Jännitätkö esiintymistä ja pelkäätkö pimeässä?Onko ahtaanpaikan kammo, pelkäätkö käärmeitä, hämähäkkejä, rottia tai onko lintukammo?
Tähän voi sitten purkautua ja kertoa kaikki.
Tähän voi sitten purkautua ja kertoa kaikki.
Jännitätkö
esiintymistä?
231188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ruudun tällä puolen, ts. kyllä, jos pitäisi pitää puhe teille.
Mitään olematonta en pelkää, enkä otuksiakaan.
aina kohdistukaan mihinkään todelliseen. Se on tunne, jota järki ei voi kontrolloida.
Pääsin esiintymisjännityksestä vasta yli viisikymmenvuotiaana ja tuntuu todella mahtavalta kun voi luennoida ja esiintyä pelkäämättä.
Vähän on jännitystä vieläkin, mutta se loppuu heti kun pääsee alkuun.
Käärmeitä pelkään ja syystäkin..
yleisö olisi todellisena siinä puhetilanteessa :)
Ehkä jännitys menisi ohi muutaman esiintymiskerran jäkeen - ehkä siihen tottuisi.
Ahista ei mikkää...
Usko pois, yleisö on puhujan puolella, pelkää ja kauhulla jännittää selviääkö tuo tuosta tehtävästä. Tämän kun oivaltaa, niin on jo aika paljon voitettu. Seuraava kerta on jo helpompi.
Olen kuunnellut näyttelijöitä ja jotkut jännittää esim. ensi-iltaa alussa aivan kamalasti.
Missä minä esiintyisin, ja kenelle :))
Taikka synttäreillä vetästä jonkun sanan, ihan harjoitusmielessä. Lastenkestithän ovatkin alkuun hyvä harjoituspaikka, he eivät ainakaan välitä pienistä tärinöistä.
Ajattelin vain tilannetta, jos minun pitäisi suurelle yleisölle luennoida jotain, niin kyllä jännittäisi - ,mutta niinku sanottu ei tarvihekkaa onneksi.
Pitäkyyt puheita ne joilta se luonnistuu, mulle riittää puhe täällä :)
Lapsuudessa tarttui monenlaisia pelkoja, jotka seurasivat pitkään elämässä. Olen kesyttänyt ne yksi kerrallaan, enkä luule enää pelkäävääni oikeastaan mitään. Viimeisin oli korkeanpaikankammo, joka seurasi pitkään kai osittain harjoitustilaisuuksien vähyydenkin vuoksi. Oli tosi helpottavaa huomata, että nyt voin kiipeillä kapeillakin poluilla, katsella jyrkänteiden reunalta sekä ajella autolla myös kapeita kaiteettomia vuoristoteillä.
Uskon, että pelot on mahdollista voittaa, jos oikeasti haluaa. Pitää vaan edetä turvallisesti pienin askelin. Sitkeys palkitaan ja itsensä voittaminen voi olla todella riemukasta.
Onko itselläsi pelkoja tai oletko voittanut sellaisia?
Kyllä, joskus aivan kansakoulun alaluokilla jouduin kulkemaan metsäpolkua pari kilometriä, koska sitä kautta kouluun oli lyhyempi matka.
Koulu alkoi jo kello kahdeksan aamulla ja silloin oli talviaikaan vielä pilkkopimeää, samoin illalla jo viiden maissa taas.
Tosin yleensä kuljin kietotietä, koska se polku oli aivan hirveä!
Koulumatkaa oli viisi kilometriä, eikä mitään polkupyöriä minun aikanani ollut kuin harvalla, yleensä pojilla.
ko kakarana ukkosta ja Joulupukkia!Nyt vanahemmiten oon alakannu vähän varohan näitä etelän riekkujia.
Kyllä vain jos verovirasthon pittää viiä viimeset tiejot ilimotuksen perrään,niin pakkaa nitron päälle
menemhän.
jos on taas ensi kuussa eka kilpailu edessä pitkän tauon jälkeen,niin kyllä siinä on suu kuivana ja mahanpohjaa nipistelee,ennenkuin eka sarjat on tauluun napsahtaneet.Tietysti terve jännitys on ok,mutta liika vie koko homman täysin pieleen.Kokemusta on.
tauluun?
Muistahan harjoitella. ;))
vai oliko se jokin kaksimielinen juttu.Just illalla oli "harkat"toistasataa laakia.
olisit kuvannut taulua hieman yksityiskohtaisemmin, niin olisin arvaillut kilpailuvälinettä. Tikkojen yhteydessä ei ilmeisesti puhuta laakeista ja haulikolla ei ammuta tauluun. Jotain siltä väliltä siis. ;))
Pidätkö välinettä kädessä vai olalla?
kivan kokoinen 25m:n päässä olevan taulun kympin halkaisija on50mm.Siihen ammutaan vapaassa kädessä olevalla pistoolilla.Menipä sekaiseksi.Niin siis seisten,ilman tukea.Kivääriä vähemmän käytän.Lisäksi on 50m:lajit yms.yms.Välillä kääntyviin tauluihin täräytellään.Siinä jotakin pientä "mutua".
Itsekin kävin nuorempana aina välillä (mieheni kanssa) kokeilemassa luultavasti kaikkia mahdollisia lajeja ja välineitä, kerran käsiini annettiin jopa rynnäkkö-sellainen. Onnistuin yleensä jollain tapaa, mutta kilpaileminen olisi vaatinut sekä aikaa että rahaa enemmän kuin halusin siihen uhrata.
Tilaisuuden tullen osallistun yleensä edelleenkin isojen poikien kanssa leikkimielisiin kisoihin ja ilokseni onnistun yleensä hermostuttamaan jonkun vähän onnekkaamman. Naiselle häviäminen on kai yksi raivostuttavimmista kokemuksista. ;))
tapasin kisoissa itseäni paremman ampujan,elikkä NAISEN,GRRRHH!!
Pakko myöntää ,hän on todella hyvä.Ei ole sellaista jännitystä,kuin meikäläisellä.Ei siinä auta raivostua,menee loppukin kisa vielä pilalle.Jotkut on vaan hyviä!
osasit lukea oikein.
(Ei pitäisi huiskia huolettomasti tekstiä koneella ja jättää tarkistamatta.)
Tarkoitin juuri siten kuin luit:
"Joku vähemmän onnekas mies hermostuu tosissaan, jos nainen onnistuu häntä paremmin."
Erityisesti yksi ystävistämme jaksoi selitellä moneen kertaan epäonnistumisensa syitä, eikä enää sen jälkeen kai ole asetta käteensä ottanut. Itse olen aina ollut "vaatimattomasti" hiljaa ja antanut tekojen puhua. Nuorena nautin miesten kanssa kilpailemisesta ja erityisesti voittamisesta.
Nykyisin koen tilanteet ihan oikeasti tasa-arvoisina ja kohtaan ihmiset Ihmisinä.
Niin ilmeisesti sinäkin, edellisestä puheenvuorostasi päätellen. ;))
Pelko ja jännitys on vähän kuin eri asioita minulle. En pelkää juuri mitään, olen lähes peloton, mutta jännittäminen (ylilatautuminenkin) on taas tuttuakin tutumpaa...
Esiintyminen ei tuota mitään vaikeuksia, olen joskus joutunut tai hakeutunut esiintymistilanteisiin ja nehän ovat miltei nautinto... Olla joko täysin oma itsensä ja omat mokat ovat hauskoja, kun kerran toisillakin on hauskaa (vahingonilo on puhtainta iloa?)- tai sitten kerran piti esittää jotain ihan muuta, mitä oikeasti on ja sekin oli aika hauska kokemus. Joku sanoi ettei kaikilla ole edes kykyä muuntautua "toiseen persoonaan" ja sekin tuntui kivalta kuulla...(tosin tosielämässä voi tulla houkutuksia huijata muita esittämällä jotain muuta, mitä on- jos huomaa sen menevän läpi)
(Muuten en kyllä hirveästi itseäni pyri esiin tuomaan ellei joku pyydä: ajattelen että on niin paljon parempiakin...)
ja jännitän tätä nyky menoa kaikkine korvikkeineen ... esim. onnettomuus ja apuakin pitäisi antaa , onhan meidät opetettu EA-taitoisiksi VAAN kaikki nämä hepatiitit ja huulessa niitit yms.... uskaltaako enää auttaa saamatta itse jokin pöpön kitusiinsa vai onko pelkoni turhaa ...
Nykyisissä uusissa ensiapupakkauksissa on suusuojat, jos joutuu antamaan tekohengitystä. Sekin on, että pitäisi tutustua tuohon pakkaukseen jo ennakkoon.
Nykyisissä uusissa ensiapupakkauksissa on suusuojat, jos joutuu antamaan tekohengitystä. Sekin on, että pitäisi tutustua tuohon pakkaukseen jo ennakkoon.