Mulla ei ole mitään kysyttävää,enkä kommentoi muiden kirjoituksia tms.Haluan vain kertoa miten ihanaa on elää yksinhuoltajana,kaksin lapsen kanssa.Olen 9v pojan yh isä,ja 2 vuotta olemme asuneet nyt kahdestaan.Sain pojan huoltajuuden,ja Äiti tytön(nyt 20v)pitkän prosessin jälkeen.Elin silloin uudessa parisuhteessa ihmisen kanssa,joka oli saanut koulutuksen lasten kanssa työskentelyyn,eli oletin oletin olsuhteiden olevan otolliset,kun poikani muutti meille.Alku aina hankalaa,ajattelin,kun poika ei meinannut sopeutua uusiin rajoihin ja sääntöihin,jotka laadimme yhdessä tämän "ammattikasvattajan"kanssa.Pakolliset yksin ulkoilu ja leikkiajat eivät poikaa miellyttäneet,vaan isän seurassa oleminen ja yhdessä tekeminen oli tärkeää,myös minulle.En tiedä mitä muut ajattelee näistä,nämä ehdottomia:sänkyyn klo.19.00,herätys klo.7.00,ulkoilua pari tuntia,tavaroiden(unohduksia ei sallittu)siivous,lukemisen/kirjoittamisen harjoittelua?,poika oli vasta viiden(siis jo viiden,sanoi hän).Pojasta tuli arka ja selvästi varovainen tekemisissään,kun joka asiasta tuli huomautus.Normaali 5 vuotiaan riehakkuus ei päässyt esiin,muuten kuin isän kanssa kahden ollessa.Vaikeita oli ne hetket,kun töihin lähtiessäni poika kyynel silmin jäi pihaan suorittamaan pakollista ulkoiluaan,työtään.Jossain vaiheessa ihmiselle tulee mitta täyteen,ja minulla tai meille siis, se tuli pari vuotta sitten,kun se alun hankaluus ei koskaan muuttunutkaan onnelliseksi,ja lämpöiseksi perhe-elämäksi,ja pojan kaveripiiri jäi siihen mitä eskarissa oli,muutama tunti päivässä.Pojassa tapahtui täydellinen muutos,kaikin puolin,kun jäimme kaksin.Hänen todellinen oma itsensä pääsi valloilleen ja hän vapautui aivan suunnattomasti.Laitoin uuskisi jotkut asiat,jotka eivät ole niin oleellisia kasvatuksessa,ja jotka mielestäni jopa rajoittavat kasvua.Nukkumaan meno on voimassa,ja ilta rauhoittuminen,mutta nyt on vapaus riehua ja huutaa,olla ja mennä,saa olla aidosti lapsi.Ja jos tavarat on sekaisin niin ei niistä naputeta,kerran viikossa siivotaan sitten.Kavereita saa käydä,ja kyllä niitä myös käy,meillä ns avoimet ovet kavereille.Kun lapsen hoidon,kaiken kouluun liittyvän yms on saanut järjestykseen,ja asiat muutenkin rullaa omalla painollaan,on oikeastaan ihan mukavaa elää näin,vaikka kaiken joutuu,tai saa hoitaa itse.En halua arvostella kenenkään kasvatus metodeja,eikä ne mulle kuulukaan,jokaisella on omat syynsä kasvattaa tavallaan,ja oli sitten yksinhuoltaja tai uusioperhe tms,niin jokaisen lapset ovat omanlaisiaan yksilöitä ja heitä rakastaen kasvatettakoon.Tämän halusin vain kertoa,että elämä on ihanaa,loppujen lopuksi.Mukavaa syksyä kaikille ihmisille.
Ihana elämä.
(-_-)
4430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Järkikin sanoo, ettei mikään ammattitutkinto takaa kykyä olla "hyvä kasvattaja"! Asian huomaa esim. neuvolassa, jos terveydenhoitaja on lapseton. Täti lukee mitä opuksessa sanotaan ja lapsi TÄYTYY (mukamasten =)) kasvattaa sen mukaan. Lapset ovat yksilöitä ja kukin on omanlaisensa. Sitä kasvatustietoa ei ammenneta mistään kirjasta. Kumpa kaikki "ammattilaiset" (lapsettomat) sen ymmärtäisivät!
Siis todella hienoa, että on vielä vanhempia, jotka asettavat lapsen edun ja hyvän olon etusijalle!!!
Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja jokainen lapsi on oma persoonansa, jonka pitää saada olla valloillaan silloin kun siltä tuntuu. Eikä kyse ole kuitenkaan käytöstavoista vaan kasvamisesta omaksi itsekseen, rajojen hakemista, kasvua ja kehitystä.
Olet ilmeisen hyvä isä lapsellesi! Hienoa!
Hyvää syksyn alkua:)
-saga-
Olet hyvä isä ja hyvä ihminen !
Itse koitan myös samaan tapaan olla äiti viisivuotiaalle tyttärelleni. Hän on usein iloinen, toisille ystävällinen, saa itkeä, saa nauraa, saa hullutella.. Päiväkodissa on myös kaikki hyvin, ei ongelmia, tosi mielellään siellä on päivisin.
Kuulosti kaamealta nuo ex-tyttöystäväsi lakipykälät. Onhan lapsella rajat oltava, hänen oman turvallisuudenkin tähden, mutta liika on liikaa..
Ja pitäsi muistaa oma lapsuus, sitä ei saisi unohtaa, sillä sieltä uskon löytyvän parhaat vinkit oman lapsen kasvatuksessa, ainakin näistä kysymyksistä: mitä minä silloin toivoin, mikä teki minut onnelliseksi, mikä hyvin surulliseksi ? :)
..saman kuin minä,sinä yh-äiti73.On hyvä asia muistaa omaa lapsuuttaan,kun kasvattaa omia lapsiaan,ja yrittää ainakin asettua lapsen asemaan.Lapsuudesta jää mieleen joitain erityisiä asioita,hyviä ja huonoja.Jos jotain erityisen ikävää on jäänyt omasta lapsuudesta mieleen,niin kannattaa miettiä mitä siinä oli takana,ja yrittää välttää samat karikot omassa kasvatustyössään..työssään?,eihän lasten kasvatus kotona saa työtä olla?.Ja hyviä lapsuusmuistoja kannattaa edelleen omille jakaa.Mukavaa syksyn jatkoa.