Edellisiin pohdintoihisi viitaten:
Ilmeisesti joillakin ihmisillä on enemmän ja vähemmän tapana kokeilla "ruoho on aidan takana vihreämpää" -leikkiä ja leikin loputtua tullaan takaisin häntä koipien välissä suurissa omantunnon tuskissa.
Sinun tehtäväksi jääkin nyt miettiä tarkoin, mitä itse haluat suhteeltasi, ex-suhteelta tässä tapauksessa, ja mitä olet valmis hyväksymään/ tulemaan vastaan jatkossa ja onko mahdollista jatkoa edes tarkoitus tulla?
Kun kuuntelee ihmisiä, niin monet lähtevät siihen on/off pelleilyyn ja henk.kohtaisesti se mielestäni kuluttaa kaikista eniten voimavaroja tunnepuolella. Jos nyt ajattelee näin, että toinen lähtee suhteesta suoraan toiseen suhteeseen, niin jotainhan siitä suhteesta on silloin puuttunut. Ja eihän se sillä korjaannu, että ollaan hetki erossa ja taas kenties kohta jatketaan samaa rataa kuin ennenkin ja uskotaan ja toivotaan niin maan mahdottomasti, että tällä kertaa se onnistuu. Paskan marjat sanon minä! Siinä samaa mieltä sinun kanssasi, että ero on ero ja miksi sitä itseään kiusaa kerta toisensa jälkeen?
Siihen tunnepuoleen sen verran, että hyvähän se on, että emme voi sulkea pois näitä tunnetiloja itsessämme, koska läpihän ne kaikki tunteet on kuitenkin joskus käytävä - sattui miten paljon tahansa.
Läpikäymättömät tunteet seuraisivat kuitenkin mukana ja vaikuttaisivat sitten seuraavissa suhteissa ja kuinka moni suhde onkaan mennyt piloille juuri sen vuoksi, että niihin tuodaan huomaamatta kaikki skeida edellisistä selvittämättömistä jutuista.
Niin, tarkoitukseni oli sanoa sinulle vain se, että kelaa itseäs, mieti ja pohdi - se on hyvä asia, koska se on parhainta terapiaa ja pääset sinuiksi asioiden kanssa. Ja hyvä tietty muistaa, että yksinhän ei kenenkään koskaan tarvi miettiä, ainahan on ystäviä - niinkuin sullakin tuntuu olevan, joiden kanssa voi heittää läppää silloin kun ei jaksa yksin enää pohdiskella.
Ettäs hyvät jatkot vaan - ei muuta =)
Ilmeisesti joillakin ihmisillä on enemmän ja vähemmän tapana kokeilla "ruoho on aidan takana vihreämpää" -leikkiä ja leikin loputtua tullaan takaisin häntä koipien välissä suurissa omantunnon tuskissa.
Sinun tehtäväksi jääkin nyt miettiä tarkoin, mitä itse haluat suhteeltasi, ex-suhteelta tässä tapauksessa, ja mitä olet valmis hyväksymään/ tulemaan vastaan jatkossa ja onko mahdollista jatkoa edes tarkoitus tulla?
Kun kuuntelee ihmisiä, niin monet lähtevät siihen on/off pelleilyyn ja henk.kohtaisesti se mielestäni kuluttaa kaikista eniten voimavaroja tunnepuolella. Jos nyt ajattelee näin, että toinen lähtee suhteesta suoraan toiseen suhteeseen, niin jotainhan siitä suhteesta on silloin puuttunut. Ja eihän se sillä korjaannu, että ollaan hetki erossa ja taas kenties kohta jatketaan samaa rataa kuin ennenkin ja uskotaan ja toivotaan niin maan mahdottomasti, että tällä kertaa se onnistuu. Paskan marjat sanon minä! Siinä samaa mieltä sinun kanssasi, että ero on ero ja miksi sitä itseään kiusaa kerta toisensa jälkeen?
Siihen tunnepuoleen sen verran, että hyvähän se on, että emme voi sulkea pois näitä tunnetiloja itsessämme, koska läpihän ne kaikki tunteet on kuitenkin joskus käytävä - sattui miten paljon tahansa.
Läpikäymättömät tunteet seuraisivat kuitenkin mukana ja vaikuttaisivat sitten seuraavissa suhteissa ja kuinka moni suhde onkaan mennyt piloille juuri sen vuoksi, että niihin tuodaan huomaamatta kaikki skeida edellisistä selvittämättömistä jutuista.
Niin, tarkoitukseni oli sanoa sinulle vain se, että kelaa itseäs, mieti ja pohdi - se on hyvä asia, koska se on parhainta terapiaa ja pääset sinuiksi asioiden kanssa. Ja hyvä tietty muistaa, että yksinhän ei kenenkään koskaan tarvi miettiä, ainahan on ystäviä - niinkuin sullakin tuntuu olevan, joiden kanssa voi heittää läppää silloin kun ei jaksa yksin enää pohdiskella.
Ettäs hyvät jatkot vaan - ei muuta =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieleeni herää kysymys, että onko aina niin, että suhteessa on jotain vialla tai siinä on puutteita, jos siitä lähtee toiseen suhteeseen?
No ei kai sitä edes lähde seikkailemaan toiseen suhteeseen jos oma suhde on kunnossa? Jotain siinä on pielessä jos lähtee, ei kai toimivaa suhdetta kukaan huvikseen päreiksi pistä?
Hapsulle kiitokset toivotuksista. Se nyt on selvää niin minulle kuin exällenikin ettei hän ainakaan tässä vaiheessa ole takaisin tulossa, eiköhän meidän molempien ole syytä potkiskella itseksemme eteenpäin. Hänen varsinkin, kun vasta lopetti sen toisenkin suhteen (mikäli se nyt oikeasti on ohi, en tätä nykyä erityisemmin usko häntä mitä siihen suhteeseen tulee kun hän valehteli siitä niin monta kertaa päin naamaa). Toivottavasti tästä tulee hyvä vuosi meille kaikille. :) Myös jopa exälleni.
Kun ollaan suhteellisen pitkässä parisuhteessa ja suhde on arkipäiväistynyt, niin voidaan ihastua ulkopuoliseen henkilöön, jonka matkaan saatetaan lähteä..
Eikö tämä ole tilanne, jossa omassa suhteessa ei ole mitään varsinaista vikaa, tulee vaan uusi ihastus ja uutuudenviehätys tunnekuohuineen vie mukanaan?
Jos oma suhde ei tarjoa mitään minkä takia tapella tunnekuohuja vastaan, eikö siinä ole silloin vikaa? Jokainen suhde arkipäiväistyy, se on selvä. Ja jokaisessa pitkässä suhteessa varmasti vilkuillaan toisten perään, sekin on selvä. Täydellistä suhdetta ei ole olemassakaan.
Tämä kai se ongelma on. Jos jokainen suhde arkipäiväistyy ja toinen arkipäiväistymisen takia lähtee suhteesta, onko vika silloin suhteessa, kumppanissa vai ihmisesssä itsessään, jos kerran sama kohtalo on odotettavissa uuden hullaantumisen kanssa viiden vuoden päästä? Joku joskus sanoi että pitkä parisuhde on aina selviytymistarina, tarina ei välttämättä muutu vaikka päähenkilöt vaihtuu. Yksi kaverini taas sanoi jätettyään exänsä uuden hullaantumisen takia että vaihtamalla ei saa kuin samaa p*skaa uudessa pakkauksessa. Tämä siis sen jälkeen kun se uusi suhde meni puihin. Kauniita ovat ne (valitettavan harvat) tositarinat jossa puolisot löytävät toisensa ja rakastuvat uudelleen pitkän arjen harmauden jälkeen.