En kuulu kirkkoon, minua ei ole lapsena kastettu enkä ole käynyt rippikoulua. Mieheni haluaa kirkkohäät. Tunnen olevani selkä seinää vasten. Pelkään, että jos käyn rippikoulun kadun sitä, sillä vaikka omalla tavallani uskon Jumalaan en halua kuulua mihinkään uskonnolliseen ryhmään. Sodathan johtuvat usein juuri uskosta.
Oletteko käyneet rippikoulun päästäksenne kirkossa naimisiin. Ja vielä lisäys; mielestäni on todella huono idea liittyä kirkkoon vain häiden vuoksi. Toisten uskon pilkkamista. Mutta kertokaa omia kokemuksia.
kirkkoon kuulumaton
naimisiin missä?
13
2160
Vastaukset
- kirkossa
oletko ehdottanut miehellesi, että teidät vihittäisiin maistraatissa vaikkapa edeltävänä perjantaina (siis jos hääjuhla on takoitus viettää lauantaina) ja papin suorittama avioliiton siunaaminen tapahtuisi sitten hääjuhlapäivänä kirkossa.
monikaan asiaan perehtymätön ei huomaa eroa kirkollisen vihkimisen ja avioliiton siunaamisen välillä, joten vieraille ei tarvitsisi edes kertoa, että teidät on jo vihitty edellisenä päivänä.
näin sinun ei tarvitsisi käydä riparia vain vihkimisen takia (olen kanssasi samaa mieltä, sen on toisen uskonnon pilkkaamista ja oman itsensä kieltämistä) ja miehesi kuitenkin saisi "kirkkohäät".- miksi salata
"monikaan asiaan perehtymätön ei huomaa eroa kirkollisen vihkimisen ja avioliiton siunaamisen välillä, joten vieraille ei tarvitsisi edes kertoa, että teidät on jo vihitty edellisenä päivänä."
Vai ei huomaa??
- meidät siunataan kirkossa
ja käymme sitä ennen joku päivä maistraatissa. Juuri noin kuin edellinen ehdotti. Kuulun helluntaiseurakuntaan, mieheni kirkkoon.
Olen samaa mieltä ettei kirkkoon kannata häiden vuoksi liittyä, se olisi vähän pinnallista. Onnea sinulle!!!- kdfgslad
"Kuulun helluntaiseurakuntaan, mieheni kirkkoon."
Pari voidaan vihkiä kirkollisesti, vaikka toinen kihlakumppaneista ei olisikaan kirkon jäsen, jos hän on kuitenkin muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen. (KJ 2:18)
- Syksyn morsian
Minäkin tunsin olevani selkä seinää vasten kun ensimmäisiä kertoja keskustelimme tulevan mieheni kanssa mahdollisista häistä.
Minäkään en ole koskaan kuulunut kirkkoon. Mieheni taas sanoo olevansa koti, uskonto, isänmaa -tyyppiä, kirkkohäät ovat aina olleet hänelle se ainoa oikea tapa mennä naimisiin.
Minulle kirkkoon liittyminen tuntuisi samalta kuin itsensä myyminen, olisi niin väärin liittyä uskontoon, johon ei usko.
Välillä jopa ajattelin, että emme koskaan mene naimisiin siitä syystä, että emme pääse yhteisymmärrykseen seremonian toimittavasta tahosta.
Sen jälkeen kun mieheni kosi minua, mitään ristiriitaa ei enää ollutkaan!? Hän kai oli mielessään prosessoinut asiaa ja tottunut ajatukseen siviilivihkimisestä.
Meidät vihitään ensi viikon perjantaina kotona henkikirjoittajan toimesta, ja lauantaina on kirkollinen avioliiton siunaus ja hääjuhla. - sfdaksjd
"Sodathan johtuvat usein juuri uskosta."
Käsityksesi on todella pelkistetty ja yksinkertaisuudessaan jopa virheellinen. Se tekee vääryyttä uskonnoille. Kehottaisin opiskelemaan sotia ja niiden syitä hieman perusteellisemmin, myös uskontoja ja niiden tarkoituksia. - valinta on teidän
Rohkeutta vain omalle vakaumuksellesi, se on yhtä arvokas kuin miehesikin vakaumus, vaikka onkin erilainen kuin hänen. Usko ja uskonto voivat olla eri asioita, voi uskoa olematta minkään uskonnollisen yhteisön jäsen. Eri asia on, että uskonnolliset yhteisöt ja niiden jäsenet helposti sanovat, että silloin et usko "oikealla tavalla", mutta sittenpä ollaankin jo hyvän matkaa menossa kohti uskonnollisia sotiakin aiheuttaneiden ristiriitojen lähteitä.
Olin aikanaan samassa tilanteessa eli en kuulunut kirkkoon, kun vihkimistä alettiin suunnitella. Samoista syistä kuin sinulla (eli en halunnut liittyä kirkon jäseneksi vain saadaksemme kirkkohäät) vaihtoehdoksi jäi vain siviilivihkimys, joka sitten aikanaan toteutettiin. Sen jälkeen olisi tosiaan voinut pitää kirkossa siunaustilaisuuden, mutta sitä meistä kumpikaan ei katsonut tarpeelliseksi.
Jos kaikki muut asiat suhteessanne ovat kunnossa ja olette menossa naimisiin oikeista syistä, koette olevanne toisillenne juuri se oikea elämänkumppani ja olette valmis moniin kompromisseihin, joita elämä tuo eteensä, niin tästäkään ei pitäisi tulla ongelmaa. Mutta keskustelua se voi vaatia, paljon. Haluaako miehesi kirkkohäät siksi, että se on oleellinen osa hänen vakaumustaan ja voisiko silloin kirkollinen siunaaminen riittää hänelle? Vai haluaako hän kirkkohäät vain, koska niin on tapana? Tässä on teille hyvä harjoittelumahdollisuus niihin valintoihin, joita avioliitto tuo mukanaan. Katsoa, kuinka paljon kumpikin voi tulla toista vastaan ja millaisin syin. Onnea teille joka tapauksessa!- fkdlf
Usko ja yhteisö kuuluvat läheisesti yhteen. "Yksinäinen puu ei kauan pala". Kannattaa pohtia uskoa, joka ei tarvitse mitään yhteisöä tuekseen. Mikä usko sellainen on. Kristillinen kirkko uskoo yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. Se syntyy siellä, missä Jumalan sana saarnataan puhtaana ja sakramentit oikein jaetaan. Sakramentit luovat kirkon, ne ovat armon välikappaleita. Jumala jakaa meille armonsa sanan, kasteen (merkitsee myös kirkkoon liittymistä) ja ehtoollisen kautta. Missä sana ja sakramentit ovat, siellä kirkkokin on. Siellä on myös armo. Mikä usko siis on se, joka ei tarvitse kirkkoa, ei Jumalan armoa eikä niitä välittäviä armonvälineitä. Se on varmaan sitten joku näistä uususkonnoista, joita meidän yksilöllinen aikamme tuottaa, mutta joiden kestävyydestä historian ja elämän paineissa ei ole mitään tietoa!
- Pakana olen
fkdlf kirjoitti:
Usko ja yhteisö kuuluvat läheisesti yhteen. "Yksinäinen puu ei kauan pala". Kannattaa pohtia uskoa, joka ei tarvitse mitään yhteisöä tuekseen. Mikä usko sellainen on. Kristillinen kirkko uskoo yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. Se syntyy siellä, missä Jumalan sana saarnataan puhtaana ja sakramentit oikein jaetaan. Sakramentit luovat kirkon, ne ovat armon välikappaleita. Jumala jakaa meille armonsa sanan, kasteen (merkitsee myös kirkkoon liittymistä) ja ehtoollisen kautta. Missä sana ja sakramentit ovat, siellä kirkkokin on. Siellä on myös armo. Mikä usko siis on se, joka ei tarvitse kirkkoa, ei Jumalan armoa eikä niitä välittäviä armonvälineitä. Se on varmaan sitten joku näistä uususkonnoista, joita meidän yksilöllinen aikamme tuottaa, mutta joiden kestävyydestä historian ja elämän paineissa ei ole mitään tietoa!
Nythän puhutkin oman uskontosi kautta, sen omilla sanoilla. Tottakai uskonnossasi tuomitaan kaikki uskomattomat sanomalla, etteivät he kestä yksin, jotta sinä pelkäisit lähteä, ja uskoisit edelleen. Hyvä sinulle, mutta meille kaikille tuo sanasi ei merkitse mitään.
Uskontoa minulla ei ole, uskoa minulla on. Jokaisella ihmisellä on uskoa, mutta se voi olla jotain muuta uskoa kuin uskonnon uskoa. Hassua? Minä uskon esimerkiksi itseeni, rakkauteen ja elämään. Mutta en mihinkään jumalaan. Välillä minä saatan uskoa energiaan ympärilläni, mutta en iankaikkiseen elämään.
- kirkossa
Itse en ole koskaan kuulunut mihinkään uskontokuntaan (minua ei ole kastettu enkä ole käynyt rippikoulua) ja mieheni on eronnut kirkosta ollessaan 18-vuotias (hänet on kastettu ja on käynyt rippikoulun) ja päädyimme ratkaisuun, että avioliittomme siunataan kirkossa. Varsinainen vihkiminen tapahtuu maistraatissa paria viikkoa aiemmin. Siunauksen jälkeen pidämme myös kunnolliset juhlat vieraille.
- Syksyn morsian
Siis sinä et kuulu kirkkoon, ja miehesikin on eronnut kirkosta. Miksi ihmeessä haluatte papin siunauksen avioliitollenne jos kumpikin olette uskonnottomia? Käsittämätön yhtälö.
- tuommoiset
Ihan oikeasti, sylettää tuommoiset.
Itse olet ilmeisesti joku hihhuli tai sitten perheesi on muuten vain pakanoita, miehesi taas mitä ilmeisimmin "säästänyt" kirkollisveroista ja eronnut siksi kirkosta.
Nyt kuitenkin pitää saada kävellä prinsessana kirkon käytävää kun KAIKKI muutkin niin tekevät.
Eikö olisi reilumpaa järjestää sellaiset häät, millaista elämääkin viettää.
Mielestäni tekonne on loukkaus kirkkoa ja uskontoa kohtaan, koska aivan selvästi käytätte kirkkoa näyttämönä esityksellenne, nimeltä häät. - ¨MÄ
Syksyn morsian kirjoitti:
Siis sinä et kuulu kirkkoon, ja miehesikin on eronnut kirkosta. Miksi ihmeessä haluatte papin siunauksen avioliitollenne jos kumpikin olette uskonnottomia? Käsittämätön yhtälö.
Itse kuulun samaan "kastiin" eli en ole käynyt rippikoulua eikä minua ole kastettu ja tuleva mieheni on eronnut kirkosta ollessaan 18, myöskään kahta lastamme ei ole kastettu.
Haluamme kuitenkin siunauksen liitollemme ensi kesänä. Miksi näin.. Olemme miettineet asiaa moneen kertaan. Se "jumala", johon me uskomme, ei katso olemmeko maksaneet kirkkoveroa ja kun myös kirkkolainsäädäntö antaa kaltaisillemme pareille mahdollisuuden saada jumalan siunaus avioliitolle, miksi emme käyttäisi tilausuutta hyväksemme?
Osaako joku kertoa, miksi lainsäädäntö sallii kaltaistemme tulla kirkkoon siunattavaksi, jos se on jumalan mielestä jotenkin väärin?!?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad671232- 42901
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että336701- 51661
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän116646- 51638
- 101625
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38605- 76592
- 56574