Auroista

Osa "auroista" saattaa johtua piilokarsastuksesta, jota ilmenee väsyneenä. Silloin se on puhtaasti silmien harittamisesta johtuva ilmiö. Esineiden rajat näkee kahtena.

Väsyneenä voi nähdä myös oikeasti auroja. Väsynyt ihminen on jossain määrin stressaantunut, jolloin ihmisen energia on raskaampaa. Raskaampaa energiaa on joskus helpompi nähdä, koska se on lähempänä fyysisten esineiden värähtelyä. Korkeavireiseen aurannäkemiseen tarvitaan jo aivan toisenlaiset aistit.

Itse näen esineiden ympärillä ja oman kehoni ympärillä ns. eetteriauran eli terveysauran normaalissa päivätajunnassa. Tästä aurasta voi päätellä ihmisen terveydentilaa. Katkokset esim. käsien Kirlian-kentässä tarkoittavat jotain epätasapainoa fyysisen terveyden puolella tai tulevaa häiriötä fysiikan puolelle.

Joskus tulee nähtyä myös astraaliauroja (tunneauroja), mutta se on harvinaisempaa. Oman astraaliauran tutkiminen on helpompaa kuin toisten, koska silmät kiinni laittamalla saa jo usein kosketuksen omaan sisäiseen maailmaansa. Riippunee paljon mm. siitä, onko harrastanut meditaatiota ja ajatustensa hiljentämistä.

En itse katsele toisten auroja, sillä samalla kun näkee toisen energiakenttään, niin voi saada helposti vaikutteita omaan kehoonsa toiselta ihmiseltä.

Minusta aurojen näkemisen tärkein sanoma on, että me uimme kaikki energiameressä, ja olemme osa samaa energiaa - energiapyörteitä suuressa energiavaltameressä. Ihmisten välillä virtaa jatkuvasti energioita. Olemme yhteydessä ajatusten ja tunteiden kautta ainakin jossain määrin toinen toisiimme, halusimme sitä tai emme.

Kun aloin näkemään auroja, niin ainakin omalla kohdallani maailmasta tuli kauniimpi paikka. On tärkeää, mitä energoita aistii. Alemmat energiat on syytä jättää huomiotta, niin ei ota toisten ihmisten huolia liikaa itseensä.

auroja, mutta minä näen ne vain sattumalta.
Nyt vasta näin koulun vanhempainillassa opettajan ja erään vanhemman auran. Muiden en nähnyt, ainoastaan vain kahdelta ihmiseltä.
Minä olen myös nähnyt oven pielistä, kirjahyllystä tai tauluista.
Tunnetko oman sähköisyyden? Eli sen kentän, joka on ympärilläsi? Minä tunnen oman energiakentän
ja joskus on tullut jonkinasteisia sähköhäiriöitä sen takia.

Jos katson oikealla tavalla (tyhjästi tuijottaen) ihmisiä, alkaa näyttää siltä, että he "loistaisivat". Samalla muu maailma ympärillä ikään kuin hämärtyy. Voisiko tämä olla aurojen näkemistä, vai onko se vain jokin normaali fyysinen reaktio?