Moi...mä tunnen itteni hyvin yksinäiseksi,kukaan ei välitä musta ja kaikki vaan kiusaa,on mulla koulussa kamui,muttei koulun ulkopuolell...Tylsää elämää:(
Olen hyvin yksinäinen
Sonja15
101008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Osta wowi. http://www.wow-europe.com
koulussa muttei koulun ulkopuolel? asuvatko he sitten kauempana? että näette vain koulussa...
peruskoulu päättyy! Pääset jatko-opiskelemaan! :) Se vasta juhlaa on kaverien saannin kannalta. Harvapa peruskoulusta löytää ketään niin hyvää ystävää. Joten nokka vain eteenpäin.. Vielä ei ole mitään menetetty. (Voin kertoa kokemuksesta)
no jaa....mullakin on paljon yksinäisyyttä ja enemmän oli ennemmin,kuin ei ollut bestistä.(se kuiten on nyt,mutta se asuu kaukana miusta.)miekin tunnen itteni hylätyksi koulussa ja ulkopuolella.kukaa ei oikeesti varmaan haluu olla mun kaa.mä hypin koulus aina hyppiskää (kunhan voin) ja myöhemmin yks mun luokkalainen tyttö sanoi et mä en oikeesti saa hyppii siinä niitten kaa.
sen jälkeen vaihoin välkän hommat ja nyt oon ihanyksin kaiken aikaa.korkeintaan 3 kertaa viikossa saattaa käydä mua vuenvanhempi kamu naapurista leikkimäs mun kaa ja lohduttamassa ja tunnin se vaan on yleensä.
Taidan olla kumma tapaus. Olen melko yksinäinen, mutta en tunne oloani sellaiseksi. Minusta on mukavaa olla itsenäinen.
se on tosiaa niin, et sitte ku pääsette jatko-opiskelemaan, esim lukioon missä mä oon nyt, nii voin sanoo et on melko vaikee olla saamatta uusia ystävii! ellei sit oo todella toivoton tapaus ja sulkeutunu ihminen, eli siinä kyl tarvii itekki olla mukana. ei kannata oottaa että muut hyppää syliin. menee rohkeesti istumaa ruokalassa muiden kanssa tai välkällä, tai vaikka pyytää neuvoa tunnilla. sellasta. mä on ekalla, ja oon jo nyt saanu uusia kavereita, eli ei hätää!
itse olen tullut hyvin toimeen pienellä ystävä/kaveri piirillä ja en ole paljoa heidän kanssa tekemisissä. Olet silti oikeassa siinä, että voisin ryhtyä hieman sosiaalisemmaksi.
Mulla on juuri sama tunne ja tiedän mistä puhun kun sanon, että se on tosi kamalaa ja satuttaa. itken lähes joka ilta itseni uneen. Ehkä sinä voisit kysyä koulu kavereiltasi voisitko mennä heille vaikka koulun jälkeen tai jotain?
Jos lohduttaa olin samanlainen kun olin koulussa.
Eli olin oikeestaan koko yläaseteen yksin, oli vain "koulukavereita", jotka joskus puhuivat minulle. Suurimman osan ajasta yläasteella vältin toisia,koska suurin osa kiusasi minua.
Lukiossa kiusaus loppui, mutten saanut todellisia kavereita. Koko lukio aikana muutaman kerran pyydettiin koulun jälkeen johonkin.
Intissä sain jonkinlaisia kavereita hetken aikaa pidettiin yhteyttä. Mutta johonkin se lopahti.
Yleensä nuo lopahtavat siihen etten ole dokaaja tyyppiä. Eli olen silloin tylsää seuraa.
Ammattikorkeassa tapasin tulevan vaimoni uskaltauduin ainoana meidän luokasta fuksiaisiin ja siellä hänet tapasin ja yhdessä ollaan oltu jonkin aikaa.
Kavereita minulla ei ole kuin yksi lapsuudentuttu jonka olen tuntenut suunnilleen kokoikäni.
Hyvin olen silti tullut toimeen, joskin ennen kuin tapasin vaimoni oli yksinäistä. Nyt minulla on kaikki tarpeellinen kotona. Rakastava vaimo ja valjeni ja yksi kaveri. Ei sitä enmepää välttämättä tarvitse.
Toivottavasti lohdutti. On siis samanlaisia kuin sinä.
Itselläni vain muutama kaveri Lukiossa. Kyllähän siellä aina välillä korttia pelaa, mutta en niiden kanssa niin erikseen juttele. Mutta toisaalta, tykkään olla yksin. Saa rauhassa keskittyä opiskeluun, eikä ole tällä hetkellä minkäänlaisia suhteitakaan häiritsemässä opiskelua.
Että yksin, mutta ei se haittaa. Tottakai uusia ystäviä olisi mukava saada.