Oli aikoinaan runo nimeltä maailmantekijä.
Vuoden 1962 oppikoulun kirjassa se on ollut, mutta varmasti jossain muuallakin.
Se alkoi näin.
Oli Pekka ilkimys aikamoinen ja kepposissa vailla vertaistaan.
Oli syypää hän, ei koskaan toinen, mikä kepponen kylällä sattuikaan.
(Nyt sitten olen unohtanut pitkät pätkät jatkoa)
---suntio kysyi : Kuka maailman on tehnyt?
ja oli niin ankaran muotoinen. Jo säikähti Pekka, mut vaiti pysyi. Toki viimein huus - minä ainakaan en! Mut suntio suuttui, teetkös pilkkaa, sanohan kiireenvilkkaa kuka on tehnyt maailman.
Jo aatteli Pekka on myöntää paras ja sanoi: Minä kaiken tein, minä konna ja varas, mutta toiste en tee vaikka menisi pää.
Vuoden 1962 oppikoulun kirjassa se on ollut, mutta varmasti jossain muuallakin.
Se alkoi näin.
Oli Pekka ilkimys aikamoinen ja kepposissa vailla vertaistaan.
Oli syypää hän, ei koskaan toinen, mikä kepponen kylällä sattuikaan.
(Nyt sitten olen unohtanut pitkät pätkät jatkoa)
---suntio kysyi : Kuka maailman on tehnyt?
ja oli niin ankaran muotoinen. Jo säikähti Pekka, mut vaiti pysyi. Toki viimein huus - minä ainakaan en! Mut suntio suuttui, teetkös pilkkaa, sanohan kiireenvilkkaa kuka on tehnyt maailman.
Jo aatteli Pekka on myöntää paras ja sanoi: Minä kaiken tein, minä konna ja varas, mutta toiste en tee vaikka menisi pää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oli Pekka ilkimys aikamoinen
ja kujeissa vailla vertaistaan.
Oli syypää hän, ei koskaan toinen,
mikä kepponen kylässä sattuikaan.
Jos häijyä tehdyksi nähtiin milloin,
Pekan täytyi se omakseen tunnustaa.
Tai jos hän sen kielsi, varmasti silloin
sai selkäänsä niin, että tärisi maa.
Sepä vaikutti sen, että omakseen aina
heti myönteli Pekka, oli syy tai ei.
Lukukinkerit taas oli lauantaina,
ja Pekankin lukkari sinne vei.
"Kuka mailman on tehnyt?" suntio kysyi
ja oli niin ankaran muotoinen.
Jo säikähti Pekka, mut vaiti pysyi.
Toki viimein huus: "Minä ainakaan en!"
Mut suntio suuttui: "Teetkös pilkkaa!
Sano, kuka on tehnyt maailman?
Älä mutki, sanohan kiireen vilkkaa,
Tai muutoin tartun ma tukkahan!"
Nyt aatteli Pekka on myöntää paras
ja ruikutti "Antakaa anteeks tää!
Minä kaiken tein, minä konna ja varas,
mutta toiste en tee, vaikka menisi pää.
Tämä löytyi kirjasta Lausuntarunoja nuorelle väelle. Kirjan on toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen
Olen tuota runoa etsiskellyt silloin tällöin vuosien varrella. Vanhat koulumuistot heräilevät eloon, kun ikää karttuu. Taisi olla vuosi -68, kun meillä koululaisilla oli hyvin hauskaa tuon runon parissa. Olin silloin 5- luokalla.
Harrastin tuohon aikaan runonlausuntaa. Sitten lausunta tuli epämuodikkaaksi ja "kykyni jäivät käyttöä vaille".
On kuitenkin mukavaa muistella tuollaisiakin asioita. Nykyään silmäilen kirppareilta ensimmäisten kouluvuosieni lukukirjoja. Aina, kun jotain sattumoisin löytyy, muistot tulevat eläviksi ja huomaan muistavani niistä hyvin paljon.