Aamulla kun herään ja näen ensimmäisenä kun
auringon säteet paistavat ikkunasta sisään,
minä ajattelen sinua
päivällä kun aurinko kirkkaana paistaa taivaalla
ja tunnen sen lämmön
ajattelen silloinkin sinua.
illalla kun aurinko hiljalleen laskeutuu ja
kuu tulee esiin ja
miljoonat tähdet loistavat taivaalla,
silloin minä tahtoisin suudella sinua
ja sinä minua.
(lainasin toin rakaus runoista tää sopi niin mainiosti tähän hetkeen) yleensä keksin itse omat runoni mitä kirjoittelen mutta tää nyt oli pakko tänne sulle kertoo
auringon säteet paistavat ikkunasta sisään,
minä ajattelen sinua
päivällä kun aurinko kirkkaana paistaa taivaalla
ja tunnen sen lämmön
ajattelen silloinkin sinua.
illalla kun aurinko hiljalleen laskeutuu ja
kuu tulee esiin ja
miljoonat tähdet loistavat taivaalla,
silloin minä tahtoisin suudella sinua
ja sinä minua.
(lainasin toin rakaus runoista tää sopi niin mainiosti tähän hetkeen) yleensä keksin itse omat runoni mitä kirjoittelen mutta tää nyt oli pakko tänne sulle kertoo
Vastaukset 61
Vanhimmat
aikaisemmin ei ole näin kaunista minulle sanonut. Sinä olet tosi hyvä ajatusten lukija :)
Rakkaani, maailmani, olet kirkkain tähteni, olet kaikkeni. Tahtoisin niin mielelläni sulkea sinut syliini juuri nyt:)
vai?
sullonen luola peikonen joka ujostelee mutta sun tyyli kolahti muhun kun ensimäisen kerran katsoin sinua silmiin mielen kiinotni heräs sinua kohtaan jo sillon jokainen meistä ansaitsee kauniita sanoja kultaseni ♥
tietäisitpä mikä olen ollut joskus. mutta kiitos kuitenkin. ei oo kivaa jos muut tietää enemmän kuin ite, mieti miten siinä käyttäytyä sielä luolassa, mieti. ei tuo sinun rohkeutesikaan aina niin kovin mainittavan arvoista ole, mutta olet rakas kaikesta huolimatta:)
täällä on näemmä muitakin jo käynyt referoimassa sinua:) Niinpä kauniit silmäsi ja katseesi ah, niihin kai minäkin rakkasttuin:)
sulonen luola peikko ;) rakaani :)
ihmisen sielun peili :) ikävä on sua kohta pitää mennä autokouluun ja sit sen jälkeen suoraan töihin
niin ensi viikolla sunnuntaina sopis 1 päivä vois nähdä
ensimäinen ajotunti kuorma-autolla ;)
semmonen söpö näkymätön seinä ;)
rakkaani, enkelini, peikkoni! Ikävä sua..
mä sain tarpeeksi tosta pomosta ei tässä auta muu kun etsiä uusi duuni paikka :(
se ei tajuu yhtään mistään mitään ....
kovin kauaksi minusta muuta, että olisi (useammin):))) mahdollisuus tavata. Vai semmonen pomo sulla. No ei oo kiva jos sulle alkaa ryppyilemään:) Mitä se sano sulle ja mitä sä olit tehnyt?
Ihanaseinä-pari. Voisitteko ruveta vaikka sättäileen ihan kaksistaan jossain muualla. Pliiiiisss?!!!!
seinä, jos sulle sopii. Ei sit kirjoitella jos et haluu:/
nyt vaan joskus vähän herppaa, mut kyl se siitä sit taas rauhottuu:)
kirjoittelemaan mulle, jos toi on suhun kyllästynyt:)
muuta. Kyll me nähdään aina joskus, niinkuin tähänkin asti;)
runo kultsi:
"Olenkin jo ikävöinyt sinua kauan.
Minuutista toiseen
minä sinnittelen eteenpäin.
Ilman sinua on vaikea olla.
Odotan malttamattomana paluutasi.
Siihen on enää 982 800 sekuntia.
Taas selvisin hengissä yhden"
ton seinän kanssa jos käy katteeksi;)
kirjoita mulle. Mulle ei kukaan koskaan kirjoita. Sähköposti: [email protected]
MUN NAINEN ja PYSY kaukana siitä TAI MUUTEN MÄ SUUTUN MURRRRRRR>>>>>>>>>
RAKASTAN sua enkä halua että kukaan tulee meidän väliin .....
niin haluan sut mun kainalooni
haluaisin niin mielelläni olla sun kanssa jos vaan mitenkään on mahdollista.
mulla on ihan hirveä ikävä sua kultaseni
niin...
sulle ikävä sua taas, olis vielä mahdollisuus sulla..
vielä töitä sit lopetan sunnuntaina vois nähdä jos sulle sopii 1päivä
haluun ...
onko tää ihanaseinä yks ja sama henkilö ku ei tosta "keskinäisestä " typerästä löpinästä tuu mitään loppua,yhtä ja samaa.
kaksi aivan rakastavaista vaan :)
armaani en mä mihinkään ole muutamassa mun sydän on sua varten nähdään taas pian kultaseni ja tota pomo juttua en täälä rupee sen tarkemmin selitää voin sen sit sulle kertoo kun ollaan kahdestaan jos vältämättä haluat tietää tämä viikko töitä sit oon työtön :( ei auta muuta kun alkaa miettii jotakin muuta
ole puhelinta millä olla yhteyksissä!!!!!
On niin ujo että se ei uskalla soitaa ja mun pitäs aina sen pillin mukaan mennä sen työ paikalle mua välillä ärsytää kun mun pitäs aina mennä sillon kun sille sopii :|
koira talutus hihnassa sez sez tänne nyt heti mä haluun että mun kulta ajattelee sen että millon mullekin sopii
tietenkin olla just semmonen kun sä oot, mä oon muutenkin niiin lovena suhun:) Mä näen tähtiä jo kun mä vaan ajattelenkin sua, kato vaikka: ******
sit osaat saada muhun vaikutuksen ******* kiss
seinä kiusaaaa!!!!!
kiusaaa mitä ihmettä sä höpiset .....
siit ei hyvää seurais...
taidat kiusata ite itteäs, mau:)
Etkö Seinä tajua, että te kaks pilaatte kaikki keskustelut tunkemalla ja valtaamalla ketjun omilla idioottimaisilla höpinöillä!Kohta täällä ei viitsi enää kukaan käydä. Mieti sitä!
seinä/gila, mä häippäsen, pusi sulle
mitä siitä sit seurais ?? nyt en oikeen ymmärtänyt ?
en mä voi sanoo...:)tekis mieli, mutta en voi..
sanoa ? mä haluun tietää nyt asia jäi vaivaamaan kulta sun takii en saa nyt unta :( kun pidät mua epätietoisuudessa.
jos sä tulisit niin me varmaan ei pystyttäisi hillitsemään itseemme, mutta eihän olisi tarpeenkaan tietenkään. Niin että tule siis:)
... kirjoittelee itse runoja? Aiheesta on kyllä aikaisemminkin keskusteltu, mutta tuli taas tästä aloituksesta mieleen..
Mie, mie mie! *huitoo käpälällään* :D
Minäkin kirjoitan runoja aina välillä. Käyn tunteitani, ajatuksiani läpi niissä. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään omia fiiliksiä.
... mulla.
Runot on eräänlaista itsetutkiskelua ja pohdintaa. Terapiaa suorastaan. Joskus jopa päiväkirjan korvikkeita.
on ihana luoda omai ajatuksia ja mitä se runo muihin ihmisiin vaikutteita :)
Vähän kunnianhimoisestikin... toiveissa siintää joskus kustantajan saaminen runoilleni. Toistaiseksi ei ole tärpännyt, ei siis auta kuin kehittyä. :)
Mullekin runot ovat paitsi sanataidetta ja itseilmaisua, myös itsetutkiskelua ja niin, miksei terapiaakin. Joskus näen jälkeenpäin runoissani tasoja, jotka kertoo minusta itsestäni paljon, vaikka kirjoittaessani en ollut näistä "piiloviesteistä" tietoinen. Joskus tuntuu, että runot kertovat paljon enemmän kuin päiväkirjaan kirjoitetut vuodatukset, niihin tulee tiivistetysti ne kaikkein merkittävimmät tunnetilat ja ajatukset.
Jälkeen päin runojen kautta voi avautua paljonkin sellaista, mitä ei kirjoittamishetkellä tiedosta. Piiloviestejä alitajunnasta...
on aina lähellä sydäntä ja ilmaisu taito on kivaa ;)
ja se on hauskaa kirjoitaa omalle murulle kauniita sanoja ;) jotka osuu ja uppooo :)
Itse en juuri kirjoittele sillä ajatuksella, että nyt kirjoitan kullalleni rakkausrunon. Kirjotan vaan sitä, mitä haluan ilmaista, millä on tarve tulla ulos. Mutta kyllähän ne usein rakkauteen liittyy. Ja kultani on ollut minulle melkoinen muusa jo yli neljä vuotta. Ja hänkin kirjoittaa runoja. :)
Luovuus, esiintyypä se ihmisessä missä muodossa tahansa on aina ihailtavaa. Runous, musiikki, kuvataide... ei synny pakotetussa tilassa, vaan vaatii tietyn tunnelman, tunteet... kypsyttelyn, jolloin purkautuminen paperille, kankaalle syntyy spontaanisti. Ja se tunne on sanoinkuvaamaton. Sen soisi jokaisen kokevan.
Itsekin olen ns.luova persoona, joka inspiraation tullen olen ihan omissa maailmoissani; työ tempaa mukaansa ja tuntuu syntyvän kuin itsestään jonkin ihmeellisen voiman siivittämänä. Jälkeenpäin voin vain ihmetellä kuinka kaikki kävikään: teos vain odotti muuttuvansa näkyväksi. Joka kerta olo on jotenkin epätodellinen; teinkö minä todella tämän?
Koen niin, että jokainen työ vaatii jonkinlaisen henkisen latauksen. Työn syntymistä on vaikea ennakoida, se vain tulee...jostakin ja kun sen aika on tulla, niin se on silloin tehtävä. Muu saa hetkeksi jäädä. Kun työ on silmieni edessä ja olen siihen tyytyväinen, niin siinä eivät ole kyyneleet kaukana. Hetki on niin koskettava.
Onko sinulla runoutta harrastavalla samankaltaisia tuntemuksia? Millaisissa tunnelmissa sinulla runosi syntyvät? Millainen olo sinulla on onnistuneen kirjoituksesi jälkeen?
Aina kun on semmonen fiilis, jota ei voi suoraan sanoin kertoa. Mun runot aina kertoo jostain tunteesta tai tilanteesta.
Useimmiten ahdistuksesta.
... että runot (ainakin minulla) usein syntyvät jostain negatiivisista tuntemuksista: ahdistuksesta, surusta, pettymyksestä? Toki usein myös kaipauksesta, joka ei sinällään ole negatiivinen tunne... Harvoin kirjoitan iloisia ja onnellisia runoja. Joskus kyllä niitäkin putkahtaa :)
Johtuukohan tämä siitä, että onnellisena on enemmän ulospäinsuuntautunut, kun taas ahdistus saa vetäytymään itseensä ja runoilemaan? Jostain sellaisesta varmaan on kysymys. Terapiarunoja...
Joskus kokemus on voimakkaampi ja joskus ei niin ihmeellinen. Mutta toisinaan tulee aika samanlaisia fiiliksiä kuin sinulle, että suorastaan ihmettelee, että minäkö tuon tein? Ja nimenomaan löydän omista runoistani merkityksiä ja tasoja, joita en tiennyt niihin kirjoittavani, tulevat jostain alitajunnasta. Runoni paljastavat uusia asioita minusta minulle itselleni. Ja aina hetken aikaa olen hyvin rakastunut uuteen, onnistuneeseen runoon. :) Enkä haluaisi muuttaa siitä pilkkuakaan. :) Tämä piirre sitten taas on aika pahassa ristiriidassa julkaisupyrkimysten yms kanssa, kun omia runojaan pitäisi hioa ja aika julmasti karsia ja muokata, jos pyrkii lopputulokseen, joka herättäisi myös alan ammattilaisten huomion...
Vaikka runous on minulle omin laji, olen tehnyt myös monenlaisia muita teoksia. On vielä yllättävämpää, kun iskee pakottava tarve ilmaista itseään tavalla, jota ei ole ennen tehnyt. En pidä itseäni erityisen taitava kuvataiteilijana, mutta joskus olen piirtänyt/maalannut jotain, minkä on ollut pakko päästä ulos, saada visuaalinen muoto. Niistä kuvista on tullut hienoja, toisin kuin muuten vain tehdyistä piirustuksista. Samoin saatan esim. joskus tuntea pakottavaa tarvetta tanssia, ja esim siskoni, joka on tanssija koulutukseltaan, on hämmästynyt, kuinka hyvin, rohkeasti ja luovasti tanssin, vaikka yleensä olen semmoinen perusnytkyttelijä. :) Tai musisoidessa saatan yhtäkkiä yltyä ihmeen inspiroituihin improvisaatioihin, vaikka yleensä osaan tahkota vain nuoteista, ja sitäkin heikonlaisesti.
Kaikki nämä hetket on jotenkin maagisia, niinkuin totesit. Ja niitä soisi kaikille. Uskon myös, että luovat, voimakkaat kokemukset on kaikille mahdollisia. Kyse on lähinnä siitä, uskooko olevansa luova ihminen, antaako itselleen luvan kokeilla ja tutkia eri itseilmaisun muotoja.
Mulla toi pätee päiväkirjaan, mutta ei runoihin. Eli runoja oon kirjottanut kaikenlaisissa tunnetiloissa, yleensä vahvoissa positiivisissa TAI negatiivisissa fiiliksissä (esim onnellisesti rakastuneena tai ahdistuneena), mutta myös ihan vaan vaikka aurinkoisena päivänä kun on kivaa vaikkei fantastista. Tai jostain asiasta, joka mietityttää, vaikka ei ahdista tai sureta tms.
Mutta päiväkirjaa kirjoitan lähinnä silloin, kun ahistaa ja puristaa. Välillä oon oikein ottanut projektiksi kirjottaa päiväkirjaan positiivisistakin asioista, ettei kaikki muistiin kirjoitetut asiat olisi negatiivisia. Mutta niinhän se on, että kun menee hyvin, on vähemmän ehkä aikaa ja ainakin vähemmän tarvetta purkaa tunteitaan. Tai niitä purkaa livenä, ystävilleen, rakkaallen tms.
Sitten matkapäiväkirjat on mulla luku sinänsä. Niissä on voittopuolisesti tapahtumien kuvausta, mutta kelailut ja fiilistelyt on pitkälti positiivisia. Toki niissäkin on synkkiä hetkiä. Kun matkoillakin sattuu ja tapahtuu. :)