Sellaista olen tässä odotusaikani ratoksi miettinyt, että miksi nykyisin lähes aina jopa ihan pieniä lapsia työnnetään rattaissa naama eteenpäin. "Makuuvaunuvaiheessa" tietysti koppa on niin päin, että vaunujen työntäjä näkee lapsen, mutta siinä vaiheessa kun siirrytään rattaisiin, lähes poikkeuksetta menosuunta kääntyy.
Minusta tuntuisi näin maalaisjärjellä ajateltuna, että olisi tylsää kun emme lapsen kanssa näkisi toisiamme kun yhdessä kävelyllä oltaisiin. Kun mennään autotien yli, tuntuisi ikävältä työntää se lapsonen sinne ihan yksin ensimmäisenä autojen eteen, eikä hän edes näkisi että äiti on siellä kyllä mukana turvana. Ja tuossa tänään kun juttelin ystäväni kanssa kadulla, hänen lapsensa istui rattaissaan selin meihin ja tuijotteli yksinään taivaalle.
Olisihan se mukavampaa, ja varsinkin sosiaalisempaa, jos lapsi saisi olla ikäänkuin piirissä mukana ja keskustelussa osallisena, vaikka olisikin niin pieni ettei vielä puhu tai ymmärrä. Tuollaisesta tulee väkisinkin mieleen, että siellä ne raukat menevät yksin kohti tuntematonta, näkemättä ketään, tietämättä kenen kanssa vanhemmat juttelevat.
Minusta tuntuisi näin maalaisjärjellä ajateltuna, että olisi tylsää kun emme lapsen kanssa näkisi toisiamme kun yhdessä kävelyllä oltaisiin. Kun mennään autotien yli, tuntuisi ikävältä työntää se lapsonen sinne ihan yksin ensimmäisenä autojen eteen, eikä hän edes näkisi että äiti on siellä kyllä mukana turvana. Ja tuossa tänään kun juttelin ystäväni kanssa kadulla, hänen lapsensa istui rattaissaan selin meihin ja tuijotteli yksinään taivaalle.
Olisihan se mukavampaa, ja varsinkin sosiaalisempaa, jos lapsi saisi olla ikäänkuin piirissä mukana ja keskustelussa osallisena, vaikka olisikin niin pieni ettei vielä puhu tai ymmärrä. Tuollaisesta tulee väkisinkin mieleen, että siellä ne raukat menevät yksin kohti tuntematonta, näkemättä ketään, tietämättä kenen kanssa vanhemmat juttelevat.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tyttö 1v saa paljon iloa siitä, että näkee minne mennään. Riemastuu nähdessään, että kaupan ovista sisään jne... Kyllä se pienikin jo tietää, että äiti siellä takana on turvana. Huomaa kyllä heti, kun aisasta irroitan, esim vaatekaupassa mennäkseni hyllyn väliin. Ihme juttu :)
on niin iso että nousee pystyyn..
Meillä on ollut joskus aikoinaan rattaat
naamat vastakkain..oli sitten mukava pysähdellä kävelyllä muutaman minuutin välein kun lapsi nousi ylös ja katseli eteenpäin..valjaat auttoivat jonkun verran mutta
niissäkin on liikumavaraa..tai toinen vaihtoehto on että lapsi roikkuu rattaiden reunassa katsoen suuntaan mihin mennään..
mites se kävely sujuu vaunuun tuijotelelessa? Mitä ideaa mennä lenkille kun näkee vain sen saman äidin naaman kuin koko päivän?
Ehkä lapsikin halua akatsella vastaantulevia janähdä minne ollaan menossa. Lapsikin siis kaipaa tapahtumien seuraamista jne.
Se, että on niin tyhmä ettei älyä kääntää vaunuja tai rattaita niin että lapsikin voi nähdä tutun juttukumppanin on taas ihan eri ongelma..
Lisäksi selkä menosuuntaan on inhottava istua. Kokeileppa junassa tai bussissa ja tuijota samalla vain eteesi..
paremmin, kun näkevät, minne mennään. Jos sinun lapsesi on poikkeus, niin tuijottakaa toki toisianne silmiin. Luulenpa vain, että lapsesi haluaa nähdä maisemia ja minne mennään melko pian sen jälkeen kun oppii istumaan. Toivottavasti silloin annat hänelle siihen mahdollisuuden.
kun lapsille tulee enmmän ikää, kiinnostaa enemmän katsella ympäröivää maailmaa, muita ihmisiä, liikennettä, kuin oman äidin tai isän naamaa.
Itse olen kyllä samaa mieltä kuin sinäkin! Muistelen lukeneeni joskus sellaisen jutunkin, missä asiantuntija oli sitä mieltä, että vasta n.3v tuntee olonsa täysin turvalliseksi kun istuu rattaissa katse menosuuntaan.
Kyllä niitä maisemia näkee, vaikka olisi kasvot lykkijään päinkin! Ja jos/kun tulee joku uusi/pelottava asia eteen, niin on hyvä nähdä myös turvalliset ja tutut kasvot edessään. Kyllä meilläkin poika 1,5v pyörii rattaissa, jos esim. kuulee traktorin äänen. Silloin voi kääntää rattaita niin, että lapsi näkee sen esim.traktorin ja itse voit olla siinä vieressä.
Miettikää itse, kun istutte esim. potkukelkan kyydissä. Kyllä siinä on vähän huima olo, kun mennään kovalla vauhdilla eteenpäin, itse et pysty ohjaamaan mitenkään, tai vaikuttaa matkan kulkuun. Pienet ei osaa edes puhua! Eikä oman lapsen ilmeitä (mahd.pelkoa) edes näe, kun lapsi on kasvot toiseen suuntaan.
Meillä ainakin lapset istuu kasvot työntäjään päin niin kauan kuin rattaissa istuvat!
niin meillä 1v nauraa :) Että ei tosiaan pelota :)
Lapsi näkee äidin/isin naamaa ihan tarpeeksi. Ulkona ollessa on niin paljon katseltavaa: luonto, liikenne, ihmiset, että mieluummin katselee mihin menee. Ja kuuleehan lapsi äidin äänen ja taatusti tunnistaa äitinsä äänen perusteella ratasvaiheessa viimeistään, ja usko pois, kyllä se lapsi huomaa heti jos lähdet vähänkin kauemmas rattaista.
Meilläkin, jos lapsi 1,5v on selkä menosuuntaan, niin on kyllä valjaat kovilla kun oikein kiskoo nähdkäkseen minne mennään.