Kokeneemmat fuskaajat neuvokaapa kokematonta...
Fuskun askellushan on perusaskeleena hidas-hidas-nop-nop. Se eka nop otetaan päkiälle taakse ja toinen nop kanta-askeleena eteen. Juuri tuosta toisesta nopista kysyisin: voiko sillä lähteä jo etenemään kuvion suuntaan vai otetaanko se orjallisesti vain aina pudotuksena vartalon alle???
Fuskun askellushan on perusaskeleena hidas-hidas-nop-nop. Se eka nop otetaan päkiälle taakse ja toinen nop kanta-askeleena eteen. Juuri tuosta toisesta nopista kysyisin: voiko sillä lähteä jo etenemään kuvion suuntaan vai otetaanko se orjallisesti vain aina pudotuksena vartalon alle???
Vastaukset 51
Vanhimmat
Kaikki askeleet otetaan paino päkiöillä, ei kannalla eikä painoa läsäytetä koko jalkopohjalle, vaan siis se painopiste pysyy päkiöillä. Nilkka toimii, eli kanta käy maassa joka askeleella. (Mutta sillä ei ole painoa.) Ensimmäinen nopea askel taakse (3. askel) on myös painollinen, eli paino käy siellä askeleella naisen oikealla tai miehen vasemmalla jalalla ja kanta käy maassa. Toisen jalan voi vaikka nostaa lattiasta, jotta tulee testattua.
Ja siis taka-askeltahan ei naisen kuuluisi ottaa, ellei mies vie. Ei ole olemassa vapaavientistä paritanssia, jossa nainen liikkuisi ilman liikuttavaa vientiä...
Kaikki askeleet otetaan aina vartalon alle. Painopiste on aina jalkojen päällä. Liikkuessa tukijalka (se taaempi jalka eli jos oikea ottaa askelta eteen, vasen on tukijalka) TYÖNTÄÄ painon liikkeelle ja askel tulee vartalon alle. Ei siis mitään harppomisia/kävelyaskelia, jotka tulisivat vartalon "ulkopuolelle".
Etenemään lähdetään, kun mies vie. Oli askel mikä vaan. Askelten suunta voi myös olla mikä vaan. Kyse on siis vain siitä, millaisen kuvion mies keksii viedä. Mitään "ei niin voi tehdä"-juttuja ei ole.
Kaikki on sovellettavissa, KUNHAN pysyy musiikissa.
Muuten samaa mieltä, paitsi kohta "paino käy siellä askeleella naisen oikealla tai miehen vasemmalla jalalla ja kanta käy maassa." Tuossa puhutaan siis nopeasta askeleesta taakse, ja tällöin ei kyllä minun mielestän kantapäätä lasketa alas.
Ja kuten edellinen hyvin kirjoitti, daami menee miehen viennin mukaan. Yleensähän fuskussa ei edetä nopeilla, mutta joskus niinkin tehdään - esim. Tampereen bw-pari on useampaankin kertaan opettanut kuvioita, joissa kääntyminen alkaa jo tokalla nopealla. Mutta siis aina miehen viennin mukaan.
Tuohon kantapään maassa käyntiin on ihan looginen selitys: Se on painollinen askel, jossa on jousto. Tämä ei käytännössä onnistu, ellei kantapää käy lattiassa. Toinen hyvä syy laittaa kanta lattiaan on, että kaikki lattiasta saatava voima on tarkoitus käyttää hyväksi.
Selkeää sääntöä fuskun askeltekniikastahan ei ole, edes GP-kilpailujen erillissäännöissä eli missään ei sanota, että näin toimiminen olisi "oikein".
Lavatanssipuolla voi tietty olla eri juttu, siellä ei ole muutenkaan niin väliä, miten tehdään. Siellä myös monet säännöstellyt asiat opetaan eri tavalla, joten helpotettu askellus on ymmärrettävää.
Oikeassa olet lavalla mennään paljon kauniimmin,kuin väkisinpunnerrettu vakio,,lavalla hymykin aito..
"Ensimmäinen nopea askel taakse (3. askel) on myös painollinen, eli paino käy siellä askeleella naisen oikealla tai miehen vasemmalla jalalla ja kanta käy maassa."
Jos tanssitaan fuskua fuskun perusbaunssilla, eli puolikkaalla baunssilla (eli parittomilla iskuilla ylös, parillisilla alas), niin silloin fuskun taka-askeleessa kantaa EI lasketa maahan. (Jos se lasketaan, se rikkoo baunssin.)
Tuplabaunssilla tanssittaessa taka-askeleen kanta lasketaan maahan.
Itse askellan fuskua koko jalkapohjalla. Painopiste on toki päkiällä, mutta kanta ei käy erikseen maassa, kun laitan jalkapohjan kerralla maahan.
Toimii hyvin tanssissa.
Kaikki askeleet otetaan "vartalon alle", mutta jalat eivät ole kirjaimellisesti aina vierekkäin. Tuolla oli toisessa säkeessä hyvä esimerkki fuskun tanssimisesta ns. jalat auki. Kyseisessä filmipätkässä tanssittiin monessa kohtaa jalat levällään ja hyvin toimi.
"Tuplabaunssilla tanssittaessa taka-askeleen kanta lasketaan maahan."
Tuplabaunssi säilyy, vaikka kannan laskisi maahan.
Tuplabaunssi säilyy, vaikka kantaa EI laskisi maahan.
"silloin fuskun taka-askeleessa kantaa EI lasketa maahan."
Kuka näin opettaa?
Valmentajakoulutukset ja kisapriiffaukset ainakin opettavat, että kanta käy maassa joka askeleella. En ole tästä kuullut yhtäkään eriävää mielipidettä, mutta sosiaalikursseilla asiaa ei ole käsitelty mitenkään. Kaikki opettajat, keneltä olen kysynyt, ovat sanoneet kannan käyvän maassa.
Lähes sama kai se tietty muuten on, jos ei tanssi huiman nopeaa musaa, halua olla tosi tehokas tai ei halua tuomareilta kisoissa tekniikkapisteitä.
"kanta käy maassa joka askeleella"
Siis JOKA askeleella, erikseen vielä opeteltu taka-askelta.
Älkää hyvät ihmiset opettako laittamaan fuskussa kantaa maahan taka-askeleella olipa kyseesssä tupla- tai peruspaunssi, näyttää aivan kölkkimiseltä. Tuplabaunssi on _helpompi_ tanssia kun ette laske kantaa maahan, vaan teette jutun "teräsjouseksi" jännittyneen nilkan varassa.
Vakavasti puhuen fuskuun ei ole olemassa tietenkään mitään sääntöjä. Alunperin se oli (Suomessa) lähinnä kuitenkin vain surkeasti tanssittua jivea. Siis tarkoitettu niiden huviksi, jotka eivät jiven perusaskelta oppineet.
Ja vielä kymmenen vuotta sitten se myös näytti siltä: siis aivan hirveeltä.
Nyt tilanne on kokonaan toinen, fuskusta on Suomessa kehittynyt hieno tanssi, jota on ilo tanssia, katsella ja opettaa.
Silloin kun ihmiset mieltivät sen "lavajiveksi", siis fuskatuksi jiveksi, he yrittivät ottaa siihen epätoivoisesti jiven rock-askeleen, laskivat siis kannan maahan. Juuri se teki vanhasta suomalais-fusku-lavajivesta niin ruman ja raskaan kölkkimistanssin, jota kilpatansseja kokeillut ei voinut edes katsoa, saati tanssia.
Nyt hyvin tanssittu (oikein-tanssittua ei olekaan) fusku näyttää kevyeltä, hieman charlestonmaiselta, ja mukana on sopivan pehmeä tuplabaunssi, joka onnistuu parhaiten, jos paino on siirretty päkioille siten, että kannat vain suutelevat lattiaa, paitsi eka nopea, jolloin kanta ei edes suutele.
Näin tanssittuna siinä ei ole jälkeäkään siitä ränsistyneestä, fuskaamalla tanssitusta lavajivesta. mitä se ennen oli.
Jos tanssit fuskun puolikasta baunssia (parittomat ylös, parilliset alas) ja teet joustot myös nilkoilla, et VOI laskea kantaa taka-askeleella maahan tuhoamatta puolikasta baunssia!
Jos tanssit flättiä ja joustat vain polvista, kannan lasku maahan taka-askeleella ei tietenkään baunssin vaikuta.
"Silloin kun ihmiset mieltivät sen "lavajiveksi", siis fuskatuksi jiveksi, he yrittivät ottaa siihen epätoivoisesti jiven rock-askeleen, laskivat siis kannan maahan. Juuri se teki vanhasta suomalais-fusku-lavajivesta niin ruman ja raskaan kölkkimistanssin, jota kilpatansseja kokeillut ei voinut edes katsoa, saati tanssia."
Tiedoksesi vain, että Ketoset opettivat seuratanssivideollaan v. 1991 fuskun tai rockin, kuten he fuskua tuolloin kutsuivat, juuri mainitsemallasi tavalla.
Entäpä miten Seppo Kaltiainen ja Liisa Kinnunen opettivat omalla lavatanssivideollaan lavajiveä 90-luvun loppupuolella? Vastaus: Ihan samalla tavalla.
Kummatkin tahot ovat kilpatanssijoita taustaltaan, joten...
jos tanssii fuskun "puolikasta baunssia". Saman voi tehdä polvista. Ei ehkä yhtä isona, jos ei sitten halua pompottaa päätään ylös-alas. Pään ylös-alas pompottaminen ei taida olla suositeltavaa edes sosiaalitanssissa, kilpatyylistä puhumattakaan.
Riippuu nopeudesta niin kuin muissakin swingeissä. Hitaat voi aivan hyvin tanssia vanhan fuskun eli jiven tapaan kokojalalla. Nopeat siirtyvät jo puhtaasti tanssiteknisistä syistä päkiäpainotteiseksi. Vanhassa 60-luvun ja vanhemmassa 40- ja 50-lukujen fuskussa ei juurikaan harrastettu tanssillisuutta tappavaa ompelukonebaunssia, vaan jousto oli enemmän tanssillisempaa - ei tiukasti iskuihin sidottua.
Vasta silloin kun jive kehittyi nykyisenkaltaiseksi voimakasbaunssiseksi noin 90-luvulla, piti vanhakin jive eli fusku saada jostain syystä näyttämään myös jiveltä. Siihen kehittyi voimakas rock-askel ja se kammottava ompelukonebaunssi, ja tämä kaikki tanssillisuuden kustannuksella. Nyt ollaan onneksi palaamassa vanhan jiven eli fuskun tyyliin ja se ruma nytkytys on selvästi vähentynyt ja muu tanssillisempi liike lisääntyy. Tanssi on selvästi muuttunut kauniimmaksi kuin mita se oli vielä kymmenisen vuotta sitten. Taisi olla samaa mieltä toinenkin kirjoittaja.
Swingimpi ote fuskun tanssimisessa ja ennenkaikkea fuskun opettamisessa tuottaa hyvää tulosta. Varsinkin tämän vuoden fuskukurssit ovat olleet voimakkaasti vanhaa tanssillisempaa ja svengaavampaa fuskua tukevia - noin single time swingiä.
Jos ei kerran voi, niin miksi silloin näin opetetaan nimenomaan kilpailuihin tähtäävässä valmennuksessa, jota pitää asiansa varmasti osaavat valmentajat ja sitä tuomarit jalkatekniikassa vaatii? Näin myös kisoissa näyttää parit tekevän ja näin nimenomaan valmennuksessa treenataan. On hankalaa, mutta ei suinkaan mahdotonta.
Kauneuskin on katsojan silmässä, itsestäni nilkan liikkumattomuus ja kannan ylösjättäminen näyttää typerällä koikkumiselle.
Tosin, fusku ei kuulu suosikkitansseihini muutenkaan, kauniimpaakin katseltavaa löytyy.
Flättinä tanssiminen ei muuten vaikuta siihen, baunssaako nilkka vaan siihen, rullaako askel eli tuleeko jalka maahaan flättinä vai varpaat edellä.
Fusku ei ole swingiä eikä sitä tanssita swingiin.
Se kuuluu rock'n'swing-tanssiperheeseen, mutta fuskussa ei ole swingiä. Swing siis on nimenomaan tuo swing-musiikista tuleva rento baunssi ja hengaus - syke.
Kuten ilmeisesti tarkoitit, tuo r'n's-ote on tehnyt fuskulle hyvää. Olen samaa mieltä. Lavantassillinen suorittaminen vähenee ja palataan takaisin siihen musiikissa hengailuun ja haetaan tanssin juuria.
Tanssia on muokattu siitä, missä aita on matalin: Helpotettu, kuten muitakin lavatanssipuolen lajeja. Kaikki kuitenkin on mahdollista, kyse on vain taidosta ja opettelusta.
Lisään vielä sen verran, että vaikka tanssii niin, että koko jalkapohja on lattiassa, se ei vaikuta esimerkiksi ehtimiseen, jos painopiste on päkiöillä eikä siis koko jalko ole painollinen. Ehtimistä enemmänkin helpottaa, koska lattiasta saa paremmin silloin voimaa. Alempana on luonnollisesti myös stabiilimpi olla, kuin ylhäällä.
Painopisteen kohdan kyllä karkeasti myös näkee, mutta enimmänkin sen itse omasta tanssistaan huomaa, onko painopiste oikeassa kohdassa.
Sepon ja Liisan "lavajive" heidän opetusvideoillaan oli aika suppea siihen nähden kuinka perusteellisesti muita tansseja pyrittiin videoilla opettamaan. Lavajivea näytettiin vähän kuin ohimennen. Ikäänkuin että "tällainenkin versio on olemassa" ja asenne oli ehkä että "pitääkö tätäkin tähän tunkea". Mutta sehän on jo historiaa... saammehan me kehittyä!
"Tiedoksesi vain, että Ketoset opettivat seuratanssivideollaan v. 1991 fuskun tai rockin, kuten he fuskua tuolloin kutsuivat, juuri mainitsemallasi tavalla.
Entäpä miten Seppo Kaltiainen ja Liisa Kinnunen opettivat omalla lavatanssivideollaan lavajiveä 90-luvun loppupuolella? Vastaus: Ihan samalla tavalla.
Kummatkin tahot ovat kilpatanssijoita taustaltaan, joten..."
Jotenkin en nyt kyllä ymmärrä mitä yrität sanoa?
Siis opettiko Ketosen Hessu ja Kaltiainen fuskun niin, että kanta laskettiin maahan eka nopilla, vai niin ettei? Ja jos opetti vuonna -91 jotenkin, niin mitä sillä on väliä armon vuonna 2006? Tuo tanssi on muuttunut tuona aikana NIIN paljon, että oikeastaan on kysymys jo eri tanssista.
Tunnen molemmat opettajapariskunnat enemmän kuin hyvin ja vaikka he ovat aivan loistavia kilpatanssin opettajia, niin nykyaikaisten seuratanssien opetuksessa heidän (varsinkaan Heikin ja Vienon) tietonsa eivät ole aivan ajan tasalla. No, ehkä Seppo ja Liisa ovat päivittäneet osaamisensa.
Etten antaisi heistä muuten väärää todistusta, niin korostan, että molemmat pariskunnat tanssiopettajina (opetustekniikassa ja liikkeen muodostumisen opetuksessa)ovat tietenkin aivan eri tasolla kuin seuratanssinopettajat yleensä.
että "Silloin kun ihmiset mieltivät sen "lavajiveksi", siis fuskatuksi jiveksi, he yrittivät ottaa siihen epätoivoisesti jiven rock-askeleen, laskivat siis kannan maahan. Juuri se teki vanhasta suomalais-fusku-lavajivesta niin ruman ja raskaan kölkkimistanssin, jota kilpatansseja kokeillut ei voinut edes katsoa, saati tanssia."
Seppo ja Liisa sekä Ketoset ovat kilpatanssijoita, jotka peräti opettivat tuolla tyylillä saatikka tanssivat itsekin noin, joten väitteesi, ettei kilpatansseja kokeillut voinut edes katsoa, saati tanssia noin, ei pidä paikkaansa.
"Fusku ei ole swingiä eikä sitä tanssita swingiin."
Noin Suselissa ja lava(kilpa)tanssigurujen osastolla. Meidän vapaassa maailmassa elävien ei tarvitse tuosta välittää.
Fuskua voi tanssia swingiin ja moneen muuhunkin musiikkiin. Fusku on nimensä mukaisesti fuskua, jossa lähes kaikki on mahdollista.
Eikö Swing tarkoittanut juuri samaa asiaa, että tanssitaan niinkuin musiikki kulkee eikä niinkuin homeinen opas sanoo? Fuskustahan tulee oikein hyvä swingitanssi kun otetaan rautakanki pois selkäruodosta ja jaloista.
Jos fuskua alkaa tanssia niin, että se swingaa ja istuu musiikkiin, onko se silloin enää fuskua? ;)
Jos tanssit vaikkapa lindy hopia jenkkamusiikkiin muuttamalla baunssia jenkkabaunssiksi ja tanssin istuvaksi musiikkiin, tanssitko silloin jenkkaa vai lindyä? Mielestäni se on silloin jo tosi kaukana lindystä...
Ei se jenkkakaan kovin kaukana swingistä ole. Jenkan rytmi jo sellaisenaan on swingin kaltainen ja varsinkin sävelkulku eli nuottien ajoitukset. Vesivehmaan jenkka soi lähes poikkeuksetta jossain määrin swingin oloisesti. Samoin Katariinan kamarissa ja Lesken lempi. Rempallaan soi molemmilla tavoilla. Ja vanha Dallapee-soundi on aina swingimäinen. Ja humppapuolelta Kullervo Linnan Humppaveikkojen humpat soi soi selvästi swing vaikutteisesti, mutta humppa onkin swingiä suoraan alenevassa polvessa. Humppaveikkojen humppa onkin suoraan kehitetty 30-luvun jazz-foksista.
Swingiä ei kirjoiteta nuoteilla eikä rytmikaavoilla - se on soittotapa.
Eikä kun meinaan, että mihin sitä tasapäistettyä fuskua tarvitaankaan. Saapi jäädä hyvän foksin ja svengaavan rytmin jalkoihin :)
Valssikin tanssittuna ilman swingiä on kyllä aika tylsää...
Nimenomaan, swing on soittotapa ja se musiikin jammaus.
Ja siitä jenkka on kaukana.
Totta! Mikä vaan tanssittuna ilman swingiä on tylsää.
Miten valssia voi tanssia swingillä, kun musiikissa ei ole swingiä? Jos haluaa pysyä musiikissa, mikä taas on swingissä tärkeintä. Jos ei ole musiikissa, se ei ole swingiä.
Mahdotonta siis.
Swing ja musiikin svengaus on eri asia.
Kysyppä kilpatanssijoilta. He kertovat, mikä on valssin swing.
"Jos fuskua alkaa tanssia niin, että se swingaa ja istuu musiikkiin, onko se silloin enää fuskua? ;)"
Fusku on tanssitekniikka. Swing on mm. musiikkityyli. Swingiä voi tanssia vallan mainiosti fuskuna. On olemassa mm. swingfusku, jossa pyritään lindymäisyyteen.
"Jos tanssit vaikkapa lindy hopia jenkkamusiikkiin muuttamalla baunssia jenkkabaunssiksi ja tanssin istuvaksi musiikkiin, tanssitko silloin jenkkaa vai lindyä? Mielestäni se on silloin jo tosi kaukana lindystä..."
Lindy hop on myös tanssitekniikka, johon on vuosikymmenien aikana muodostunut tiettyjä perusperiaatteita, kuten pääasiassa 8 count perusta, tuplabaunssi jne.. Kukaan ei pakota tanssimaan lindyä pelkästään swingiin.
Taas mennään säänneltyyn tanssimaailmaan á la suomalaiset lava/r 'n's -tanssigurut, missä musiikissa on baunssi, jonka mukaisesti tulee baunssata ja musiikkia tulee tanssia juuri musiikinmukaisesti = jenkat jenkkana, valssit valssina, foksit joko foksina tai fuskuna jne..
Meidän vapaassa maailmassa elävien ei todellakaan tarvitse välittää näiden itsensä sääntöjen ja pakkojen maailmaan kahlinneiden henkilöiden ajatuksista. Vapaa maa, vapaus tanssia haluamallaan tyylillä.
Ettäkö valssissa ei olisi swingiä! Taisi tulla Swing-miehelle opiskelun paikka... Harva lavatanssija tosin ymmärtää valssin swingistä yhtään mitään ja meno on yleensä myös sen näköistä.
En jotenkin ole järin luottavainen tähän lähteeseen...
Samat kaverit kun tanssivat swingiin jotain lennokkaan ja ylvään näköistä sylitanssia! Mitä siis ei ole swingiin koskaan muualla tanssittu, kuin vakiolattioilla.
Kyse on siitä, mikä tanssi KUULUU mihinkin musiikkiin. Musiikilla ja tanssilla on kuitenkin yhteinen historia ja yhteiset juuret ja tanssija on yksi musiikin instrumentti. Tästä ajatuksesta on vak-lat-puolella eksytty jo aikaa sitten.
Swing-naiselle, korjaan.
Ja väitän, että se, joka väittää valssissa olevan swingiä ei tiedä, mitä on swing.
Valssissa voi olla svengi, kuten monessa muussa musiikissa, mutta swingiä siinä ei ole. Valssin sointi ja rytmi on täysin erilainen, kuin swingin.
Tiedättekö, mitä Frankie Manning vastaa, kun häneltä kysytään, mitä on swing? (Jos väitätte tietävänne, mitä on swing, tiedätte myös kuka on Frankie-Man...) Laittaa silmät kiinni ja alkaa jammailla hiljaa, rytmisesti ja tasaisesti. Sitä on swing. Tähän ei tietääkseni ole tullut vielä yhtäkään pätevää vastustusta swingmuusikoilta, -tanssijoilta, eikä keneltäkään aiheesta tietävältä mistään päin maailmaa. Sen allekirjoittavat kaikki! Swingiä ei ole valssissa.
Puhdas swingmusiikki on myös kahdeksaan jaollista, valssi ei. Swingkaava on 4 kasia, 8 tahtia eli 32 iskua. Löytyykö jostakin valssista?
Swingfuskua voikin tanssia, mutta se on swingfuskua, ei fuskua.
Kyllä toki voi tanssia lajeja sekaisin musiikkiin, mutta onko se silloin enää sitä lajia?
Tärkeintähän on tanssia musiikkiin ja olla musiikissa. Ei siis se, minkä tanssin askellusta ja tekniikkaa sovelletaan. Kyse onkin siitä, että tanssitko enää sitä tanssilajia, jonka askeltekniikkaa SOVELLAT toiseen musiikkiin, kun kuitenkin tapat tekniikasta sen olennaisimmat lajipiirteet.
Pääasiahan on, että on kivaa. Ei vaan pidä alkaa valehtemaan tanssimisestaan. Jenkkamusiikkiin tanssitaan jenkkaa, jos ollaan musiikissa, tehdään se sitten miten vaan, swingiin swingiä (kun se on musiikissa ja siinä on swing!), olkoot askellus mistä vaan ja niin edespäin. Tanssijahan on yksi musiikin instrumentti.
Havainnollistan tätä sillä, että jos tanssin lindy hopin peruskuvioita 8 countilla jenkkaan, mutta niin, että se menee jenkassa musiikkiin, siitä katoaa kaikki lindymäisyys pakosti (siis KUN se on MUSIIKISSA). Yhtä hyvin se voisi olla vaikka boogie woogieta 8 count-kuvioilla, kuin lindyä.
Tanssin silloin 8 count-kuvioita jenkkaan, mutta en enää lindyä, pelkkiä lindystä tuttuja kuvioita, koska siinä ei ole enää mitään lindyn ominaispiirteitä.
Ja edelleen väitän, että ne ei oikeat gurut väitä, että pitäisi ahdasmielisesti tanssia musiikkiin vain sen omaa lajia. Ne on niitä wannabe-guruja. Ainakin r'n's-puolella, lavatanssipuolelta en tunne kuin muutamia, mutta heihin pätee myös. Kunhan on kivaa ja ollaan musiikissa!
Voisin jatkaa sanomalla, että joka väittää ettei valssissa ole swingiä, ei ilmeisesti tiedä mitä valssi on. Mutta en taida viitsiä... ymmärrän että Sinä haluat olla oikeassa....
Minä yritän puhua valssista vartalon liikkeinä ja sinä puhut musiikin kaavoista.
Juuri näin
Valssissa vartalon liikkeessä on Rotaatiota, Swingiä ja Swaytä.
"Valssissa voi olla svengi, kuten monessa muussa musiikissa, mutta swingiä siinä ei ole."
Kyllä siinä on. Tokikin siinä swing tarkoittaa eri asiaa kuin rock'n'swing-tansseissa. Swing on kilpaurheiluvalssin yksi olennainen elementti. En ala sitä tässä tarkemmin kuvailemaan, kuvailkoon ne, jotka lajin paremmin tuntevat.
olemassa tap-fusku, 8 count -fusku, rokki-fusku...
Fusku on siitä metka laji, että sitä voi lähestulkoon tanssia melkein millä tavalla tahansa. Mielestäni tuossa ei ole edes kunnon perustaa. Ainoa yhdistävä ajatus on pääasiassa pysyä kuuden iskun "perusaskeleessa", jota rikotaan esim. 8 count -fuskussa.
Näin vapaassa maailmassa. Lavagurujen hurumaailmassa fuskuahan ei tanssita kuin foksimusiikkiin. Muutenhan tuosta tulee jotain ihan muuta ja se on kauheeta...
Edelleen kannattaa muistaa, että tanssilaji on pohjimmiltaan vain tanssitekniikka, joka on enemmän tai vähemmän syntynyt tietyn musiikin mukaan. Esim. BW-tanssitekniikka ei katoa mihinkään, jos tanssit sen mukaisesti, vaikka valssiin.
Kukaan ei edelleenkään pakota väkisin tanssimaan fuskua pelkästään foksiin tai lindy hoppia swing-musiikkiin.
Musiikkiin voit tanssia esim. 6 countteja, 8 countteja, 4 countteja tai vaikka 2 countteja. Lajista riippumatta.
Kun ryhdyt seuraamaan musiikkia tai parhaimmillaan elät sitä, huomaat musiikkien rakenteessa yhtäläisyyksiä noihin mainitsemiini countteihin. Kun yhdistelet askeleesi musiikkiin, et todellakaan enää mieti, onko tulos oikeasti jotain lindyä, boogia vai fuskua...
Lavatanssissa rotaatiota toki on. Swingiä vähemmän. Tässä kilpatanssijat ovat selkeästi lavatanssijoita edellä.
On se harmi, että sekä jiven että fuskun peruskurssien jälkeen porukoille jää käsitys, että ne nop-nopit otetaan kaavamaisesti taakse-eteen. Ikäänkuin se olisi "must" juttu. Tuo "taka-askelta ei oteta ellei mies vie sitä" olisi hieno juttu, siitä taka-askeleestahan monen kuvion vienti ymmärtääkseni alkaa. Mutta nyt tosiaan peruskurssin käyneet ottavat se itsestäänselvyytenä automaattisesti. Ilmeiseti on sitten jonkinmoinen työmaa opettaa selkärangalle uusi askellus siihen kohtaan. Vai onko se sitten jo bw:ia???
Rock askeleen ongelmista johtuen opetetaan myös hyvinkin vapaamuotoista askellusta. Olen ollut useammallakin kurssilla, jossa on opetettu esim. hitaat; taakse, viereen ja nopeat; eteen, viereen ja päinvastoin. Ja suunnat eivät ole kovin tarkkoja.
Bugissa on sama ongelma naisen oikean jalan askeleella. Nyt sitäkin on alettu opettamaan, niin että askel vasemman jalan ohi myös vartaloa voimakkaasti kiertäen pitää ehdottomasti perustua vientiin. Tässä tilanteessa naisten ja myös miesten ranteet ovat rutisseet liikaa. Se rutina on joskus aika kuuluvaa kun naiset yrittää tehdä jotain aivan päinvastaista kuin mitä mies vie.
Mitä kenenkin vuoksi!
Ajatusten vaihdosta, asiassa tein muutaman mielen liikkeen ja tuli mieleenmiten oivallisesti täällä sanottiin tuosta että daami tekee vain sen mitä viejä vie. Juuuri tämän olen kokenut auttavan tai estävän yhdeltä osalta tanssin ja sen kautta askeleidenkin onnistumisen musiikkiin. Eli aina liiaan innokas tai itsekkäästi opiskeleva tai tuotteliaasti ajatteleva tai mieltänsä osoittava daami voi tehdä suunnattoman palveluksen jäsentämällä asian ja siten rohkenemaan seuraamaan vientiä. (tiedän sen miten "tuntemuksen" kun viejä onkin/sattuu myös opisekelemassa, asiaa tai on aivan eri "tasolla" kuinka se ottaa päähän kun omat "kyvyt/kokemukset" ovat jo erilukkaa esim: lavatansissa. Mutta viejä ei opi ja omakin tanssi jää yritykseksi kun vientiä ei seuraa olkoon se sitten huonoa tai hyvää.
No tuo asekellus niin, koen myös että, askeleet otetaan sinne minne viedän ja siihen suuntaan ja mies vienillään baunssaa ym:, kuvioi tanssin. Daami nauttii tansistaan.
Oletan että, tanssin opetuksessa kun se on askel nimikkeellä opetettavaa suurimmaksi osaksi on sen "askeleen" merkitys niinkuin takaraivossa aivan liiaan lukkiutunut ja sen ympärillä pyöritään ehkä liikaa ja hyvää aikaa menee tanssinoppimisesta sen jankkaamiseen.
Vertaus/viittaus: Loistavien tanssijoiden/synnynnäisten sellaisten olemassa olo. Kun heitä miettii mistä he tulevat ja millaiselta asenne /kulttuuri ympäristöistä on synnynnäiset rytmin itse tuottavat kansakulttuuri alueet. Heidän kehonsa elää musiikista ja askeleet ovat aivan sivuseikka kun keho kulkee tulkinnan kautta ja kasvaa siihen. Voi miten heidän asekeleensa sattuukin oikein ja yhteen kun he sitten tansivatkin keholla. Painopisten on aina oikeilla kohden ja se "kertomus" minkä he kertoo tansillaan välittyy muille ja parille ennenkaikkea.
Koska tanssi on luovaa, niin jalka hakee oikean painopisteen ja ottaa käyttöön kannan tai päkiän tai minkä muun ruumiin osan tahansa kun musiikki on kehon kuljettanut sen painopiste alueelle ja tulkinta velvoittaa käyttämään tueksi tarvittaa alustaa sillä kohtaa minkä viejä on vienyt hallittavaksi tai viennin musiikki tulkinta ja parille tansimminen haasstaa. Kertomus tunteen lisäksi.
nm: kuka kenenkin vuoksi..
Tuota ranteiden rutinaa ihmettelen. Otteessa täytyy olla jotakin vikaa.
Kyllähän buggissa vienti tapahtuu pääosin kummankin tanssijan kämmenpohjien ja koukistettujen sormenpäiden välillä -kevyenä.
Kiinni ei pidetä juuri koskaan eikä varsinkaan tiukasti.
Joku Jii tai muu sellainen kuvio, jossa mies hiukan kääntää naisen ranneta osoittaakseen poikkeavan kääntymissuunnan ei sekään saa tapahtua niin tiukassa otteessa että rupeaa rutisemaan.
Kaikissakin r'n's -tansseissa on syytä vähentää otetta, jos toinen rupeaa liian tiukasti pitämään kiinni.
Tanssi töksähtää köpsehtimiseksi liian sitovassa ja kiinteässä otteessa.
Joko kokonaan ravistaen irti ja uusi ote tai sitten yhdellä sormella vientiä jonkin aikaa.
Ei rutise.
Edellä trueh... sanoi juuri sen että miten tanssi ja vienti menee aivan töksähteleväksi ja vaika miksi kun daami "tarraa" kiinni käsiin ja jotenkin saa sen kuvan että silloin on jokin "hätä" tai mikä tahansa mutta ote on aivan muita asioita varten kuin tanssia.
Joskus on tosiaan joutunut täysin irroittamaan oteen ja pyrkimään siihen uudestaan, tai sitten viedään tosiaan yhdellä sormella.
Puristavia pihtiotteita jotka ei korjaannu koen niin vaikeiksi viedä joten en ainakaan itse hae heitä daamiksi tanssiin.
On toki sattunut ettei tuntumaa ole ollenkaan, ja ehkä harjoituksen puutteen vuoksi ns: yhteys katkeaa milloin missäkin.
Tuosta kämmenpohjiin menevästä otteesta en oikein saanut kiinni sillä en ole missään tavannut niin että, ote olisi kämmenpohjissa asti. vaan sormien alueella.
Siitä on varmaan jo liian kauan aikaa, että muistaisit ne ensimmäiset käymäsi peruskurssit. Minä muistan yhä kun ensimmäisillä fuskukursseilla harjoiteltiin paikanvaihtokuviota. Daamikseni sattunut tyttö tunsi kai olonsa jotenkin epävarmaksi ja tarttui sormiini sellaisella voimalla, että ne vääntyivät lähes korkkiruuviksi. Rutisi!
Kuvaan käsien asennon.: Miehen kädet kämmenen sisäpuoli ylöspäin, naisen päinvastoin. Molemmila sormet koukistettuina (peukalot kokonaan poissa pelistä).
Naisen kädet lepäävät kevyesti miehen käsillä.
Viennin ja seuraamisen vuoropuhelu liikkeellelähtöä, yhteisen rytmin hakemista ja etenemistä sekä pysähtymistä varten tapahtuu liikkeenä, jossa toisen koukistuneet sormenpäät tapaavat toisen kämmenpohjasta lähinnä sen peukalon tyven ison lihaksen.
(Noin käsittääkseni yleensä nykyisin opetetaan)
Eri kuivoissa sitten erilaiset otteen kunkin liikken mukaan. Levykämmen, kuppi ja sormi mm. vaihtoehtoina.
O'heijssahan taas annetaan merkit paljolti oman vartalon ennakoivina pikkueleinä ja ilmeinä.
...muistan. Ei siitä sentään ole vielä kuin hiukan yli kymmenen vuotta.
Tapaahan tuota nykyisinkin vielä tanssipaikoilla, mutta sillä tavoin ei opeteta tekemään.
Senpä vuoksi en minäkään hae niitä rutistavia, kuoleman hädässä puristavia naisia, vaikka muuten olisivat miten ihania tahansa.
Kyllähän moni daami on lähtemässä ykkösellä tai kolmosella omille teilleen ellei siinä kohdassa toteuta tehostettua vientiä. Ja jos daami siinä tilanteessa edelleenkin lähtee omille teilleen niin helposti rutisee. Kyllähän tämä on bugissa aivan yleinen ilmiö.
Kyllä se on seuraamisvika, ei otevika.
Niin kauan kuin swing-tansseja olen opetellut, niin on opetettu; Miehen otteen puristuksen lisääntyminen viestittää daamille; "ole tarkkana seuraamisessa, sattaa tulla hieman poikkeavampaa".
Samasta asiastahan taidetaan kuitenkin puhua.
Se miehen otteen tiukkeneminen ei ainakaan minun käymilläni kursseilla ja leireillä opetetun (sekä käytännössä koetun) mukaan saa jäädä päälle, vaan on vain aivan lyhyt viesti.
Koko ajan on oltava valmiina vaikka laskemaan kokonaan irti, jos vaikuttaa siltä, että daami ei osaakaan reagoida oikein, vaan puristaa myös ja vielä jatkaa likistämistä.
Seuraamisen tehnee moni daami itselleen myös vaikeaksi kun ns: ote on liiaan kiinni ja "hätäpuristus".
Siksi on ollut tärkeää otetta vielä keventää ja jopa irroittaa, tehdä uudestaan ns: tarrautuvan daamin suhteen koska kevyestä otteesta ensiksi ote helposti irtoaa, niinkuin pitääkin. Jos ja kun daami tanssii viennin vastaisesti tai menee omille teilleen. Sekä että, se ehdottaa ja velvoittaa daamia seuraamisen jaloon taitoon koska ei voi sitoa itseään kiinni partneriin ja sitten ihmetellä että miksi tanssi ei kulje no ei kun viejä on vielä kehittymätön!.
Viennissä on haastetta jo sinällään ja siinä että sen välittää seurattavaksi daamille.