tehdä?
Puolisoni ja hänen lähisukunsa on todella huono käytöksistä porukkaa. Aikuiset saavat käyttäytyä moukkamaisesti ja lasten tulee olla ehdottoman tietynlaisia käytökseltään. Meillä minun edellisen liiton lapset ja yhteiset.
Puolisoni syyttää aina minun ed.liiton lapsiani kaikesta ja haukkuu heitä todella loukkavilla asioilla. Samoihin syytöksiin yhtyy hänen sukulaisetkin jotka voivat kohdella lasta hyvinkin ala-arvoisesti. He jopa pistävät aikuisen tarpeet edelle lapsen tarpeista. Puolisoni jopa vertaa saamiaan asioita siihen mitä lapset ovat saaneet ja miten paljon hän on jäänyt paitsi.
Hän osallistuu perheen asioihin pakollisiin pikkuasioihin mutta muuten hoitaa lapsiaan silloin kun häntä itseään huvittaa (harvoin).
En voi enää uskoutua puolisolleni missään asiassa kun ne kääntyvät aseiksi minua ja ed.liiton lapsia vastaan. Olemme tullet siihen pisteeseen että joudun ed.liiton lasteni kanssa salassa toimimaan ja puhumaan jotta näitä "aseita" ei olisi enää puolisollani käytössä. Samoin on käynyt minun henkilöohtaisten tunteidenkin ja asioiden. En voi missään nimessä uskoutua puolisolleni koska niillä käännytään minua vastaan.
Puolisoni käytös johtuu monista asioista kuten huono kohtelu lapsuudessa ja siitä monia ongelmia aikuisuudessa. Tiedän että minun ei tulisi sallia enää tätä kaikkea mutta hän on luvannut tuhota koko perheen jos lähden.
Puolisoni ja hänen lähisukunsa on todella huono käytöksistä porukkaa. Aikuiset saavat käyttäytyä moukkamaisesti ja lasten tulee olla ehdottoman tietynlaisia käytökseltään. Meillä minun edellisen liiton lapset ja yhteiset.
Puolisoni syyttää aina minun ed.liiton lapsiani kaikesta ja haukkuu heitä todella loukkavilla asioilla. Samoihin syytöksiin yhtyy hänen sukulaisetkin jotka voivat kohdella lasta hyvinkin ala-arvoisesti. He jopa pistävät aikuisen tarpeet edelle lapsen tarpeista. Puolisoni jopa vertaa saamiaan asioita siihen mitä lapset ovat saaneet ja miten paljon hän on jäänyt paitsi.
Hän osallistuu perheen asioihin pakollisiin pikkuasioihin mutta muuten hoitaa lapsiaan silloin kun häntä itseään huvittaa (harvoin).
En voi enää uskoutua puolisolleni missään asiassa kun ne kääntyvät aseiksi minua ja ed.liiton lapsia vastaan. Olemme tullet siihen pisteeseen että joudun ed.liiton lasteni kanssa salassa toimimaan ja puhumaan jotta näitä "aseita" ei olisi enää puolisollani käytössä. Samoin on käynyt minun henkilöohtaisten tunteidenkin ja asioiden. En voi missään nimessä uskoutua puolisolleni koska niillä käännytään minua vastaan.
Puolisoni käytös johtuu monista asioista kuten huono kohtelu lapsuudessa ja siitä monia ongelmia aikuisuudessa. Tiedän että minun ei tulisi sallia enää tätä kaikkea mutta hän on luvannut tuhota koko perheen jos lähden.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luepas tuo itsekirjoittamasi teksti vielä kerran läpi... jos todella lapsesi ovat sinulle tärkein asia tälllä hetkellä, niin päätös on ihan selvä, jätät sen miehen ja koko paskan. Ja ihan sama mitä miehes uhkailee, noin ei voi jatkua...
harmi kun kaikki miehet eivät voi olla niin ihania ja ymmärtäväisiä kuin minä :D
pois,lähde pois ja äkkiä.Ei lasten pidä elää tuollaisessa ilmapiirissä
oleilla tuommoisessa suhteessa???!!! Jos olisin sinä, niin en kyllä tuommoiseen alistuisi. Syy ei ole lasten. Eihän pieni lapsi vielä mitään ymmärrä. Kyllä tässä tilanteessa aikuisilla on asennevamma, kun tuolla lailla käyttäytyvät ja miehesikin tuntuu olevan tunteeton ääliö. Miehesi kuuluisi tukea sinua ja pitää sinun omiasi omanansa, eikä hylkiä toisen miehen lapsia, kun kerran yhdessä eletään. Se on joko koko paketti tai ei mitään!
Minulla on ihana mies. Aluksi oli tietysti tutustumista kaikin puolin. En halunnut ensimmäiseksi "tyrkyttää" lapsiani hänelle vaan annoin kaikille aikaa rauhassa tutustua. Nyt ollaan kaikki yhtä perhettä ja mies pitää lapsia kuin omiansa ( on sanonu ääneenkin, kuinka kovasti on kiintynyt, ettei tiedä mitä tekisi, jos meidät kaikki menettäisi )... niin herttaista... *voih*...
lapsuudessa ihan samaa äitini uudelta mieheltä, joka mollasi minua ja olin koko perheen ongelmiin lähes aina syypää..rupesin elämään kuin minua ei olisi ollutkaan, ja yritin olla ärsyttämättä isäpuoltani, jolle omat lapset edel.liitosta kaikki kaikessa, he saivat kaikkea kivaa käydessään meillä ja jopa minukin tavaroita jaettiin..jos kirjottaisin koko tarinan, se olisi pitkä..lopulta tein omavaltaisen päätöksen 12vuotiaana, ja karkasin isäni luokse, välimatkaa tuolloin 350km, säästöpossu kainalossa lähdin kohti rautatieasemaa, ja jos taksimies ei olisi kiinnittänyt huomioo pieneen tyttöön iltahämärässa, ottanut huomaansa soittanut isälleni, ja huolehtinut minut perille isäni luokse, en edes uskalla ajatella miten olisi voinut käydä..mietin tänäpäivänäkin miksi äitini antoi kaiken tapahtua,miksei jättänyt miestään, vaan odotti tilanteen muuttuneen ja alistui kaikkeen..tässä siis lyhykäisyydessä tarina, jonka opetus on vissiin että lapsi kärsi tilanteesta vuosia, ja lopulta joutui ottamaan vastuun itse tilanteen helpottamiseksi ja tekemään epäkypsän päätöksen..pääsin siitä helvetistä pois lopulta, ja nyt olen asia kanssa jo sinut..mutta sinulle sanon, ajattele lapsiasi ja lähde pois, olet ansainnut parempaa kuten lapsesikin, ja sinun käsissäsi on heidän turvallisuus ja onni..älä pelkää miehesi uhkailua, näkee itsekkin toimivansa väärin, ei muuten tuommoista tekisi ja uhkailisi, saat varmasti apua ja voimaa, ja pidettyä miehesi poissa elämästänne!!!voimia sinulle!!