Eikö rakkaus ole elämän perusta? Me kaikki olemme (kai) saaneet alkumme rakkauden seurauksena.
Todellista rakkautta ei voi ostaa, rakkautta ei voi myöskään pakottaa. Aika raakaa. Antaako rakkaussuhde sinulle turvallisuuden tunteen vai pelkäätkö, että aikaa myöten rakkaus hiippuu pois?
Kumpi sitoo enemmän; sydämen rakkaus vai sormus sormessa?
Voiko rakastava pettää rakastaan?
Tulipas syvällisiä kysymyksiä :/
Sellaista elämä on. Rakkaus askarruttaa... olipa sitä olemassa tai ei.
Todellista rakkautta ei voi ostaa, rakkautta ei voi myöskään pakottaa. Aika raakaa. Antaako rakkaussuhde sinulle turvallisuuden tunteen vai pelkäätkö, että aikaa myöten rakkaus hiippuu pois?
Kumpi sitoo enemmän; sydämen rakkaus vai sormus sormessa?
Voiko rakastava pettää rakastaan?
Tulipas syvällisiä kysymyksiä :/
Sellaista elämä on. Rakkaus askarruttaa... olipa sitä olemassa tai ei.
Vastaukset 31
Vanhimmat
minkä yhden asian muuttaisit?
Voit kyllä ihan hyvin vastata siihen, jos haluat
Tässä se nähdään että kun tosiaan tahtoisi keskustella Isoista Asioista niin porukka vaan tuijottaa otsikkoa eikä osaa sanoa mitään.
Mutta mitä rakkaus on? Rakkaus on halua olla lähellä. Ja koska rakkaus on tunne, sitä ei todellakaan voi pakottaa eikä ostaa - se vain tulee... tai on tulematta. Vastarakkaus pitää tunteen elossa ja kasvattaa sitä edelleen, mutta yksipuolinen rakkaus hiipuu väistämättä.
Vihkikaavan kysymys 'tahdotko rakastaa' on ovelasti asetettu!
Siis nää on sitten vain funtsimisen tuloksia ja osittain kokemuksen ääntäkin, ei mitään "ehdottomia totuuksia" edes mun omasta mielestäni!
viitsiikö vastata vai ei!!
Kysyjä poistaa usein aloituksiaan, joten vastaaminen turha vaiva. Juu sii!
että huomasit tämänkin aloitukseni :D
Mitäs sinulla on teemaan rakkaus sanottavana :)
Tosin, epäromanttisena ihmisenä varmaan taas latistan hienon perjantai-tunnelman. Mutta tää on sitten sun vika ;)
Rakkaus on kemiaa. Hormoonien kohonnut taso saa meidät hömpöttämään, punastelemaan ja muutenkin näyttämään hölmöiltä ;))
Rakkaus on tahdonalainen asia.
Siis hormonihomma ja tahdonalainen asia? Osaatko tosiaan tahtoa hormonisi hyrräämään? Että hop hop adrenaliinit, seis seis serotoniinit ja niin päin pois? Ja saat ne kemikaalit vieläpä tottelemaan!
Epäromanttiset ihmiset - jos sä nyt tosiaan sellainen olet - pelaavat ennen kaikkea JÄRJELLÄ! Ja järjenkäyttäjiä ei tässä maailmassa ole tosiaankaan liikaa.
kuinkas mä nyt tästä luikertelen...? :P
Kyllä minun mielestä esim. serotoniinitaso on tahdon asia. Sä voit valita yritätkö nostaa sitä vai ei, ja sehän nousee sillä että vähennät stressiä ja teet asioita mistä tulee mielihyvää. Joskus se taso voi mennä niin alas ettet ilman apua saa sitä nostettua, väsyttää liikaa. Silloinkin voit tietysti päättää haetko sitä apua vai et.. Samaa koskee adrenaliinia. Voit vapaasti itse päättää hiillytkö kun koirasi söi 200 g oivariinia vai ajatteletko ettei haittaa.
Rakkaus pysyy yllä niin kauan kuin tahdot rakastaa. Jos et enää tahdo rakastaa, se tunne hiipuu. Mikä ei kuitenkaan tarkoita ettet välittäisi toisesta.
Aika hyvin! Ja voihan hormoneihin tietysti vaikuttaa esim estrogeeni- tai testosteronihoidolla.
200 grammaa Oivariinia! Huh huh. No, omapahan on elimistönsä. Hurtta paastoaakin sitten seuraavat kolme päivää - näin aluksi.
Se rakastamisen tahto on totta kai aivan ratkaiseva, mutta hampaat irvessä ja rystyset valkoisena rakastaminen kuulostaa säälittävältä ja pitemmän päälle mahdottomaltakin.
tahdon asia. Et voi rakastaa naapurin isomahaista, juopottelevaa miestä, vaikka kuinka haluaisit ;)
Aikamoinen esimerkki! Onko naapurin pulska viskisieppo kosinut sua? Ja papin kysymys 'tahdotko rakastaa' kuulostaa vähän liian vaativalta jotta siihen voisi vastata myöntävästi?
rakastuminen on kemiaa, joko kolahtaa tai sitten ei.
Se, kuinka kauan haluat ylläpitää sitä rakkautta, on tahdon asia. Jos eläät avioliitossa, et jaksa toista rakastaa joka hetkeä. Joten sen eteen pitää tsempata, löytää ne syyt miksi toista haluaisi rakastaa. Sinun pitää tahdota rakastaa sitä toista.
Vaan kuten M-rk kirjoitti, loputtomiin ei jaksa yrittää löytää niitä syitä. Ja toiset yrittävät sitkeämmin, toiset luovuttaa herkemmin.
Otinpahan vain esimerkin.
Onhan se sikäli tahdon asia, että jos/kun menet papin eteen lupaamaan rakastamisen tahtomista, niin se sitten tavallaan on siinä. Te ootte sidotut, vaikkei välillä sietäis toista silmissään. Ero on mahdollisuus, mutta ne ei ole helppoja juttuja, jos on lapsia yms.
Kai tämän vois ajatella, että tunteita ei voi pakottaa. Jos joku ei kiinnosta, niin ei sitten kiinnosta. Tai jotain... Ei ole omaa kokemusta, ketäs minä nyt kiinnostaisin - todella ;(
papanalinja :/ Veikkaan että Yrjö tulee jossain vaiheessa käymään. Niin kävi ainakin viimeeksi ;)
Niin, vaikka kuinka yritetään kaunistaa rakkautta, se ei koskaan ole pyyteetöntä. Paitsi lapsiinsa. Mikään ei toimi ellei vastavuoroisesti saa jotain. Oiskohan se itsesuojeluvaisto joka astuu peliin?
'Ketäs minä nyt kiinnostaisin' paljastaa just sopivan selvästi, että Niiskuneidillä on haku päällä.
No joo, eipäs kiusata. Avioerosta puhuit pelkkää asiaa - sen verran minäkin otin hommaan tuntumaa.
Höpsistä, kunhan heitin ;)
*punastuu aivan tahtomattaan*
Kiva kun rakkaus on tahdonalainen asia. Ole kiltti ja kerro, miten rakkaus poistetaan. Olen sinulle ikuisesti kiitollinen.
en toivoisi kenellekään sydänsuruja :/
Voisin kirjoittaa tänne kaikennäköisiä typeriä konsteja millä piristää mieltä ja saa ajatukset muualle.. mutta luulen että on parempi surra kun on surun aika.
Me kaikki täällä kirjoitamme tänne lähtökohtana oma elämä. Niin myös minä tein kun kirjoitin tuon että rakkaus on tahdon asia. Minä näet kadotin tahtoni rakastaa.
Siinä mielessä se myös sopii sydänsuruista kärsivälle, et olisi halunnut luopua, olisit vielä halunnut rakastaa. Tilannetta vaikeuttaa myös se, että huomaa ettei toisella ollut tahtoa enää rakastaa, se loukkaa.
Pitää olla voimia jotta jaksaa taistella tahtoaan vastaan, tai sen puolesta, sen tiedän kokemuksesta, enkä usko että sulla vielä ole niitä voimia. Kas jos sen tekee liian voimakkaasti, saattaa vain tulla katkeraksi. Joten sure sinä rauhassa, jonain päivänä huomaat että helpottaa..
Voimia sulle toivotan koko sydämmelläni.
liittyy varmaan ne hormonit yms, eikä niillä taida tahtoa olla. Rakastuminen sitten tapahtuu sen jälkeen ja silloin tuo hormonihuuma on jo vähän laantunut.
Mutta rakastaminen, RAKKAUS, on kyllä niin niin monimutkaista ja toisaalta niin yksinkertaista...
Miksi rakkautta omiin lapsiin ei lopeta mikään ja miksi pitkänkin liiton rakkaus voi lopahtaa ? Tuo vihkikaavan tahto siihen kyllä satavarmasti liittyy, kyllä huonona päivänä täytyy ihan vimmatusti tahtoa rakastaa.
Ja vielä niinhin hormoneihin palatakseni, JOS on tahtoa rakastaa niin voi hormonejakin vastustaa (eli kumoan tässä omat määrittelyni, ääh) eli ei hyppää petiin jokaisen ihastuksen kanssa.
En muista ihan tarkasti mikä sen poistetun aloituksen aihe oli, mutta tais liittyä jotenkin toivomuksiin, joten liitän sen tähän:
Toivon, että jokaisella olis joku jota voi rakastaa ja joku, jolta sitä vastarakkautta saa. Ihan simppeliltä toiveelta tuo kuulostaa, mutta ei sitä tosiaankaan ole.
Olikohan nimimerkki 'Tuhkimotar', joka hiljattain tällä palstalla siteerasi Sylvi Kekkosen aforismia:
Sanansa voi valita, tekonsa voi harkita, tunteet kulkevat omia teitään. (Tai jotenkin noin.)
Sänkyyn hyppääminen on just niitä tekoja, joita voi harkita että kyllä vai ei.
Nyt nostaa kyynisyys taas päätänsä kohdallani,mutta olen sitä mieltä,että liian harva meistä on saanut alkunsa rakkaudesta.(laitoit itsekin "kai")Monen alku on lähtenyt pelkästä halusta .
Rakkaus sanana on hieno,mutta todellisuudessa sen hienous toimii liian harvoin. (puhun nyt kahden aikuisen välisestä tunteesta)
Kysyit ,kumpi sitoo enemmän,sormus vai sydän? Sydän tietenkin. Sormus vain merkki tunteesta,joka joskus saanut alkunsa.Ei sillä sitä säilytetä,eikä se edes valoista huolimatta pysty varsinaisesti sitomaan.
Viimeiseen vastaan: Ikävä kyllä,uskon ,että voi.
Hyi mitä tekstiä. Olenpas tullut tosiaan kyyniseksi,kuten alussa sanoin.... ; / Koitanpas taas vähän ryhdistäytyä. :)
juttu tai itseasiassa juontaja toi esille vanhan totuuden: Naisen ja miehen on vaikea elää yhdessä, mutta toisaalta he eivät taas kykene elämään ilman toisiaan :D
Aika hyvin sanottu.
Mulla ainakin aina mättänyt siinä, että kukaan mies ei ole koskaan ottanut huomioon, miltä minusta tuntuu ja mitä minä haluaisin... Vitsit :(
onko sinussa itsessäsi jokin syy joka yllyttää siihen ettei sua oteta huomioon? Enkä nyt tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa. Joskus vaan annamme vääriä signaaleja.. Naiset kai useinkin syyllistyy siihen että laittaa itseään vaikka mutkalle, kunhan sillä toisella on hyvin. Ehkä meidän pitäisi oppia olemaan vähän enemmän itsekkäitä, vaatia sitä kunnioitusta.
Toinen asia on, että saatat tahtomattasi valita juuri sellaisia miehiä jotka ovat itsekkäitä, koska se on se parisuhdemalli mihin olet tottunut ja "kouluttautunut" itseäsi. Vanhoja malleja ja tottumuksia on yllättävän vaikeaa purkaa.
Olen liian kiltti :( Inhoan riitelemistä ja sanon pahasti vasta kun mitta on niin täysi, ettei enää mahdu milliäkään.
Huono itsetunto siihen päälle. Jos olisin toisenlainen niin "pissi" olis voinut nousta päähän aikoja sitten. Mutta minä en arvosta itseäni, vaikka pitäisi edes hiukan arvostaa.
Taitaa olla aika tuttua suurimmalle osalle naisista... :/
Luin kerran Satu Tiivolasta, hän on ihmetäti.. Hän sanoi että aamulla kun nousee ylös, hän katsoo itseään peiliin, hymyilee ja sanoo ääneen "voi kun olet nätti tänään" :)) Se muuten toimii..
Täytyy kunnioittaa itsensä ennen kuin muut sen tekevät :) Tuntuu että suomalaisessa kulttuurissa se vaatimattomuus on ihan liian arvostettu hyve.
harvemmin törmää "kiltin pojan syndroomaan" ehkä enempikin "tuhman pojan s..."
Vaikeita juttuja nämä.
asiat ovat!
Mutta tuosta riitelyn inhoamisesta, tuttua se oli mullekin joskus. Kunnes tajusin että pelostahan siinä oli kyse, et pelottaa riidellä ja sanoa mielipiteitään.
Ja muutokset alkaa pienistä asioista, esim tuosta nickistä! Et varmaan oo mikään niisku-myy oikeasti, vaan ehkä GLORIA tai joku vastaava!
Kyllä äidinrakkaus painii eri sarjassa kuin muu rakkaus. Entäs eläinrakkaus; kestääkö se myrskyt ja tuulet; papanat nurkassa ja pissit tossussa :D
Eheii! tuffe on ihan oikeassa. Nimittäin eri sanoilla sanottuna se on pelkkää INTOHIMOA (lue lihanhimo :) NO, miten se himo kestää? Vaihtelemalla ASENTOA, heh :)
Näin siis rautalangasta väännettynä. Siis siis, eipä kannata yrittää väittää vastaan. Tämä on taivahan tosi!!!!
kepeä dekkari, jossa oli mukava ajatus rakkaudesta tai ainakin mun mieleen. Mies sanoa naiselle: "Sinä olet itse asiassa, hmmm,tyydyttävin kumppani joka minulla on ollut-mutta ei täydellisellä seksillä luoda onnellisia loppuja. Olen oivaltanut, että liiton onnistuminen riippuu siitä, ovatko kumppanit onnellisia yhdessä arkisemmilla elämän osa-alueilla. Urheilussa, työssä, illastaessaan ulkona ystäviensä kanssa-"
"Near - far, wherever you are"... (Titanic)
Rakkaus on omassa sydämessä - jos uskot (Hänen ja omaan) rakkauteen, olet turvassa.
Sormus ei ole välttämätön merkki, mutta täytyy myöntää että minulla on "nivelväli" täynnä - niitä on niin kiva katsella. Muita sormuksia en käytä.
Rakastava ei koskaan petä/halua pettää rakastaan!
Joillakin henkilöillä taitaa olla ero fyysisen/psyykkisen petturuuden välillä, joten he eivät petä rakastettuaan, koska kyse on "vain" fyysisestä" touhuilusta...
Isännän kanssa juuri otin aiheen puheeksi ja Hän oli sitä mieltä, että yhdessäolossa ei ole mitään järkeä, jos "pettää tahtoo"!!!:DDDDD