Moi. Minulla on nnyt kyllä hirmu paha olla. Mä olen tässä alkanut tajuamaan miten yksinöinen olen. Minä en ole mitenkään suosittu ja olen melko hiljainen. Itseasiassa olen hiljainen kun on paljon ihmisiä, mutta jos minut oppii tuntemaan osaan olla melko kovakin puhumaan. Silti, minulla ei ole ystäviä. Enkä ole ikinä edes seurustellut. VOI miten paljon toivoisinkaan että en olisi näin yksin!!! Minulla on yksi todella hyvä ystävä, mutta hänellä itsellään on paljon kavereita ja se aiheuttaa minulle mustasukkaisuuden tunteita. Koulussa en ole aina yksin. Minulla on kijova kavereit, mutta vaikka olen tuntenut ne monta vuotta ei meistä tule varsinaisia YSTÄVIÄ, vaikka yritän kaikkeni. Ja ystävystyminen on vaan niin vaikeaa. Harrastuksissakin olen käynyt, mutta ne on jääny koska en vaan ystävysty, ja kaveria ei ole kenen kansa sinne mennä. Auttakaa! Minä en halua jäädä yksin koko loppu elämäkseni!!!!! :(
yksinäinen...
tyttö17v.
4537
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos haluat jutella,niin voit mailata mulle,autan aina ja vastailen tietysti myös parhaani mukaan.
Olen 17v tyttö Oulun läänistä..
[email protected]
Jos haluat, voit kirjoitella miulle :) En tiedä osaanko auttaa, mutta voitaisiin ainakin jakaa kokemuksia.
[email protected]
Myös kaikki muutkin saavat kirjotella :)
Olen 17-vuotias tyttönen.
Heippa Sinulle!
Olen sinua vuotta vanhempi tyttö.
Minulla on sama ongelma kuin sinulla. Vaikka seurustelenkin, olen silti yksinäinen. Rakkaani ja minun välillä on yli 100km ja siksi näemme viikon tai kahden viikon välein.
Viikolla olen yksin, en vain löydä sellaisia kavereita joiden kanssa voisin jaksaa salaisuuksiani ja asioitani jotka painavat mieltäni. Ja kuten kaikki tiedämme, se mies ei aina ole paras kuuntelija, varsinkaan jos kyse on tyttöjen jutuista.
Opiskelen kauppiksessa jo toista vuotta ja jouduimme toisen vuoden alkaessa uusiin luokkiin, eikä luokalleni tullut yhtäkään tuttua. olen yksin ja hiljainen luokassa ja luokan ulko puolella.
En kai minä sentään niin pelottava ole, ettei minulle uskallettaisiin tulla juttelemaan.
Ja myös se, että asun yksin, ei ole helppoa. Kun herään aamulla - koti on tyhjä, kun tulen koulusta - koti on tyhjä. Ei ketään kenelle jutella.
On rankkaa olla yksin ja ymmärrän sinua todella hyvin!!
Kadehdin ihmisiä jotka ystävystyy NIIN helposti muiden kanssa.. Mulla taas ei oo koskaan ollut paljoo ystäviä. Olen kai vaan niin ujo ja hiljainen että muut ei tule niin mielellään mun kanssa juttelee, tai siis jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mutta ne pari ystävää jotka mulla on, niin niiden kanssa osaan olla ihan luontevasti enkä ole heidän seurassaan ujo. Heitäkään ei ehi niin usein näkemään, joten olis se kiva jos ois enempi kavereita.