Olen kasvanu suurensuuressa perheessä, jossa oli suurensuuresti rakkautta. Olo oli turvallinen aina.
Minä en ollut mikään kaunis tai nätti, kun olin semmoinen murrosikäinen. Olin hiljainen, arka ja pelokas, koulussa.
Mutta kun tulin kotiin, oli ympärilläni rakkaita ihmisiä jotka eivät hyljeksineet minua.
Vuoden vanhempi isosiskoni ja vuoden nuorempi pikkusiskoni olivat parhaita ystäviäni. Olimme erottamattomia.
Meillä riitti aina puhumista. Meillä oli yhteinen huone, se oli meidän oma valtakuntamme.
En muista, että olisin koskaan tapellut siskojen kanssa kunnolla.
Lisäksi rakastin pikkulapsia. Ihailin isosisaruksiani, jotka aina lohduttivat ja neuvoivat kaikessa. Heidän luokseen saattoi aina mennä kylään jos halusi hemmottelua ja vanhempaa juttukaveria.
Nuorin pikkusiskoni on nyt 4 vuotias, aivan ihana pikkuinen pellavapää. Ja nyt minä saan olla hänelle se, jonka luo saa tulla yökylään ja juttelemaan.
Pikkusisarukset kuuntelevat myös niin mielellään juttuja minun ja isosisarusteni lapsuudesta, siitä kaikesta, mitä teimme ja puhuimme...
Nykyään minun 9v. 10v. ja 11v. veljeni ovat erottamaton kolmikko. Nyt he asuvat meidän entistä huonettamme.
Yhtä paljon rakastan äitiäni ja isääni. Heillä on ilmiömäinen kyky pitää hiljaista kuria ja yleistä järjestystä. Äiti varsinkin muistaa aina kaiken, ei unohda kenenkään synttäreitä, ei edes nimipäiviä, soittelee usein, vaikka kotonakin on hoidettavana monipäinen pesue.
Äiti oli aina se ylimmän tahon neuvonantaja. Kun jokin oli pielessä, ja kun äidille kertoi, niin aina hän osasi auttaa ja lohduttaa. Äidillä oli kasapäin elämänviisauksia ja periaatteita, joita hän käyttää edelleen.
Ikinä ei keneenkään meihin lapsiin ole isä tai äiti kajonnut, kurittanut mitenkään. Se riittää kun isä vähän kulmia rypistää tai pudistaa päätään.
Suuressa perheessäni on ollut ilo kasvaa. Tunnen jokikisen sisarukseni, ja kaikille on varattu parkkipaikka sydämestäni. Olemme erittäin läheisiä kaikki, mutta läheisimpiä minulle ovat vuoden vanhempi siskoni ja vuoden nuorempi pikkusiskoni.
He ovat elämässäni edelleen päivittäin, vaikka asummekin kaikki jo omissa kodeissamme.
Sisarusten, ja vanhemman ja lapsen välinen ystävyys on lujinta.
18. lapsisen perheen 10. olen MINÄ
11
2005
Vastaukset
- Herra X
Siinäpä se.
Sinulla oli oma maailma kotona joten ei tarvinnut vaivautua ystävyyssuhteiden kanssa kodin ulkopuolella.
Olen huomannut tuon lauma mentaliteetin. Harvoin ison perheen lapset ovat ystävällisiä ulkopuolisille.- kokemuksia.....
Minulla on ihan toisenlaisia kokemuksia.
Molempien lasteni luokilla on lapsia monilapsisista perheistä (siis yli 10 lasta), ja he ovat kaikki mukavia kavereita. - jäitkö ulos?
Yleensä suurperheisiin liitetään kaikenlaisia myyttisiä käsityksiä ja ulkopuolislla olisi kova halu päästä sisäpiiriin. Vieraat lapset voivat kuvitella, että suurperheeseen voi ujuttautua joukkoon ja kun sitten ajetaan tylysti pois tulee väärinkohdeltuolo, miksi minut laitetaan ulos kun muutkin saavat olla siellä? Suurperheet ovat kuitenkin suljettuja systeemejä niinkuin perheet yleensä. Siellä tiedetään ketkä perheeseen kuuluvat ja ketkä eivät, vaikka se ei ehkä ulkopuoliselle näy. Monille on vaikea hyväksyä sitä, ettei pääse sisäpiiriin ja kääntää tunteen syytökseksi suurperhettä kohtaan. Se on kuitenkin ihan inhimillistä. Meihin on sisäänrakennettu tarve liittyä joukkoon ja jos tulee suljettua ulos tulee loukattuolo. Eivät suurperheiden lapset ole muita ystävällisempiä tai epäystävällisempiä heidän torjuntansa vain on suurempi loukkaus ihan perusihmisyyttä kohtaankuin pienempien perheiden lasten torjunta. Ja onhan se vähän suututtavaa kun toisella on kotona sellainen maailma, johon itsellä ei ole mitään mahdollisuutta päästä.
- Anonyymi
jäitkö ulos? kirjoitti:
Yleensä suurperheisiin liitetään kaikenlaisia myyttisiä käsityksiä ja ulkopuolislla olisi kova halu päästä sisäpiiriin. Vieraat lapset voivat kuvitella, että suurperheeseen voi ujuttautua joukkoon ja kun sitten ajetaan tylysti pois tulee väärinkohdeltuolo, miksi minut laitetaan ulos kun muutkin saavat olla siellä? Suurperheet ovat kuitenkin suljettuja systeemejä niinkuin perheet yleensä. Siellä tiedetään ketkä perheeseen kuuluvat ja ketkä eivät, vaikka se ei ehkä ulkopuoliselle näy. Monille on vaikea hyväksyä sitä, ettei pääse sisäpiiriin ja kääntää tunteen syytökseksi suurperhettä kohtaan. Se on kuitenkin ihan inhimillistä. Meihin on sisäänrakennettu tarve liittyä joukkoon ja jos tulee suljettua ulos tulee loukattuolo. Eivät suurperheiden lapset ole muita ystävällisempiä tai epäystävällisempiä heidän torjuntansa vain on suurempi loukkaus ihan perusihmisyyttä kohtaankuin pienempien perheiden lasten torjunta. Ja onhan se vähän suututtavaa kun toisella on kotona sellainen maailma, johon itsellä ei ole mitään mahdollisuutta päästä.
Enpä usko, että moni haluaisi kuitenkaan itselleen
- nääs kuule
Minä olen perheemme kuopus. Meitä on kolme lasta, olemme syntyneet 4 vuoden välein. Meillä kaikilla sisaruksilla on hyvät ja lämpimät välit vanhempiimme ja myös toisiimme. Kyläilemme toistemme luona silloin tällöin, pidämme paljon yhteytte puhelimella ja sähköpostilla.
Minä olen kaunis, samoin ovat molemmat sisareni. Ja keneltäs muulta olisimme kauneutemme perineet kuin vanhemmiltamme.
Emme me rahassa kylpeneet, kuten ei varmaan suurin osa suomalaisista perheistä edelleenkään, mutta se vähäinenkin raha osattiin sijoittaa järkevästi. Vanhemmat laittoivat aina lapset etusijalle. Heidän yölliset poissaolot on laskettavissa yhdenkäden sormilla lapsuuteni aikana. Myös meillä vietettiin jokaisen lapsen synttäreitä, nimppareita, rippijuhlia, ylpääreitä ja muita tärkeitä merkkipäiviä. Kaverit koulussa tuli ja meni, mutta perheenjäseneni pysyivät. Erityisesti meillä sisaruksilla on erityinen side: olemme tunteneet aina ja meillä oli samat kotiolot, joten kukaan muu ei voi ymmärtää minua niin kuin sisarukseni.
Olet oikeassa, Sisarusten, ja vanhemman ja lapsen välinen ystävyys on lujinta. Toivottavasti välimme pysyvät myös jatkossa hyvinä.
Sellainen oli minun tarinani. ei poikkea kovin paljoa sinun tarinastasi. Mitä oikeastaan yrität todistaa sillä? luuletko että olisit jotenkin erikoisempi vain sen takia että teidän perheessänne on enemmän lapsia? Eiköhän tietyt arvot ole joka perheessä samat, oli lapsia yksi tai kymmenen. - Julia
Todella ihanasti kirjoitit perheestänne,ja uskon että tuollaista elämää perheessä on,kun kaikki asiat ovat kunnossa!:) sisaruksilla menee hyvin,ja perhe on yhtä samaa joukkoa,jotka puhaltavat samaan hiileen.
- Anonyymi
mullakin on suurperhe. Sisaruksia mulla on 17 joista vanhin on 16v ja nuorin 2v. Itse olen 13v mulla on tosi läheinen suhde mun sisarusten kanssa. He ovat olleet aina mun tukena kun ei nyt tällä hetkellä ole kavereita niin he ovat aina tukemassa. Kiva kuulla että muillakin on suurperheitä!
- Anonyymi
Tulisin hulluksi enkä jaksaisi. Miten kukaan voi jaksaa. Minkä ikäinen äitisi on?
- Anonyymi
Minulla ja miehelläni on 17 lasta. Nuorimmat kolme ovat nyt 11 päivän ikäisiä. Lapsista 15 ovat tyttöjä ja kaksi poikaa. Sisaruksilla on tosi hyvät välit riitoja ei ole lähes ollenkaan he ovat kaikki toistensa parhaita ystäviä. Mulla on itselläkin ollut monta sisarusta joten halusin itsekkin monta lasta kun olen jo siihen tottunut että koko ajan on ihmisiä ympärillä. Ei tietenkään ole aina helppoa kun on monta lasta mutta kyllä heistä on paljon iloa ja seuraa. Kaikki lapset asuvat vielä meillä kotona ja saavat asua niin pitkään kuin haluavat.
- Anonyymi
Mulla ja miehelläni on 20 lasta viimeinen syntyikin kuutena eikä kyllä oltu yhtään osattu odottaa sellaista eli nyt kotona riittääkin vilskettä kun meilläkin vielä kaikki lapset asuvat kotona ja vanhin pian 18v. Suurperhe ei koskaan ollut haaveena halusin enintään kuusi lasta mutta nyt kun ajattelee niin suurperhe on kyllä ihan mahtava juttu aina on seuraa vaikka tekemistä kyllä riittää. Yhdellä mun tosi läheisellä ystävälläkin on suurperhe heillä on 15 lasta mutta jos miettii niin ei suomessa sitten kuitenkaan niin paljoa yli 12 lapsen perheitä ole tai ei ainakaan ole tullut ketään vastaan. Olisi kyllä kiva tavata muitakin suurperheitä niin saisi kuulla millaista on heidän arki monen lapsen kanssa kun musta tuntuu että meillä on vähän liiankin helpot lapset jos nyt niin voi sanoa kuutoset jotka pian 1kk eivät herätä edes joka yö että nukkuvat ihan täydet yöunet ja vanhimmat auttavat kiltisti kotitöissä kun en niitä mieheni kanssa ehdi kaikkia yksinkään tekemään. Vielä haluaisin noista kuutosista kysyä että ollaanko me suomen ainoa perhe joilla on kuutoset kun ei ole ketään kuutosperhettä tullut vastaan??
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla ja miehelläni on 20 lasta viimeinen syntyikin kuutena eikä kyllä oltu yhtään osattu odottaa sellaista eli nyt kotona riittääkin vilskettä kun meilläkin vielä kaikki lapset asuvat kotona ja vanhin pian 18v. Suurperhe ei koskaan ollut haaveena halusin enintään kuusi lasta mutta nyt kun ajattelee niin suurperhe on kyllä ihan mahtava juttu aina on seuraa vaikka tekemistä kyllä riittää. Yhdellä mun tosi läheisellä ystävälläkin on suurperhe heillä on 15 lasta mutta jos miettii niin ei suomessa sitten kuitenkaan niin paljoa yli 12 lapsen perheitä ole tai ei ainakaan ole tullut ketään vastaan. Olisi kyllä kiva tavata muitakin suurperheitä niin saisi kuulla millaista on heidän arki monen lapsen kanssa kun musta tuntuu että meillä on vähän liiankin helpot lapset jos nyt niin voi sanoa kuutoset jotka pian 1kk eivät herätä edes joka yö että nukkuvat ihan täydet yöunet ja vanhimmat auttavat kiltisti kotitöissä kun en niitä mieheni kanssa ehdi kaikkia yksinkään tekemään. Vielä haluaisin noista kuutosista kysyä että ollaanko me suomen ainoa perhe joilla on kuutoset kun ei ole ketään kuutosperhettä tullut vastaan??
En kyllä tuohon usko että teillä kuutoset olisi, koska suomessa ei tietääkseni ole yhtään kuutosia, kun ei vitosiakaan kovin paljoa. Meilläkin mieheni kanssa 20 lasta ja niinku teilläkin meilläkin vielä kaikki lapset asuvat kotona. Yhdellä mun koulu aikana parhaalla ystävällä on 19 lasta ja heitä tapaamme aika usein. Täällä suomessa ei kyllä kovin paljoa niitä 12 lapsen perheitä ole niinku sanoitkin, mutta esim. Näistä keskustelupalstoista voi löytää muita joilla on myös yli 12 lasta ja kyllä voi ottaa minuunkin yhteyttä jos haluaa tavata. Me asutaan täällä Turussa ja mielellään tapaisin muitakin joilla on paljon lapsia. Saa ottaa yhteyttä😊🙂
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102530- 851940
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei381479- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2731018- 66893
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47871Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77850- 51826
- 44755