Miten suhtaudutte ns. takaisinkäännynnäisiin? Eli jos on ollut tosi "lesbolesbo" ja sitten kuitenkin päätyy parisuhteeseen miehen kanssa, esim perheenlisäyksen merkeissä. ja jää siihen.
- oliko ko. henkilö koskaan oikeasti lesbo? vaikka itse niin uskoi.
- ehkä olikin aina bi? ei vaan myöntänyt.
- vauvakuume ajoi..
- haihattelija?
Kysyn tätä siksi, että aihe sivuaa lähipiiriäni, enkä oikein tiedä mitä ajatella tai miten suhtautua. mietityttää. kavereina toki pysymme aina. kommentteja?
- oliko ko. henkilö koskaan oikeasti lesbo? vaikka itse niin uskoi.
- ehkä olikin aina bi? ei vaan myöntänyt.
- vauvakuume ajoi..
- haihattelija?
Kysyn tätä siksi, että aihe sivuaa lähipiiriäni, enkä oikein tiedä mitä ajatella tai miten suhtautua. mietityttää. kavereina toki pysymme aina. kommentteja?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Moni bi on valittanut sitä, että Suomessa jako heteroihin ja lesboihin on melkoisen tiukka. Jos siis harrastat seksiä naisen kanssa, etkä pidä sitä mitenkään piilossa, saat automaattisesti lesbon "leiman" otsaasi. Lesbot suhtautuvat myös nihkeästi biseksuaaleihin, joten voit joutua tilanteeseen, jossa lesboidentiteetti on melkein pakko omaksua.
Ehkäpä tämä tuntemasi nainen oli suurimmaksi osaksi kiinnostunut naisista, mutta kiinnostusta miehiä kohtaan löytyi myös ja kun kohdalle sitten osui sopiva yksilö, päätti hän seurustelusta ja myöhemmin perheen perustamisesta.
Tosin, olen tavannut myös vanhempia naisia, jotka ovat kertoneet avioliiton syyksi koruttomasti halun saada lapsia. Miehellä ei ole niinkään merkitystä romanttisessa mielessä. Olen myös jutellut vanhemman homomiehen kanssa, joka oli tietoinen omasta homoseksuaalisuudestaan nuoresta asti ja harrasti myös seksiä naisten kanssa, mutta meni siitä huolimatta naimisiin kuitenkin reilu parikymppisenä, hankki kaksi lasta, erosi vaimostaan ja asuu nyt yhdessä miehen kanssa.
Kohtaloita on monia. Sinä tunnet kuitenkin parhaiten kaverisi ja osaat arvioida, mitkä näistä em. syistä ovat olleet hänen päätöksensä takana.
Ensin:
avioliitto/avoliitto miehen kanssa ei merkitse seksuaalista suuntautumista.
Suurin osa suomalaisista lesboista on avio/avoliitossa miehen kanssa. He eivät ole biseksuaaleja, vaan lesboja.
Meitä aikuisikäisiä lesboja (ei binaisia) on noin 150 000 - 200 000 tässä maassa. Suurin osa meistä
on avio/avoliitossa miehen kanssa ja useimmat heistä on myös äitejä. (Tämmöisillä palstoilla ja lesbojen
porukoissa liikkuvia lesboja on todella vähän, noin 2000, kun taas aikuisikäisiä lesboja maassa on noin 150 000 - 200 000. Suurin osa
ei tee mitenkään numeroa lesboudestaan, eikä hakeudu lesbojen alakultuurin pariin, kuten tällaisille palstoille,
naistenbileisiin, setaan jne.)
Useat näistä lesboista eivät kerro ihmisille olevansa lesboja - eivät usein miehellekkään kerro.
Yhteiskunta on ollut ja on sellainen, että on ollut parempi näytellä heteroa.
Viime vuosina yhä enemmän näitä naisia on tullut pois liitoistaan miestensä kanssa (eroja), ja he ovat
uskaltautuneet alkaa elää omana itsenään, eli lesboina.
Ystäväsi on edelleenkin lesbo, jos hän on lesbo ollutkin. Avioituminen miehen kanssa
ei merkitse seksuaalisen suuntautumisen muuttumista.
Seksuaalinen suuntatuminen ei muutu. Seksuaalinen identiteetti muuttuu jokaisella ihmisellä koko ajan.
Toki, hän on voinut olla biikin. Sehän on hänen asiansa, mitä hän on.
Jokainen ihminen selittää itselleen sitä, mitä hän on seksuaaliselta suuntautumiselta.
esimerkiksi ystäväsi: kun hänen seksuaalinen identiteettinsä muuttuu, hän voi kuvitella
seksuaalisen suuntautumisensa muuttuvan. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Näissä tilanteissa ihmisellä
on tarve selittää omaa suuntautumistaan ja hän voi alkaa kutsua itseään biiksi, vaikka olisikin esim. lesbo tai hetero.
Kysymys ei ole siitä, etteikö hän olisi "myöntänyt" olevansa bi tai lesbo tai hetero. Kysymys on siitä, että
hän on selittänyt itselleen omaa sunntautumistaan eri elämän tilanteissaan eri tavoin.
Suurella osallahan meitä ihmisiä, meidän selityksemme itsellemme, eivät pidä paikkansa.
On esim. paljon ihmisiä, jotka selittävät uskottavasti itselleen olevansa heteroita, vaikka todellisuudessa
ovatkin homoja tai biitä. Ja, on lesboja, jotka uskottavasti selittävät itselleen olevansa heteroita, vaikka ovatkin lesboja.
Jne.
Ei näissä itseselityksissä ole kysymys useinkaan siitä, että ihminen ei tietoisesti "myöntäisi" itselleen mitä on...
Enemmänkin kysymys on siitä, että ihminen on kyvytön kohtaamaan omaa todellista itseään
ja hän yrittää antaa nimiä ja lokeroida itseään osaamatta sitä kuitenkaan tehdä.
Jos ystäväsi on todella ollut lesbo, on hän sitä edelleen.
Jos hän on ollut bii, on hän sitä edelleen.
Jos hän on ollut hetero, on hän sitä edelleen.
Ei miehen kanssa suhteen luominen hänen seksuaalista suuntautumistaan ole muuttanut, eikä muuta.
Avio/avoliitto miehen kanssa ei merkitse heteroutta, eikä biseksuaalisuutta, vaan avio/avoliittoa miehen kanssa.
Tärkeintä on, että hän on onnellinen itsensä kanssa, eikä satuttaisi toisia ihmisiä.
Muille ihmisille pitäisi olla aivan sama, millä tavoin hän itselleen itseään selittää.
ymmärsinkö lukemani oikein, mutta minusta kirjoituksessasi oli totuuden siemen.
En minäkään usko "äkkikäännökseen" enkä suuntautumisen totaaliseen muutokseen. Sopeutumiseen kyllä. Älykäs ihminen on hyvin sopeutuvainen olento. Joskus sopeutuminen on välttämätöntä, joskus se helpoin ja mukavin tie. Ympäristö muokkaa meitä monella tavalla ja uskon, että aika moni meistä ei elä ihan sitä elämää, jonka ilman ympäristön aiheuttamia paineita kokisi kaikista omimmaksi. En ainakaan minä. Hyvä, jos joku uskaltaa ottaa ohjat omiin käsiinsä, kaikilta se ei onnistu.
Toivon, että ystäväsi onnistuu valitsemallaan (ja monen muunkin valitsemalla) tiellä. En usko, että hän ihmisenä muuttuu liittonsa myötä kovin paljon, lasten syntymä voi muuttaa häntä paljon enemmän.
Faktaa kirjotit !!!! Aivan nappiin ja naulankantaan !!!!
Vastauksessasi oli monia hyviä pointteja! Ja totta, eihän se avioliitto itsessään mitään suuntautumista tarkoita. Lisäksi kuvaamasi itselleen selittäminen.. Juuri noinhan me toimimme, myös hyvin arkisissa asioissa.
Aloin ylipäänsä miettiä koko asiaa siksi, että se tuli minulle niin yllätyksenä. Olin kai aluksi vähän pettynyt, koska hän oli ollut aikaisemmin hyvin varma identiteetistään.
Nyt asiaa jo hetken sulateltuani, on varmaankin turhaa kyseenalaistaa hänen valintojaan. Tuskin hän niitä aivan heppoisin perustein on kuitenkaan tehnyt.
olen tuntenu jätkiin "kiinnostusta", mennyt kyllä ohi. Miksi kyseenalaistat kaverisi tahtoa onneen, jos sopivaa naista ei löydy?
En tunne käsitettä?
Mitä ihmeen takaisinkäännytystä?
Mitä on olla lesbo, hetero, bi? joku rotu vai?
En pysty ajattelemaan näin yksiselitteisesti. Kyse on kuitenkin ihmisen elämästä. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Jokaisella on oma tie.
Rakkaus ei ole kiellettyä.
Turhaan jauhatte tätä propagandaa, ettei seksuaalinen suuntauneisuus voi vaihtua. Elävässä elämässä näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon.
Jos seksuaalinen suuntautuminen "vaihtuu" itsestään, niin eihän siinä mitään ongelmaa ole.
Täytyy kyllä myös ymmärtää, että suurimmalla osalla, oli sitten hetero tai homo, se ei muutu mihinkään. Jos väitetään, että se voi kaikilla muuttua, silloin myönnetään, että aslanit yms. olisi mukamas oikeassa.
Ei se ole mitään propagandaa. Tosiasia on vaan se, että hyvin harva on 100% yhtään mitään. Mutta joku voi sitäkin olla.
ns. haihattelijan. jätti miehensä, alkoi mun kanssa. julisti suureen ääneen joka paikassa että on LESBO, sitten yhtäkkiä, naps! päätti että haluaa olla hetero, otti miehen takas, minä sain jäädä. no nyt on taas mies jätetty ja lesbovaihe päällä. onneksi itse jo päässyt hänestä yli, hieman huvittuneena seuraan kuinka tyyli taas muuttuu, setan bileissä juostaan ja ilmoituksia laitellaan deittipalstoille. kohta on taas jonkun lesbotytön sydän rikki ja entistä miestä itketään takaisin. eniten kai tästä lapset kärsii, sääliksi käy. ei varmaan kaikki ole tällaisia mutta kerroinpa esimerkin.
kysymyksessä ollut joku persona immatura... Ikävää, että sattui kohdallesi, mukavaa, että pääsit yli.
kysymys...sillä ainahan ihmisillä tunteet,luonteet, kiinnostuksen kohteet muuttuu.se kai pitää meidät mielenkiintoisina..outoa oli että kysyit miten pitää suhtautua..jos äidiltäsi katkeaisi jalka. miettisitkö onko hän enään äitisi..onko sillä enää väliä oliko "tosi"lesbo vai ei..ihmisillä liian suppea näkökulma asioihin..toivottavasti ystäväsi on sinulle tärkeämpi kun epäluulosi.
Kulissielämä houkuttelee, vaikka se kuinka valheellista onkin. Avioliitto voi olla jonkinlainen kumppanuusliitto.
... että suuri osa ihmisistä on jossain määrin biseksuaaleja. Sen tiedostaminen / hyväksyminen ei vaan ole aina niin helppoa.
Kun itse olen kokenut sen, että "heteroelämää" eläneenä rakastuin yllättäen naiseen ja havaitsin olevani biseksuaali, en pidä kummoisenakaan ihmeenä, että käy päinvastoin. Lesbo-identiteetin omaksunut nainen voi aivan yhtä hyvin osoittautua biseksuaaliksi. Meissä ihmisissä on paljon ominaisuuksia, jotka ovat piilossa jossain elämänvaiheissa ja putkahtavat pinnalle otollisissa olosuhteissa - ei pelkästään seksuaalisuuteen liittyen.
Ei tässä ilmiössä tarvitse olla kyse mistään kulissin tyyppisestäkään. Rakkaudesta ihmiseen on kai kysymys.
ehkä sitten tuollainen ns. takaisinkäännynnäinen.
Syy siihen kylläkin on se, että rakastuin naiseen, elin hänen kanssaan vuosia parisuhteessa, jonka aikana minua luonnollisesti alettiin pitämään lesbona. En ole itse sitä koskaan sen kummemmin kuuluttanut tai tehnyt selvityksiä seksuaalisesta suuntautumisestani. Nyt kun suhde on päättynyt, en koe olevani lesbo, bi enkä sen kummemmin heterokaan. En liiku ns. piireissä ja jotenkin tuntuu mahdottomalta ajatus, että alkaisin enään suhteeseen naisen kanssa. En kyllä hae minkäänlaista suhdetta kenenkään kanssa, perheenlisäysasiatkin tuli hoidettua jo naisen kanssa eläessäni.
Ei ole käynyt mielessäkään, että minun pitäisi alkaa nyt selvittämään seksuaalisuuttani ystävilleni / kavereilleni.. ihmeellistä olisi, jos se jotenkin asiaan vaikuttaisi tai saisin tietää, että se heitä jotenkin mietityttää.
Oli aika, jolloin ajattelin olevani lesbo, oli aika jolloin yritin hyväksyä olevan bi. Nyt olen luopunut tuollaisesta luokittelusta ja lokeroinnista. Ajattelen olevani ihminen ja sellaisina otan muutkin.
Kuitenkin olen kaiketi ns. takaisinkäännynnäinen, koska todennäköisimmin jos ja kun uuden ihmisen tapaan ja suhteeseen alan, hän tulee olemaan mies. Ihan siitäkin syystä, etten juurikaan tapaa lesboja, joten todennäköisyys tavata sopiva ihminen on pieni ja lasten kannalta on parempi, jos uusi kumppani on mies.
Sanokaa, mitä sanotte, mutta lapsettomien mielipiteillä ei ole väliä, koska äitinä tiedän, millaisia lapset ovat ja kuinka julmia he voivat toisilleen ja varsinkin erilaisille ja erilaisista olosuhteista tuleville olla. Joko pysyttelen sinkkuna siihen asti kunnes lapset ovat tarpeeksi isoja, ettei äidin suhteet heihin enään paljoa vaikuta tai sitten otan miehen.
Mietin tuota samaa asiaa viimeksi yhtenä syyskuun lauantaina ja viime marras-joulukuussa -05. Itselle entuudesta tuttu vastakkaisen sukupuolen edustaja alkoi kiinnostaa. Tunsin siis aikaisemmalta ajalta. Tää kiinnostus päättyi syyskuussa siten, että jotenkin aistin, että tämä eräs tapasi naisen ja rakastui naiseen. Kunnioitan häntä ja heidän suhdetta ja siihen ei liity mitään muuta. Itse koin outona juuri sen, että olin pitänyt itseäni niin lesbo-lesbona ja sitten elämään tuli hetkeksi mies, joka käsittääkseni ajatteli, että olen bi. Itsekin mietin, että pitäisikö lokeroida itsensä bi:ksi? En fantasioi enkä halua sänkyyn molempien sukupuolien kanssa, joten en tunne olevani sellainen bi. Jos bi-seksuaalisuus on minun tarinani, niin ehkä olen.
Kuitenkin itse tunnen olevani lesbo, jolla on takana yksi rakkaus vastakkaisen sukupuolen kanssa ja se on ihan hyvä muisto. Jotenkin vain en jaksa uskoa, että voisin enää koskaan tavata ketään miestä, joka sytyttäisi. Olen seurustellut oman sukupuolen kanssa ja kun ei enää miestä ole, niin ehkä sitten joskus tapaan naisen tai elän yksin.
Irlannissa oli joku tunnettu ihminen, joka kertoi avoimesti olevansa lesbo ja sitten kuitenkin myöhemmin meni naimisiin miehen kanssa. Luulen, että se oli rakkautta ja siksi tuo irlantilainen nainen alkoi seurustella vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ihmisiä ei kannata lokeroida. Uskon, että tuo irlantilainen on tuntenut tulevansa kuin kotiin kun on tutustunut lesboihin ja löytänyt itsestään lesboidentiteetin, mutta sitten on vain eräänä päivänä tavannutkin miehen ja jäänyt sille tielle. Mulle kävi niin, että kun aluksi tutustuin lesboihin, koin että olen vihdoinkin tullut kotiin. Sitten hetkeksi mies muutti elämässäni ihan kaiken ja olin hämmentynyt. Ihmetystä se itsessä herätti ja silloin lesbous tuntui niin kaukaiselta. Ajattelin, että kun tapasin miehen, että vasta silloin olen tullut pitkän matkan jälkeen vihdoinkin kotiin. Kuitenkin kun olen yksin, tunnen olevani lesbo, jos jotenkin itseni lokeroin.
Eipä tuohon enempää osaa sanoa. Kyllä joskus olen miettinyt, et entäpä jos joskus tapaisin jonkun täysin tuntemattoman ventovieraan miehen ja jäisin sille tielle. En siltikään jaksa uskoa, että sellaista hetkeä koskaan kohdalleni tulee. Se todennäköisyys tuntuu ihan olemattomalta. Oman polkuni kulkija olen ihan kuin kaikki muutkin. Olen silti ihan tasapainossa itseni kanssa, vaikka elämä on joskus aika hämmentävän ihmeellistä.