Kun meille hankittiin n. puoli vuotta sitten kissanpentu olin aluksi tosi innoissani, mutta noin parin viikon päästä minuun iski ns. "kissamasennus". Itkin usein sitä että olimme ottaneet kissan (joka sattui vielä olemaan kovin villi luonteeltaan) ja olin jopa melkein valmis antamaan kissan pois. Vähitellen tuon masennus kuitenkin meni ohi ja nyt en mistään hinnasta luopuisi kissastamme.
Olen kuulluut että äidit saattavat potea raskauden jälkeistä masennusta lapsen synnyttyä mutta oma "kissamasennukseni" oli minulle ihan uutta.
Olisinkin kiinnostunut kuulemaan onko muilla samanlaisia kokemuksia asiasta !?!
Olen kuulluut että äidit saattavat potea raskauden jälkeistä masennusta lapsen synnyttyä mutta oma "kissamasennukseni" oli minulle ihan uutta.
Olisinkin kiinnostunut kuulemaan onko muilla samanlaisia kokemuksia asiasta !?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hankein kissanpennun keväällä ja mulla oli kans hetken päästä sellainen olo, esim että en osais sitä hoitaa tai jaksais. Tää kissa oli kans aika vilkas luonne. Mutta se meni ohi ja nyt en kissastani luopuis koskaan!
Kyseessä lienee sellainen tila, missä ihminen on täyttänyt itsensä onnen odotuksilla, ja sitten hän tipahtaa hurmio-odotuksistaan hivenen realistisemmalle pohjalle. Kenties ikävien yllätysten kautta... Kissahan saattaa kynsiä, repiä paikkoja, kuseskella kaikki nurkat jne. Ei se pelkkää autuutta siis ole.
Itse, oltuani nyt parisen vuotta ilman kissoja, pelkään että saattaisin saada depiksen jos ottaisin uusia kissoja. Sen takia, että yhä kaipaan edellisiäni. Varsinkin sitä toista, joka piti lopettaa kasvainten takia. Vieläkin tulee tippa linssiin sen takia, ja ajattelee ettei MIKÄÄN voi ikinä korvata sitä, tai että en suostu enkä halua rakastaa enää koskaan mitään toista eläintä niin paljon.