Aikani kuluksi kirjoittelen joskus runoja, enimmäkseen tietysti pöytälaatikkoon.
Nehän ovat toki elämää suurempia teoksia, mutta niin tylsiä. Huvittaakseni itseäni käänsin yhden karjalaksi.
Tässä ensin alkuperäinen:
joutsenlaulu se oli
joka rinnastani kajahti
heti ensimmäisenä aamuna
minä rakastan minä rakastan!
järvien ja merten tuhatvuotinen kehtolaulu
johon kalliot ja rannat unelmoiden vastaavat:
tule tule minä odotan jo
malttamattomana minun lauluni soi
sielusi otin soittimeksi
jolla itseäni säestin
sinä et siihen lupaa antanut
mutta et kieltänytkään
Ja sit karjalaks:
kurpaulvasu se ol
ko miu liivistäi kailotti
iha koht ko herättii
tykkään tykkään herraisä ko tykkään
kaikemaailma lätäköihe
ikiaikane jonnijoutava lallatus
mihi nää kivemurikat ja muut sorakuopat
silmät nuri rääkyyt takasii
alat sie tulla! aika käyp miul pitkäks
nii kärsimätön mie oon kiekuissain
siult mie jonkuu elime oti rämpytettäväks
ja sen tahis mie yriti pyssyy
lupaloitha mie en toe perrää lähtent kyselemmää
ja vaik oisit kieltäntkii
ei se ois mittää meinant.
Kyllä täällä muutkin kirjoittavat runoja, olen sen havainnut. Kääntäkääpä niitä omalle murteellenne, se ei ole ihan helppoa, mutta lystiä kyllä.
Myös sananlaskut ja muut vastaavat voi "murteentaa"...
Nehän ovat toki elämää suurempia teoksia, mutta niin tylsiä. Huvittaakseni itseäni käänsin yhden karjalaksi.
Tässä ensin alkuperäinen:
joutsenlaulu se oli
joka rinnastani kajahti
heti ensimmäisenä aamuna
minä rakastan minä rakastan!
järvien ja merten tuhatvuotinen kehtolaulu
johon kalliot ja rannat unelmoiden vastaavat:
tule tule minä odotan jo
malttamattomana minun lauluni soi
sielusi otin soittimeksi
jolla itseäni säestin
sinä et siihen lupaa antanut
mutta et kieltänytkään
Ja sit karjalaks:
kurpaulvasu se ol
ko miu liivistäi kailotti
iha koht ko herättii
tykkään tykkään herraisä ko tykkään
kaikemaailma lätäköihe
ikiaikane jonnijoutava lallatus
mihi nää kivemurikat ja muut sorakuopat
silmät nuri rääkyyt takasii
alat sie tulla! aika käyp miul pitkäks
nii kärsimätön mie oon kiekuissain
siult mie jonkuu elime oti rämpytettäväks
ja sen tahis mie yriti pyssyy
lupaloitha mie en toe perrää lähtent kyselemmää
ja vaik oisit kieltäntkii
ei se ois mittää meinant.
Kyllä täällä muutkin kirjoittavat runoja, olen sen havainnut. Kääntäkääpä niitä omalle murteellenne, se ei ole ihan helppoa, mutta lystiä kyllä.
Myös sananlaskut ja muut vastaavat voi "murteentaa"...
Vastaukset 19
Vanhimmat
...omaa murrettani. Dervederve on Itä-Karjalan murretta ja tarkoittaa suomeksi Terve terve. Eikö vain?
Omatekemä runo myös tässä:
Sanoin sinulle hiljaa:
ole lähelläni.
Tartuit käteeni
ja silmiin katsoen sanoit:
jään luoksesi.
Voisihan sen tietysti näinkin sanoa:
Mää sanosi sul suuremppa äänt pitämät:
et älä men poies äläkä jätä munt yksi.
Sää tarttusi mun kärest kunnol kii
jaa kattosi munt suara silmi jaa sanosi:
et mää jää tähä.
sipramiilit väärää kurkkuu ku nii naurattaa.
Tässä olisi yksi tällainen
Käki kukkuu
kesä on saapunut
sydämeni laulaa
- onnesta
ja sitten näin:
Mikä lie pulu rääkymäs metäs
kesä on sit tult ja paskakärpäset sen mukan
jottai riekkumist tuntuu ryntäist kuuluva
- illoo se taitaa ollakii
Voi sykkyräsuoli sentää ku työ ootte hauskoja!
Mie en ossaa runoloita kirjotella eikä oo tarviskaa ku muut sen tekkee.
Antakaaha tulla lissää.
Minä taidan menehtyä tähän naurukohtaukseen! Kohta lirahtaa housuun!
Antakaa palaa, minäkin yritän jotain.
Tuli mieleen runo:
Muistatko vielä:
heinäsirkkojen siristystä,
punaisia puolukoita,
auringonpaistetta..
Muistatko vielä
tyttöä rantakivellä?
Ja kääntäen:
Ota nyt se muistiis essii ja ruppee miettimää:
ne vihreet ku pittäät metelii heinikos syksypuolel,
punasii marjoi joit pitää kerätä pylly pystys joka syksy jot saap vispipuuroo,
tuo keltane mollo tuolt taivaalt paistaa suoraa silmii ja häikäsöö nii kovast...
Ota se muistiis viel essii ja mieti tää:
se keskekasvune tyttörassu jonka sie jätit siihe kivel istumaa ja mist se sai rakkotulehukse.
Sinulla voisi olla kysyntää murrerunoilijana.
Alapa katsastella kustantajaa, taatusti löytyisi runokirjallesi lukijoita ja kysyntä vaatisi ottamaan uusia painoksia. Karjalanmurre on kai kohta katoavaa kansanperinnettä. Älä kätke kynttilääsi vakan alle. ;))
Muutkin tämän ketjun murrerunot ilahduttivat.
Pitäisiköhän teidän alkaa suunnitella yhteistä murrerunoteosta?
Vaikken itse mitään murretta kunnolla hallitse, nautin murretekstien lukemisesta. Lisää, lisää, lisää!
Jokainen muistaa tämän laulun:
Katsohan on tuolla puu,
se kukkii joka kesäkuu
mun pihallain.
Hän istutti sen aikanaan,
mä nauroin hänen taimeaan,
oksaa vain.
****
Kassoha sie tuot vaivaiskoivuu,
se yrittää työntää lehtee kevväisi
miu tontil.
Häähä sen aikanaa multii laitto
ja mie tohelo ku nauroi häne hontelol risul,
miust se ol vaa semmone tikku.
Täällä on ollut tosi mukavia "vääntämisiä" ja päätin tuoda korteni kekoon. Siispä..
En tahtonut viereltäs mennä pois
tahdoin vain olla luona sun.
Mikä satuttaa enemmän mua vois,
kuin tunteet torjutun.
Ja väännöksen versiona
Mää mihenkä men täst
mää rouku just täsä vaik kuink pitkä.
Mää en tierä mittä mikä tekis enämppi kippe
ko et sää viittat mul kintaals
Kyllä teiltä irtoaa! Eikö vain "kääntäminen" olekin mukavaa?
Minä tästä sutasen taas(!) yhden lemmenlurinan.
Kirjakielellä:
mihin me sanoja tarvitsemme
suu ja silmät puhuvat
nälkäistä kieltään
käsivarret kertovat kaipuusta
sydän laulaa rakkauslauluaan
kosketus kutsuu luokseen
sinä minussa
minä sinussa
sanat vain särkisivät tämän lumouksen
Pannaa sit karjalaks:
herttileili
pittääks mei viel muka haastaakkii jottai
naamavärkki nenä ylä- ja alapuolel
hourii jo puolkuolleena
näläst vissii
olkavarre sojottavat ojokkeet rallattaat
jot ikävähä täs rupiaa hiljallee tulemaa
syvämest kuuluu kummaa lurinaa,
mikä lie rytmihäiriö
mie ko tartu sinnuu
ni sie älähät
tuu sie tänne
mie tuun sinne
männää sikisoki
mitä myös turhaa ennää mittää horistaa
Mää en ossaa karijallaa, vaikkoon aikonnaan kortteerannukki sielä päin joitaki vuosia. Mutta mulla on Karjalaisii katkismus (murteuttanut piispa Voitto Huotari) enkä malta millään olla laittamata vähä ränttiä sieltä ku kerran on tämä murre ny täälä esilä.
ROTOKOLLAT
1. Mie oon Herra, siun Jumalais. Äläkä piä muit jumalakuvvii miun kerallain.
2. Ko haastat, ni älä sekota miun nimmein kaikkii juttuheis.
3. Muista pittää rokuliiki.
4. Piä kunnias isäs ja äitiis.
5. Älä vie toise nirrii.
6. Älä hyppää vieraiss.
7. Älä vohki.
8. Älä höpäjä perättömmii naapureistais.
9. Siun ei pitäis ees himmoita toise ommaa.
10. Anna lähimmäises pittää puolisosa, renkisä, elukkasa ja kaik muukii, mitä hää on saant kasattuu.
Sallitteko?
tietysti
minä heti ajattelin:
mikä minussa
on vikana
kun sinä
et voi rakastaa minua
miksi helvetissä
en ajatellut:
mikä sinä
oikein luulet olevasi
kun minä
en kelpaa
sinun rakkautesi kohteeksi
Ja, taas...
no katoha
iha ilma mittää muit aatoksii
mie tietyst koht´sillää tuumasi
jot mikähä urvelo mie oikee oon
ko sinnuu ei huvita minnuu lempii
oisha miu juuttaa
pitänt osata kääntää asja niipäi
jot mikä halvatu turjake
sie oikee oot
ko mie tyrkytä ja tyrkytä ihtiäin
ja sie se et vaa rupia kuumenemmaa
Okei, antaa olla. Tämä viestiketju ei sitten saanut vastakaikua, eli ainakaan tällä palstalla ei ole huumorimielisiä/leikkimielisiä/mielikuvituksellisia kirjoittelija. Ei voi mitään.
Tyttäreni vaatimuksesta pyydän anteeksi edellisen viestini loppulausetta. Hänen mielestään se on loukkaus palstan muita kirjoittajia kohtaan.
Koska tyttäreni on fiksu nainen (äitiään paljon fiksumpi), tiedän hänen olevan oikeassa.
Siis, nöyrä anteeksipyyntö.
(Toivottavasti porttikielto tyttären huusholliin on nyt purettu).......;))))))
Juuh, porttikielto purettu ja sukulaisuussuhde palautettu :)
Mää laitoin nuo karijalankieliset rotokollat ihan vain siksi, ko munsta karijalankieli on AIVAN ihanaa, olokoot roosaa tai runua. Ja ko mää en muuta osannu. Sitte ko nää sannoit meitä huumoriköyhiksi, niin aattelin, että selevä, taas munt on ymmärretty väärin...että oon joku pohojosen hihhuli joka tuun siihen herransanan kans paasaamaan. Ku ihan vaan rakkauvesta karijalan murteeseen jottain koitin sönkätä, lainasannoila puhua.
Mun yks lapsi on syntyny sielä Lappeenrannasa 1965 ja oltais me kuule sielä vieläki, jos ei työhommat ois menneet sille mallile, että hääty lähtä poies. Yksi lystinrakas sana jäi mukkaan, koussikka.
Pistänpä pari sananpartta tällä mulle rakkaala kotimurteela, joka nytten tämän sorian karijalkielen vieresä kuulostaa kyllä meleko ykstotiselta.. Vaan tulleepa kontrastia.
- Kyllä sitä häätyy kuunnella sitä närettä, jonka viereen on kortteerinsa teheny. (Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto)
- Ei hääsä kukkaan kerkiä parakraahveja lukia. (Hätä ei lue lakia)
- Jos ei ryvetä ihtiään, eipä tuu heleposti näläkäkkään. (Puhtaus on puoli ruokaa)
- Röystäily kulukee lankiamisen eellä. (Ylpeys käy lankeemuksen edellä)
Mistä keksit tuon lystin paasikivimäisen tervehdyksen Kansalaiset! Meetwurster! Ihanko ite vai olitko kuullut jostain?
Tuo anteeks on painovirhe, ei meijän murteesa sanota nuin. Sanotaan ihan kirijakielelä että anteeksi. Anteeksi siis tuo anteeks.
Ensin loukkaat kirjoittajia ja sitten pyydät anteeksi tyttären painostuksesta!! Siis suoraan sydämestäsi. Tosi vilpitöntä toimintaa! Jälleen yksi hyvä syy pysyä vain lukijana eikä osallistua kirjoittamalla..
olet tosi tiukkapipo. Paras varmaan onkin, että pysyttelet vain lukijana. Sillä tavoin voi puskasta arvostella toisten kirjoituksia, eivätkä omat jutut joudu alttiiksi arvostelulle.