Nimimerkistäkin jo näkyy etten ole tämän kevään ylioppilas enkä edes viime vuoden. Lukiosta aikaa jo toistakymmentä vuotta ja jälkikasvuakin löytyy, muttamutta: lääkis ajatuksissa jatkuvasti.
Mahdoton ajatus yrittää toteuttaa nuoruuden haaveensa ja yrittää lääkikseen? Onko lääkisopiskelijoiden joukossa muita, jotka ovat aloittaneet opiskelut vasta kolmenkympin kantturoilla?
Mahdoton ajatus yrittää toteuttaa nuoruuden haaveensa ja yrittää lääkikseen? Onko lääkisopiskelijoiden joukossa muita, jotka ovat aloittaneet opiskelut vasta kolmenkympin kantturoilla?
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000019443362
???
...
Vaimoni opiskelee logopediaa neljättä vuotta (27v.) ja hänen kurssillaan on kaksikin valtavirrasta poikkeavaa henkilöä. Poikkeavalla en tässä yhteydessä tarkoita mitään negatiivista =)
Ko. rouvien iät ovat > 40v. ja kummallakin motivaatio ja tavoitteet korkealla.
MIkäli talous ja muut asiat sen sallivat niin mikä estää toteuttamasta haaveitaan! Oppia ikä kaikki! Sivistys ei ole koskaan pahasta.
Töitäkin luulisi löytyvän.
Sanoisin että toteuta haaveesi, jos olet todella valmis panostamaan; Pääsykokeet, (Yritys ehkä useampana vuonna), pääsykokeisiin valmistautuminen (kerrattava ja osattava lukion pitkä kemia ja fysiikka), vähintään 6 vuoden opiskelu ja opintotuella eläminen. Jos olet kuitenkin kolmekymppinen, etkö olisi neljänkympin kieppeillä valmistuttuasi, joten hyvää työikää vielä parikymmentä vuotta, eli aika paljon. Jos on haaveesi, niin ala toteuttaa ettet myöhemmin kadu. Et mielestäni ole liian vanha, monet ikäisesi ja vanhemmatkin vielä uudelleenkouluttautuvat ja vaihtavat alaa. Ja ota huomioon, että monet jotka alkavat opiskella nuorena tekevät lapsensa opiskelujen jälkeen, ja näin ollen ovat usein reilusti yli kolmekymppisiä aloittaessaan varsinaisen työelämän. Sinullahan lapsia jo on..Kovaa työtä varmasti vaatii, mutta käy kiinni!
Samaa mieltä edellisen kanssa. Eli kannattaa ainakin yrittää ettei myöhemmin kaduta. Itse panostan ensi kevääseen täysillä ja tällä kertaa menen sisään:) Niin ja tiedän monia ihmisiä, jotka ovat vähän vanhempana aloittaneet lääkis-opinnot ja edessä on loistava tulevaisuus.
Kiitos kannustamisesta!
Aloitinkin aikuislukiossa muutama viikko sitten fysiikan preppauksen, meinasin käydä kaikki fysiikan ja kemian kurssit. On se jännä juttu että tuota motivatsuunia opiskeluun löytyy vasta aikuisemmalla iällä, miksei sitä ollut jo lukioaikana.... noh mutta katsotaan toukokuussa kuinka käypi.
Mukavaa syksyä kaikille!
täällä pohdin. Olisihan se mieletön "uhraus" muulta perheeltä, jos äiti alkaisi jälleen opiskella. Pyrkisin ilman muuta, mutta en tiedä voinko rasittaa muuta perhettä...koskien lähinnä rahavirran tyrehtymistä minun osaltani täysin.
Vaikeita asioita...pitäisikö olla itsekäs ja toteuttaa unelmansa vai tyytyä tähän mitä on? Kuitenkin jo yksi akateeminen tutkinto takana...
Sinne vaan!
Hommia vaatii jo pääseminen ja tietty hommia vaatii myös itse opiskelu...
Pelkällä opintotuella menee harva lääketieteen opiskelija (tai minkään muunkaan tdk:n) koko koulua läpi... saa töitäkin tehdä...
Onhan se sitten mukavampi tehdä lapsuuden haaveammattia vaikka seuraavat esimerkiksi 25 vuotta haaveammatista haaveilun sijaan...
paljon, jotka aloittaa lääkiksen vähä vanhempana
muistaa että opintotukea ei saa jos sen on jo käyttänyt nuoruuessaan kuten kyseinen hlö jos on akateemisen tutkinnon jo suorittanut.Eli lainaa vaan ja lääkiksen ohessa duunia,vaikkakin raskasta ja vaikeaa tulee olemaan kun lääkiksen luennoilla on käytävä.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Itselläni on myös alanvaihto edessä näin kolmekymppisenä; mieluummin lähden omalta tuntuvalle tielle nyt kun se todella löytyi, kuin vietän loppuelämäni jonkinlaisessa "juna meni jo" -mielentilassa. Kun oman alansa löytää, siitä tunteesta ei voi erehtyä; sitä kannattaa myös seurata, vaikkakin rauhallisesti, kärsivällisesti, oman elämäntilanteen mukaan. Kannattaa pitää jalat maassa, vaikka kerran täällä vaan elettäisiinkin. :)
Tsemppiä mummelille ja muillekin samoja asioita pohtiville; toivon teille kovasti uskallusta seurata omaa tietänne loppuun asti.
Kuka on kertonut, että lääkiksen luennoilla on käytävä? Mä ainakin skippasin prekliinisen vaiheen luennot sujuvasti ja hyvin on mennyt. Ne ovat siis vapaaehtoisia... :)
Ei mua ainakaa haittais jos meidä äippä lähtis nyt lääkiksee opiskelee, jos oikeesti kiinnostaa nii ihmisen on tehtävä sitä mikä tuntuu hyvältä!