miks exät tulee aina mieleen ku nykyises suhtees menee huonosti?vaik exien kaa meni kans huonosti ni silti alkaa vanha suola vähän janottaa.En tietenkään petä,en ole ikinä pettäny enkä petä.Mut ihmettelen vaan miks ihminen ei voi unohtaa menneisyys ja miettiä tulevaisuutta?outoa mun mielestä..
exät
b.a
171960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
On hirveän tavallista, että erovaiheessa kumppani muuttuu tosi huonoksi. Hänestä ei löydy muita kuin huonoja ominaisuuksia. Niitä tuntuu olevan niin paljon, että sivusta seuraaja ihan ihmettelee, mistä hiiskatista ihmiset niin huonoja puoliskoita itselleen löytävätkin ;). No, kaipa se niin on, että jos vaakakupissa ei olisi enemmän huonoja puolia, ero jäisi toteutumatta.
Inhimillistä on sekin, että uusia ja entisiä vertaillaan. Ehkäpä sen uuden kumppanin huonojen ominaisuuksiena kanssa ei ole vielä opittu elämään ja siksi eksä, jonka kaikkiin ominaisuuksiin ehdittiin jo tottuakin (ja ihmiseen kiintyä) tulee mieleen. Ehkä siinä on vähän mukana pettymystäkin siihen, että myös siinä uudessa kumppanissa onkin huonoja puolia - ja ne saattavat olla sellaisia, jotka puuttuivat eksästä...jonka huonot puolet näin kauempaa katsottuna saattavat alkaakin näyttää siedetävimmiltä kuin sen uuden.
Totta toinen puoli ehkä sanonnassa, että se ei vaihtamalla parane...
Hyvin sanottu : ) en ole jättämäs kultaani,mut mua ottaa päähän ku ajattelen nyt exää vaik en haluis.Noh,yritän keksiä keinon panostaa nykyiseen suhteeseen ja unohtaa exä.Vaik nykyinen ite tietää et se ajaa mut exän luo omalla käytöksellä.
"vaik nykyinen ite tietää et se ajaa mut exän luo omalla käytöksellä"
...siis whatta..? ei kukaan voi ajaa ketään toisen syliin. oikeesti. jos vaikka sun tyttöystävä olisi kuinka paska, niin päätös lähteä exän kanssa mitään säätämään on tasan tarkkaan sun oma. jos toinen on dorka, ei tarvitse itse olla pahempi.
selvitä nyt sen tyttös kanssa mikä on meininki vai onko. ja jos ei oo, niin puhallat pelin poikki ja lähdet sitten uusille tai vanhoille metsästysmaille.. mutta jos sua janottaa vanha suola, niin turha sälyttää vastuuta siitä uudelle tytölle tai uuden suhteen ongelmiin. ehkä sulla on jäänyt se edellinen ero käsittelemättä loppuun? vai loppuiko tää suhde vastoin sun tahtoasi?
et ajaa?
Tarkotan et ollaan puhuttu et mul alkaa voimat loppua,etten tiedä kauan jaksan yrittää ja yrittää.Olen antanu 100% tähän suhteeseen,se ei.Ja se tietää sen.Näen sen kerran tai pari viikossa ja se asuu 100m mun luota!Se rakastaa mua paljon,tiedän sen.Ja mä sitä enemmän ku ketään muuta ikinä!Sil on nyt paljon asioita mitä sen pitää käydä läpi,olen sen eka tyttöystävä.Ennen ku se tapas mut se oli seukannu 5v miehen kaa.Mun pitää antaa sille aikaa,tiedän.Ja annan sille kyl.Ollan nyt seurusteltu puol vuotta,ja toivon et se hyväksyy mitä se on ja et se muuttaa mun luo jossain vaiheessa.Ja yritetään rakentaa vahva ja hyvä suhde.Exä jätti mut aikoinaan vaik rakastaa mua,teki sen lapsen takii.Oli tosi hankala tilanne ym.
"ei kukaan voi ajaa ketään toisen syliin. oikeesti. jos vaikka sun tyttöystävä olisi kuinka paska, niin päätös lähteä exän kanssa mitään säätämään on tasan tarkkaan sun oma."
Päätös on oma, mutta toinen voi todellakin ajaa toista pois luotaan. Joko toisen syliin tai jonnekin muualle. Kuhan sullekin karttuu kokemusta ihmissuhteista, niin ehkä sitten ymmärrät...
exänä pystyy pysymään toisen mielessä, voi odottaa sopivaa aikaa.
Jaa a, sanoppa se. Miulle tulee mieleeni vain se yksi nainen, se joka jäi saavuttamattomaksi..ja plaa plaa...pitkä tarina. Mutta niin usein jään joskus miettimään, millaista elämäni olisi hänen kanssaan.
No, varmaankin hyvin kurjaa, tulisin petetyksi, huijatuksia ja kaikkea muuta...Kuuntelisin selityksiä, oppisin valheita - alusta ja loppuun, uloa.
Kummallinen ihmismieli.
Se nainen oli silti hyvin ihana.
Ehkä, koska hänessä oli kaikkea sitä mitä nykiseltäni "puuttuu".
Ettäpä näin.
Niin se varmaan on, että minäkin olisi tullut vain kaltoin kohdelluksi, huijatuksi, hyväksikäytetyksi, petetyksi ja jätetyksi, jos HÄN, se saavuttamaton, olisi astunut elämääni...
Noin on parasta ajatella, vaikka hän on ollutkin elämäni rakkaus - tai ainakin rakastumiseni kohde. Kaikkea, mitä kukaan ei ennen sitä eikä sen jälkeen ole ollut. Näin siitä huolimatta, että hän taitaa olla aika "kova" ja itseteitoinen ja kylmä...
= et rakasta häntä...kus joku pääsee mieleesi, kuinka?
Oiskohan kyse siitä, että jalat alta lyövä rakastuminen on se pointti, mikä on erottava tekijä. Rakastuminen on huippuhieno juttu ja sen kohde tuntuu olevan oikein ylimaailmallisen ihana(onko hän todellisuudessa, on eri juttu. Yleensä silmät aukenevat, kun rakastuminen on ohi).
Kaikkiin seurustelukumppaneihin ei kuitenkaan tarvitse eikä voi olla rakastunut. Vähemmälläkin tunteen palolla voi suhde alkaa ja jatkua...Ehkäpä paremminkin kuin jos ensin rakastuu korvia myöten.
a. En tiiä..
b. Miksi pitäis unohtaa?? Miksi elät?
Menneistä kuuluu ottaa opiksi. Ei ole mitenkään paha-asia kelata vanhoja asioita. Kaikkihan riippuu ihan puhtaasti siitä, mitä ja miten ajattelet kaikista asioista.
Eksän ajatteleminen voi olla tuki luodessasi uutta suhdetta.
Ajattelen vähän eri tavalla asioista. Eiköhän me täällä oppimassa ja opettamassa olla.
aina ne exät on pahoja ja ilkeitä....
mutta itsessä ei ole mitään vikaa, kaikki on exien syytä!
ba muistelee varmaan sitä kuinka kaikki oli hyvin. ensin ihastuttiin sitten rakastuttiin, vaikka asioiden ei olisi pitänyt mennä niin...
hyviä hetkiä oli paljon, itse asiassa ei ollut edes huonoja hetkiä!
ajoitus vain oli kaikista mahdollisista se pahin.
silloin jos kyseessä on lapsi ei äiti voi valitettavasti kääntää selkäänsä pienelle lapselleen ja lähteä... ja silloin kaikki posahti käsiin...
puoli vuotta eteenpäin olin yksin lapsen kanssa ja silloin oli myöhäistä oli jo uusi mukana kuvioissa!
eli kyllä minä olen se paha ilkeä exä! johon nyt ilmeisesti se suola janottaa! =)
ehkä olet,ehkä et :) tiedät kyl.Puhut totta.Mut elämä on.Ei kannattais puhua menneistä.Repiä vanhat asiat taas esille.Siitä ei hyvää seuraa.Toivottavasti vaan molemmat saa onnellisen elämän ja voidaan olla ystäviä.
Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi puhutaan että menneet pitäis unohtaa. Eikö elämä just ole sitä että eletään ja opitaan - miten koskaan vois oppia jos samantien pitäis unohtaa kaikki. Kai tämä unohtamisen tarve nousee siitä ettei suhteen aikana/jälkeen ole pystytty saamaan asioita loppuun ja sitten toivotaan että voitaisiin vain lakaista maton alle ne tunteet.... mutta se möykky maton alla voi kasvaa aika suureksi ja siihen sitten aina välillä kompastuu. Eikö olis parempi katsoa mitä siellä maton alla on? Kun ei se sieltä itsestään poistu.
kjvf aika hienosti sanottu oli kyllä!
olen samaa mieltä.
asiaa puhut.Möykky maton alla kasvaa.Mut ku se ei ole niin helppoa katsoa mitä siel on.Olen luonteeltani sellanen et yritän väkisin unohtaa sellaset asiat mitkä mul on vaikeeta käsitellä.Tiedän et vahingoitan vaan itseäni sillä.Elämä ei ole helppoa,ei ole tarkoituskaan.Katson nyt mitä elämä tuo tullessaan.