Tiedän ainakin kaksi miespuolista henkilöä, jotka ovat omaa ikäluokkaani, ehkä hitusen nuorempia, mutta asuvat silti kotona; äidin ja isän luona. Toinen heistä ei ole ikinä edes muuttanut omilleen, toisella on tietääkseni kariutunut avioliitto takana. Jokainen saa järkätä elämänsä miten haluaa, mutta tulipahan mieleen, että omat "pentuni" toivottavasti tajuan potkia pesästä ihan ajoissa.
Millaisen vaimon/miehen tällaisista ihmisistä saa, vai saavatko he yleensä kumppania? Miten kylmä on maailma, kun huomaakin, että "ruoka maksaa, asuminen maksaa" jne. eikä omia rahoja voi laittaa menemään "huvituksiin".
Mitä kansa on mieltä moisesta "ilmiöstä". Minä en halua tuomita, mutta hiukkasen ihmetyttää.
Millaisen vaimon/miehen tällaisista ihmisistä saa, vai saavatko he yleensä kumppania? Miten kylmä on maailma, kun huomaakin, että "ruoka maksaa, asuminen maksaa" jne. eikä omia rahoja voi laittaa menemään "huvituksiin".
Mitä kansa on mieltä moisesta "ilmiöstä". Minä en halua tuomita, mutta hiukkasen ihmetyttää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jätät palstalle vai poistat myöhemmin todettuasi tyhmäksi?
palstalle. Kiitos, että olet niin kiinnostunut tyhmistäkin aloituksistani :)
Mitäs tuumaat tähän? Siis asiaan...
olen myös pohtinut, siis kuinka se asuminen vaikuttaa ihmiseen.. Meillä on talossa asunto joka on vuokrattu virolaisille remppamiehille, enkä ole koskaan nähnyt heillä mitään tyttöystäviä vaikka mukavia ja reippaita ovat. Mutta sen verran ennakkoluuloinen olen, että itse kavahdan tuollaisia jeppejä.. kummallista eikö?
En välttämättä pidä sitä pahana että mies (tai nainen) asuu vanhempiensa kanssa. Ainakaan jos vanhemmat ovat jo iäkkäät. Voihan se olla niinkin että se mies (tai nainen ;)) pitää huolta heistä? Ja se on ihailtava piirre.
Ja siksi rohkenen pohtia omasta näkövinkkelistäni kolmea likimain ikäluokaan sopivaa naista, jotka myös elelevät vielä kotosalla vanhempiensa "helmoissa".
En minäkään tuomitse, mutta toisinaan vähän ihmetyttää moinen "ilmiö".
"sukupolvenvaihdos"-asumista sosiaalisesti eris-
tyneempänä, koska vaimoehdokkaat eivät halua toi-
seen maataloon vieraiden vanhusten hierojiksi ja
passaajiksi vaan etsiytyvät mieluummin taajama-
jupin rahakehtoon.
Näillä "maalaitostuneilla" kontakti ihmisiin ta-
pahtuu samansieluisten maailmanparantamiskokouk-
sissa tai virkistysliikkeiden kassaneitien kans-
sa.
Kun sitten vanhemmista aika jättää, uusrikkaus
tuo uusavuttomuutta ja tilanne vain pahenee.
Taloon tulevat pitkäaikaisiksi vieraiksi saman
tyylin edustajat vailla tietoakaan hygieniasta.
Kaupungissa varattomien asuntojako on vähiten
suosiollinen sinkkumiehille ja vielä pahnan poh-
jimmaisena vanhempiensa kanssa asuville vanha-
pojille. Hekin ovat tilanteessa herkästi alistu-
massa tilanteeseen, kuin seinä on joka puolella
vastassa.
Sitten ovat ne vinoutuneet opportunistit, niin
vuokra- kuin asunto-osakeyhtöissä ja omakotita-
loissa asuvat, jotka vanhempiaan kunnoittamatta
käyttävät säästyneet varansa itsensä viihdyttä-
miseen. Vanhemmilla kun ei aina riitä uskallusta
potkia lastaan pelolle. Tilapäiset naisuhteet ra-
joittuvat ulkopuolisiin kanssakäymisiin, kun ei-
vät kotiinsa voi tulla muhinoimaan.
on luultavasti pakko "kasvattaa" omat jalat. Jos ei sitten heitä henkeään ennen kuin vanhemmat kuolee.
Ehkä kaikilla ei ole tarvetta itsenäistyä? Ehkä tosiaan on helpompi, kun äiti ja isä passaa "pikkupoikaa tai -tyttöä" eikä tämän tarvitse rikkaa ristiin laittaa taikka euroakaan pistää huushollin menoihin.
Eikö vanhemmilla "säteile" mihin he omansa opettavat?
Jotenkin säälittävääkin. Ymmärrän toki heidät, jotka hoitavat vanhoja vanhempiaan. Se on hieno homma ja todella ihailtavaa.
En olisi itse voinut kuvitellakaan meneväni takaisin lapsuuskotiin avioeron jälkeen... oma rauha pitää olla jokaisella ja oma elämä.
Voisitko ajatella, että seurustelisit tällaisen käenpojan tai -tytön kanssa :)
Minusta tyttö peräkamarista kuulostaa oikeastaan varsin houkuttelevalta... kirjoittamaton lehti joka tähän asti on vain odottanut... minuako? Ja kyllä ainakin maaseudulla on talon töihin pitänyt osallistua lapsesta asti. Tässähän on suuren rakkaustarinan ainekset!
Käenpoika on sitten aivan eri asia. Sehän merkitsisi vieraan lasta joka ryöstöviljelee näitä kasvattajiksi joutuneita sinisilmäisiä vanhempia.
Eräs tuttavani, rakennusinsinööri -70 luvun alkupuolelta, eleli tuolla tavoin vanhempiensa hoteissa.
Kun vanhuksista aika jätti oli kaverilla tolkkua hakeutua holhoukseen.
Fiksu ukko kun ymmärti rajoituksensa ja hankki vähäiselle perinnölleen hoitajan.
ehkä myös vähän eri maiden välillä? Monessa Etelä-Euroopan maassa ei oo niinkään tavatonta että jopa nelikymppinen poika asuu Mamman luona. Mitenköhän naiset siellä, sitä en tiedä ? Vaikuttaako katolinen uskonto ja sen matriarkaalisuus asiaan, ehkä?
Nyt ois kiva jäädä keskusteleen tänne kun on ihan mukavia aloituksia, mutta maalle mars suuntaan vkonlopuks. Heips.
...kun olen pähkäillyt naapurin isäntää, joka on n. 30vuotias kahden lapsen isä ja kehuu kuinka hän on äitinsä poika. Ja äiti kehuu samaa kyläillessään, siis meille naapureillekin. Nuori vaimo hoitaa muksut ja isäntä on töissä, ottaa omaa lomaa metsästääkseen viikon (ja asuu mamman luona sen ajan) , ei tahdo isyyslomaa kun töissä on niin kiirusta, sanoo ihan pokkana vaimolleen että onhan sulla seuraa vauvasta jnejne.
Äimistyn joka kerta äidinpoikajuttuja ja nuori vaimo purkaa mulle sydäntään kun ei mies ole koskaan kotona, eikä tahdo olla perheen kanssa oikein koskaan. Järkätään saunailtoja miesten kanssa ja ihmetellään, jos nuori vaimo alkaa puolen yön aikaan heittämään väkeä pihalle.
Vaikka asia ei mulle kuulu, niin jos mä vielä kerran kuulen naapurin isän sössöttävän mammastaan pyydän häntä miettimään kenen seurassa puhuu ettei tulisi leimatuksi aivan hölmöksi.
Joten kaippa niiden peräkammarin poikien vanhemmissakin jotain on pielessä tai yleensä läheisten, koska jos yksi saa aivan rauhassa olla kasvamatta aikuiseksi niin turha sitä on enää ottaa viiskymppisen tajuavan vastuusta enää mitään.