Luin eilen lehdestä Juha Perttulan haastattelun. Jotensakin kolahti. Tässä otteita ko. haastattelusta.
Ihmisen elämä on kuin huvipuisto. Puistossa on satoja härveleitä, mutta ihminen astuu usein saman elämänpyörän kyytiin. Hän jatkaa samaa rataa, vaikka kyyti oksettaa ja koko elämä tuntuu vieraalta. ”Ihminen on mieluummin onneton kuin valmis muuttumaan tai muuttamaan asioita elämässään. Uusien valintojen tekeminen merkitsee lähes aina luopumista jostakin, mitä ei olen helppoa.” Esimerkiksi puolison valinta on aina riski. Monet parisuhdetta toivovat ottavat tuon riskin niin vakavasti, etteivät uskalla edes yrittää. ”Kukaan ei voi täyttää puolison kaikkia toiveita tai tehdä yksin tästä onnellista. Mutta puoliso voi olla parasta mahdollista matkaseuraa onnellisuuteen. Suurinta rakkautta on kuulua yhteen toisen kanssa. Rakkauteen kuuluu vilpitön, kaikkia välinearvoja vailla oleva turvallisuus.”
Kun ihminen alkaa pohtia onnellisuuttaan, seurauksena voi olla elämänmuutos. Perttulan mukaan suurin este muuttumiselle ovat läheiset ja rakkaat ihmiset. ”Kun läheinen muuttuu, joudumme itsekin muuttumaan. Tai ainakin hyväksymään uusia asioita, sillä olemme aina osa toisiamme. Jos haluamme olla oikein kilttejä toisillemme, emme muutu koskaan.”
Jatkuva oman onnellisuuden pohtiminen ja itsessä rypeminen vievät yhtä harhaan kuin ajatus elämän täydellisestä hallinnasta. Perttula muistuttaa että aikuisen elämässä vain pieni osa kaikista mahdollisuuksista voi toteutua. Vaikka yhteiskunnan raamit ovat väljentyneet, ihmisillä on tapana tehdä ympäristön kannalta sovinnaisia ratkaisuja. Toisin valitsevat saavat yhä selitellä ja puolustella ratkaisujaan. ”Kohtuullisuuden ymmärrys on onnellisuuden kannalta tärkeää. Riittää, että edes joku ymmärtää ratkaisujamme.”
Kuulostiko jotensakin tutulta?
Uskallusta parinhankintaan kaikille yksinäisille. Toivoo yksi sydän ruvella oleva, mutta pikkuhiljaa toipuva.
Ihmisen elämä on kuin huvipuisto. Puistossa on satoja härveleitä, mutta ihminen astuu usein saman elämänpyörän kyytiin. Hän jatkaa samaa rataa, vaikka kyyti oksettaa ja koko elämä tuntuu vieraalta. ”Ihminen on mieluummin onneton kuin valmis muuttumaan tai muuttamaan asioita elämässään. Uusien valintojen tekeminen merkitsee lähes aina luopumista jostakin, mitä ei olen helppoa.” Esimerkiksi puolison valinta on aina riski. Monet parisuhdetta toivovat ottavat tuon riskin niin vakavasti, etteivät uskalla edes yrittää. ”Kukaan ei voi täyttää puolison kaikkia toiveita tai tehdä yksin tästä onnellista. Mutta puoliso voi olla parasta mahdollista matkaseuraa onnellisuuteen. Suurinta rakkautta on kuulua yhteen toisen kanssa. Rakkauteen kuuluu vilpitön, kaikkia välinearvoja vailla oleva turvallisuus.”
Kun ihminen alkaa pohtia onnellisuuttaan, seurauksena voi olla elämänmuutos. Perttulan mukaan suurin este muuttumiselle ovat läheiset ja rakkaat ihmiset. ”Kun läheinen muuttuu, joudumme itsekin muuttumaan. Tai ainakin hyväksymään uusia asioita, sillä olemme aina osa toisiamme. Jos haluamme olla oikein kilttejä toisillemme, emme muutu koskaan.”
Jatkuva oman onnellisuuden pohtiminen ja itsessä rypeminen vievät yhtä harhaan kuin ajatus elämän täydellisestä hallinnasta. Perttula muistuttaa että aikuisen elämässä vain pieni osa kaikista mahdollisuuksista voi toteutua. Vaikka yhteiskunnan raamit ovat väljentyneet, ihmisillä on tapana tehdä ympäristön kannalta sovinnaisia ratkaisuja. Toisin valitsevat saavat yhä selitellä ja puolustella ratkaisujaan. ”Kohtuullisuuden ymmärrys on onnellisuuden kannalta tärkeää. Riittää, että edes joku ymmärtää ratkaisujamme.”
Kuulostiko jotensakin tutulta?
Uskallusta parinhankintaan kaikille yksinäisille. Toivoo yksi sydän ruvella oleva, mutta pikkuhiljaa toipuva.
Vastaukset 1
Vanhimmat
... muillekin esim. homotkin eivät hakeutua suhteeseen, vaikka on monet elävät parisuhteessa ja rekisteröitynyt suhteensa.
Mäkin etsin edelleen poikaystävää, joku on vielä jossain tuolla puolen nurkan takana. Jotain toivoa on tai ei.