien...sätistä...ja sitä elämänikävää kärsien!!!!
Kiva kun sinä olet mies joka nyt kirjoitti. Minä naisena voin sanoa että mua ei ole pidetty hyvin.
Että jos teillä ei hellyydestä mitään tiedetä niin oletko sen eteen joskus tehnyt jotain? Jo avioliiton alusta asti pitäisi puolisoiden pitää yhtä, tehdä yhteisiä juttuja, mennä kahdestaan edes kerran vuodessa jonnekin. Ei tarvisisi muuta kuin lähikaupunkiin hotelliin yöksi ja lapset hoitoon. Jos tämä kaikki jää odottamaan niitä aikoja kun lapset lähtevät maailmalle, on jo liian myöhäistä.
Parisuhde toimii jos järjestys on tämä
1. Puoliso
2. Lapset
3. Muu kuten työ, oma vapaa-aika, sukulaiset ym.
Meillä on ollut järjestys aina niin että työ on ekana, sitten sukulaiset , sitten lapset ehkä samalla viivalla minun kanssa. Että jos jää aikaa niin sitten.
Miten on voinut se parisuhde säilyä vuosikymmenet?
on että näinkin kauan on kestetty, mutta rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on anteeksiantavainen, kaiken se kestää ja kaiken se unohtaa.....Unohtaisimpa minäkin!!!! Ei tuu mitään, sillä tuo kertomasi järjestys ei ole toden totta meillä toteutunut...No minkäs sille nyt enään teet.....