Onko se keeneissä, vai opittua, kun on naisia, joille kotityöt on tervaa!
naisten vastenmielisyys
kotitöihin
10675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En ole sellaisia tavannut, mutta sellaisia olen, joitten kieli lärpättää ja mieli muuttuu kaiken aikaa.
Me emme ole koskaan tavanneet, joten et tunne yhtään, mutta tilanne olisi toinen jos......
Pakkohan ne on tehdä, kun asun yksin, mutta en niistä nauti suuremmin.
outoa on se, että ne kotityöt niin mahdottoman kiireellisiä. Tuo naisystävä, muuten ihana, sai keskellä yötä ja kesken rakastelun päähänsä lähteä laittelemaan porkkanalaatikkoa. Eikä sille kuitenkaan käyttöä ollut. Roskiin piti käydä viemässä, kun sitten suloisuuden luota kotiin lähdin.
Aika kuluu hyvin. Kodinhoidollisia toimenpiteitä,melkein jokapäivä jotakin? Haluan tehdä ja nautin jopa?
lapsuuden pakolliset tehtävät. Jotkut kasvattajat onnistuvat tahtomattaan istuttamaan lapsiin ja nuoriin erilaisia vastenmielisyyksiä.
Toisaalta joku tehtävä voi tuntua ikävämmältä kuin toinen. Tunsin nuoruudessa kaksossiskot, joista toinen inhosi siivoamista ja toinen ruoanlaittamista. Heidän oli helppo jakaa tehtävät yhteisessä kodissa eläessään. En tiedä, oliko geeneillä osuutta asiaan. ;)
Samallalailla sopii imuri, pölyrätti ja tiskiharja miehenkin kouraan viimeistään eläkeukkona. Ei se niin vaikeaa ole, vaikka ei olisi ennen tehnytkään!
Minä en omaani ehtinyt eläkeiässä nähdä, mutta ihan työikäisenäkin hän osallistui kotihommiin. Nyt on pakko tehdä kaikki itse, kun ei ole muita tekemässä. Tosin ei niitä hommia yhden hengen taloudessa ole rasitukseksi saakka.
Miehet ne kai enemmän kotitöitä inhoavat ja välttelevät kuin naiset.
Juu, kyllä se on keeneissä, sillä tylsempää puuhaa kuin kotityöt en tiedä. Olen muuten tavannut ainoastaan ja vain sellaisia miehiä, jotka ovat täysin rinnoin yhtyneet tähän käsitykseen. Selkä lukuisan joukon naisia,jotka ovat lopettaneet valehtelun tässä asiassa.
Kaikki me kuitenkin teemme kotitöitä, koska töhryisessä ja sekaisessa ympäristössä on keljua elellä. Uskon myös siihen, että kotona saadaan opit siitä, miten aikuisena elellään - ainakin siivoamisten suhteen.
Vakavasti puhuen - asennekysymyshän tämä on. Jos siisti ympäristö muun ohella tekee minun mielestäni kodista kodin ja töhryinen
sekamelska on jollekin muulle kodin merkki, mitäpä siitä. Jokainen meistä valitsee kumppanin ihan itse. Jos sian kanssa haluaa yhteiseloa, sitä myös saa. Tosi sika on kohtuullisen siisti eläin, jos vain se hoitaja viitsii siivoilla...
En ole vielä tähän ikään tavannut kuin yhden ainoan henkilön, joka puhui aina siivoamisen riemuista. Hän oli nainen, joka omien sanojensa mukaan siivosi kotonaan kaiken aikaa (koska ihmiset olivat niin likaisia ja hän vihasi pölyä). Töissä hän kertoi aina lähtiessäään, mitä hän tänään siivoaa kun pääsee kotiin. Me muut tunsimme itsemme kunnottomiksi naisenketaleiksi. Ihmisparka, hänet todettiin myöhemmin mielenterveydeltään sairaaksi. Että kohtuus kaikessa...
päivittäin tai nyt niinkään siivousta varsinaisesti.
Kunhan tiskaa astiat ja lakasee isommat murut ja pesee pyykit ja tavarat ehdottomasti omilla paikoillaan (vaatteet kaapissa)on jo siistiä.
Turhat koristeet ja ripellykset kirjahyllystä jonnekin pahvilootaan pois pölyä keräämästä. Pääsee paljon helpommalla ja samoin ne pitsiliinat joka pöydältä. Varsinaisia pölynkerääjiä vaikka olis kuin kauniita.
Miksi ihmettelet vain naisten vastenmielisyyttä kotitöihin? Enemmän minä miehissä tätä vikaa olen huomannut. Mutta opittua se voi olla monen naisen kohdalla.
Monissa perheissä äidin/vaimon ääntä ei kuulla, vaan sisään tuodaan likaisissa saappaissa roskaa ja rapaa, tavarat jätetään pitkin, eikä ilman mankumista ja marinaa anneta apua pieniinkään taloustöihin.
Kun nainen huomaa olevansa vain siivoojan ja köksän asemassa omassa kodissaan, on helppo päättää omasta puolesta, mitä tekee vastaisuudessa.
Ihmetelköön mies nyt sitten ihan internetissä, mistä ne vaimon "keenit" oikein on peräisin.