Se on se jokin, jota pakenen joka hetki, kauhistuttavista asioista kauhistuttavin, se joka vainoaa minua aina paitsi unessa ollessani.
Se on se, joka saisi minut heti valtaansa jos pysähtyisin ja siksi olen koko ajan kiireinen ja täytän mieleni ajatuksin, suuni käy lakkaamatta, ja täytän aistini erilaisin ärsykkein, koska pelkään sen kohtaamista enemmän kuin mitään muuta asiaa elämässäni.
Se vainoaa minua erityisesti silloin kun valmistaudun nukkumaan, ja paetakseni kohtaamasta sitä otan unipillerin voidakseni lakata juoksemasta sitä pakoon koska en enää jaksa paeta sitä ja vaipuakseni siten tiedottomuuden saarelle, ainoaan paikkaan jonne se ei yllä.
Se on se, joka kuiskuttaisi pysähdyttyäni korvaani ymmärryksen joka minulta on kielletty, koska jos riittävän moni kuulisi sen niin koko ihmisten maailma lakkaisi olemasta sellainen kuin se nyt on ja voisimme astua siitä ulos.
Se on se, jota pelkään eniten kohdatessani toisen ihmisen ja me molemmat pakenemme sitä tekemisiin ja puheisiin ja nopeaan hyvästelyyn jotta emme tuntisi oloamme kiusaantuneiksi, paetaksemme sen kuiskauksia meiltä kiellettyistä asioista.
Se on se, jonka suuruuden olen pakotettu myöntämään vain sairasvuoteella, hetkeä ennen kuolemaani, joutuessani äkillisesti pelkäämään, rakastuessani, ollessani vielä äitini kohdussa. Silloin se ympäröi minut joka puolelta ja kuiskuttelee vastustamattomalla voimallaan minulle suuria asioita syvyyksistä sillä tavalla kuin vain mielen rikkumaton hiljaisuus voi sen tehdä.
Se on se, joka saisi minut heti valtaansa jos pysähtyisin ja siksi olen koko ajan kiireinen ja täytän mieleni ajatuksin, suuni käy lakkaamatta, ja täytän aistini erilaisin ärsykkein, koska pelkään sen kohtaamista enemmän kuin mitään muuta asiaa elämässäni.
Se vainoaa minua erityisesti silloin kun valmistaudun nukkumaan, ja paetakseni kohtaamasta sitä otan unipillerin voidakseni lakata juoksemasta sitä pakoon koska en enää jaksa paeta sitä ja vaipuakseni siten tiedottomuuden saarelle, ainoaan paikkaan jonne se ei yllä.
Se on se, joka kuiskuttaisi pysähdyttyäni korvaani ymmärryksen joka minulta on kielletty, koska jos riittävän moni kuulisi sen niin koko ihmisten maailma lakkaisi olemasta sellainen kuin se nyt on ja voisimme astua siitä ulos.
Se on se, jota pelkään eniten kohdatessani toisen ihmisen ja me molemmat pakenemme sitä tekemisiin ja puheisiin ja nopeaan hyvästelyyn jotta emme tuntisi oloamme kiusaantuneiksi, paetaksemme sen kuiskauksia meiltä kiellettyistä asioista.
Se on se, jonka suuruuden olen pakotettu myöntämään vain sairasvuoteella, hetkeä ennen kuolemaani, joutuessani äkillisesti pelkäämään, rakastuessani, ollessani vielä äitini kohdussa. Silloin se ympäröi minut joka puolelta ja kuiskuttelee vastustamattomalla voimallaan minulle suuria asioita syvyyksistä sillä tavalla kuin vain mielen rikkumaton hiljaisuus voi sen tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pakenen sitä joka hetki
sitä joka vainoaa minua aina
saaden minut valtaansa jos pysähtyisin
Siksi olen koko ajan kiireinen
täytän pienen mieleni sekaisin ajatuksin
suuren suuni turhilla sanoilla
vajavaiset aistini meluisin ärsykkein
Pelkään sen kuiskausta enemmän kuin mitään muuta
se kuiskaisi kuka olen, mitä olen tehnyt väärin
se kuiskaisi että pakenen vastuutani
Pelkään sitä eniten kohdatessani toisen ihmisen
me molemmat pakenemme sitä ylimääräisin tekemisiin
turhiin puheisiin, nopeaan hyvästelyynkin
Muuten tuntisimme olomme vaivaantuneiksi
sen kuiskatessa meille toisistamme salaisia asioita
puhaltaessa ympärillemme kielletyn rauhan
Nöyrryn sen suuruuden edessä
vain hetkeä ennen kuolemaani,
sairasvuoteellani,
pelästyessäni,
rakastuessani,
ollessani vielä äitini kohdussa
Silloin sen kuiskaukset saartavat minut
ne jylisevät vastustamattomalla voimallaan
se nousee syvyyksistä ja kauhistuttaa mieleni
hiljaisuuden kertoessa tarkoitukseni
mahtavia.Kummatkin.:)Ihanan pitkä se ensimmäinen..
Kulkurina astelin kerran sankassa metsässä
tapasin tietäjiä tammen alle kerääntymässä
äkkiä meni aurinko piiloon
maan jyristessä myrskypilvien verhoon
myyrän kolosta astui pieni emäntä
tivaten miksi ei oltu kutsuttu häntä
pelästyen pinkaisivat tietäjät pakoon
menninkäistytön mahtitaikoja maan rakoon
leppymään hänet vain runoilla saa
tietäjillä niitä ei kai ihan aina piisaa
onneks sattui paikalle kulkuri tuo
pienen runon hän pikaisesti luo
hymy palaa niin tytön huulille
sormiaan hän napsauttaa tuulille
auringon työntäessä taas pilvet syrjään
kutsuu tyttö tietäjät jatkamaan riittejään
Kulkurina kerran sankassa metsässä
tapasin tietäjiä tammelle kerääntymässä
tuohinan keskellä meni aurinko piiloon
maan jyristessä, myrskypilvien verhoon
myyrän kolosta nousi pieni emäntä
tivaten miksi ei oltu kutsuttu häntä
pelästyen pinkoivat tietäjät maan rakoon
menninkäistytön mahtitaikoja pakoon
leppymään hänet vain runoilla saa
tietäjillä niitä ei ihan aina piisaa
onneks sattui paikalle kulkuri tuo
pienen runon hän pikaisesti luo
hymy palaa niin tytön huulille
sormiaan napsauttaa viimein tuulille
käskien auringon työntää pilvetkin syrjään
kutsuu tyttö tietäjät jatkamaan riittejään